”En ole koskaan puuttunut Dannyn rakkauselämään. Paitsi jos mielipidettäni on kysytty. On sitä kysytty”, Leila Salmelainen sanoo.
”En ole koskaan puuttunut Dannyn rakkauselämään. Paitsi jos mielipidettäni on kysytty. On sitä kysytty”, Leila Salmelainen sanoo.

Leila Salmelainen on ollut Dannyn luottonainen 55 vuotta. He ovat työpari ja sydänystäviä, kaikkea mitä kaksi ihmistä voi toisillaan olla. Paitsi rakastettuja. Kummankin suuri rakkaus on ollut joku muu.

Leila Salmelaisen, 72, kännykässä on kolme soittoääntä. Yksi jokaiselle elämän tärkeälle miehelle.

Jos Leilan poika, Jere, soittaa, soittoäänenä on Amarillo.

Jos Jeren isä, Pepe Willberg, soittaa, alkaa kuulua kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin eli Pepen kappale Aamu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Dannyn soittaessa kännykästä kajahtaa Dannyn äänellä hän on leidi, wou wou wou, hän on leidi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Jos joku noista kappaleista soi, vastaan vaikka keskellä yötä”, Leila sanoo.

Ilkka ”Danny” Lipsanen on ollut Leilan pomo 55 vuotta. Yhtä kauan Leila on ollut Dannyn luottonainen ja assistentti. Joka aamu he soittavat toisilleen.

Tänä aamuna Danny soitti autosta.

”No mitä Lellu”, Danny kysyi.

”Heti ensimmäisestä lauseesta kuulen, onko Dannyllä kaikki hyvin. Jos huomaan, että jokin painaa, kysyn varovasti: Oletko väsynyt? Suoraan en utele.”

Dannyllä ei ollut asiaa. Hän halusi vain kertoa, että aamu on melko luminen ja hän on autossa ja matkalla suoraan televisiolähetykseen.

Dannyn äänensävy oli kevyt ja leppeä ja hän sanoi ”Lellu”.

Danny oli siis hyvällä tuulella, Leila päätteli.

”Heti ensimmäisestä lauseesta kuulen, onko Dannyllä kaikki hyvin. Vaistoan huolet äänenväristä. Jos huomaan, että jokin painaa, kysyn varovasti: Oletko väsynyt? Suoraan en utele.”

Ruoka-asiat Leila utelee suoraan. Oletko tänään syönyt, söithän myös vihanneksia, moneltako söit viimeksi, vähintään neljän tunnin välein pitää syödä muistathan, oletko juonut vettä, vettä pitää juoda.

”Muistutteluni ärsyttää Dannyä. Jatkan sitä silti. Otan yhä jokaiselle ajomatkalle Dannyä varten mukaan hedelmiä tai pähkinöitä, hänellähän on diabetes. Viimeksi kun huomasin, että verensokeri alkoi laskea, työnsin hänen käteensä valmiiksi kuoritun banaaninpuolikkaan. Siitä hänen oli mahdoton kieltäytyä.”

 

”Vuonna 1967 minä ja Danny olimme vielä tummatukkaisia.”
”Vuonna 1967 minä ja Danny olimme vielä tummatukkaisia.”

 

1960-luvulta asti Leila on hoitanut Dannyn yrityksen raha-asiat. Nyt hän yrittää olla eläkkeellä mutta ei malta, joten vastaa yhä D-tuotannon kirjanpidosta tilitoimistolle. Työntekoa hän aikoo jatkaa niin kauan kuin 78-vuotias Dannykin.

”Dannyn isä sanoi minulle kerran 1970-luvulla, että älä koskaan jätä Dannyä. Pysy aina hänen rinnallaan. Lupasin. Tässä sitä nyt ollaan.”

Ihan komea, mutta vanha

Kun Leila soittaa aamuisin Dannylle, hän kutsuu tätä D:ksi. Ei Ilkaksi eikä Dannyksi vaan D:ksi. D:ksi poikaansa kutsui aikoinaan myös Magda-äiti.

”Minua Magda kutsui omaksi tyttärekseen. Olimme niin läheisiä.”

Ensimmäisen kerran Leila ja Danny kohtasivat vuonna 1964 Lauttasaaren yhteiskoulun kellarissa. Leilan ystävätär tiesi, että siellä harjoitteli suosittu Danny & The Islanders -yhtye ja pyysi Leilan mukaansa katsomaan.

Leila lähti, vaikka tiesi vain Beatlesit.

Yhtyeen pojat olivat söpöjä ja vähän reteitä, Leilaa ujostutti katsoa heitä. Yksi soittajista oli 18-vuotias Pepe Willberg. Laulaja oli Danny. Hän oli jo tähti ja näytti siltä.

”Danny oli hirveän iso ja komea. Kun hän tuli huoneeseen, koko huone valaistui. Olin 16, ihan pentu. Ihailin häntä, mutta en pyörtyillyt kuten fanit. Ajattelin, että voi vitsi miten vanha mies. Liian vanha. Siis romanttisessa mielessä. Danny oli silloin 22.”

Leila työskenteli Stockmannilla toimistoapulaisena ja asui vanhempiensa kanssa Lauttasaaressa, kerrostalokaksiossa. Dannykin asui Lauttasaaressa, kuusihuoneisessa merinäköalahuoneistossa. Välillä he tapasivat sattumalta.

”Danny oli vanhempiani kohtaan niin kohtelias ja ystävällinen, että he pehmenivät. Hänellä on tapana saada tahtonsa läpi nostamalla muita.”

Leila oli arka ja kuunteli enemmän kuin puhui, mutta Danny alkoi luottaa häneen. Kun Danny pyysi Leilaa vetämään faniklubiaan, Leila suostui.

Leila oli perheensä iltatähti, siskot olivat 18 ja 19 vuotta vanhempia. Sotaveteraani-isä piti ankaraa kuria ja kielsi Leilalta useimmat kodin ulkopuoliset riennot. Talonmiehenä työskentelevä äiti myötäili isää.

Leila setvi päivät ihailijapostia Dannyn toimistossa Lönnrotinkadulla. Keikoille hän ei alaikäisenä päässyt. Isä ei antanut lupaa edes Leilan täytettyä 18. Hän piti muusikoita hulttioina, varsinkin sellaisia 190-senttisiä, jotka lauloivat kuumista kesäkaduista ja pukeutuivat tiukkoihin nahkahousuihin.

Yhtenä päivänä Danny kaarsi punaisella Triumph-avoautollaan Leilan kodin alarapun eteen ja soitti ovikelloa.

Äiti avasi oven. Dannyn yllä oli sortsit, jalassa oli puukengät. Äiti katsoi häntä päästä varpaisiin.

Danny selitti vanhemmille, että huolehtisi kyllä keikoilla Leilasta. Isä sanoi, että selvä, mutta lupaa, että muusikot eivät käy tyttöön kiinni. Danny lupasi.

”Danny oli vanhempiani kohtaan niin kohtelias ja ystävällinen, että he pehmenivät. Hänellä on tapana saada tahtonsa läpi nostamalla muita.”

Kun avoauto ajoi pihasta, Leila istui sen kyydissä.

 

Leilasta tulee levoton, jos almanakka on tyhjä. Se on aina täynnä. ”Pidän päivittäin yhteyttä parhaisiin ystävättäriini.”
Leilasta tulee levoton, jos almanakka on tyhjä. Se on aina täynnä. ”Pidän päivittäin yhteyttä parhaisiin ystävättäriini.”

 

Vähän vaaleanpunainen ihminen

On tammikuu 2021. Leila Salmelaisen vaaleanpunaiset korkokengät kopisevat, kun hän kattaa vaaleanpunaisia kahvikuppeja vaaleanpunaiseksi sisustetussa kerrostalokolmiossaan Espoossa.

Yllä on minihame. Hiukset ovat pitkät ja luonnonkiharat, luomiväri kimaltavaa ja vaaleanpunaista.

”Olen tällainen vähän vaaleanpunainen ihminen. Hömpänhömppä, joka tykkää rimpsunrämpsyistä”, Leila sanoo.

”Kun tutustuimme, Danny sanoi, että kyllä korkkarit tekevät naisen. Siitä asti olen käyttänyt korkokenkiä.”

Kun elää jonkun rinnalla 55 vuotta, on vaikea erottaa, mihin itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Leilakaan ei ole siitä varma.

Hän on esimerkiksi miettinyt, onko hän hömpänhömppä synnynnäisesti. Vai onko hän kehittynyt sellaiseksi Dannyn vierellä?

”Kun tutustuimme, Danny sanoi, että kyllä korkkarit tekevät naisen. Siitä asti olen käyttänyt korkokenkiä. Ei hän määrännyt, itse halusin. Jo pikkutyttönä painelin siskojen koroissa ja rusetti päässä.”

Leila rakastaa myös minihameita. Hän on pukeutunut niihin teini-iästä asti ja pukeutuu yhä.

”Vai johtuuko sekin Dannystä? Aina kun mietin, miten pukeutua, Dannyllä on tapana vastata, että ihan mihin vain ja itse päätät mutta hameeseen.”

Leilan ja Dannyn elämät sulautuvat niin yhteen, että hiuksetkin ovat vaihtaneet väriä yhtä aikaa. Leilan hiusten alkuperäinen väri on tummanruskea, niin myös Dannyn. 1970-luvulla Leila kyllästyi ja alkoi värjätä hiuksiaan kullanvaaleiksi. Niin myös Danny.

Mutta kumpi värjäsi ensin? Kumpi vaikutti kumpaan? Leila ei ole varma.

”Ei sellaista pysty erittelemään, kun kasvaa niin rinnakkain.”

Ystävyksistä on tullut myös yhtä järjestelmällisiä. Kumpikin rakastaa siivoamista ja viikkaa vaatteensa hotellihuoneen kaappiin täsmällisiin pinoihin. Leila on numeroinut pikkutarkasti elämänsä jokaisen valokuva-albumin, nyt täyttymässä on albumi numero 198.

”Olen kuvitellut oppineeni järjestelmällisyyden Dannyltä. Mutta olenko? Nyt kun mietin, olihan huoneeni lapsenakin aina siisti.”

Kun Leila 18-vuotiaana nimitettiin D-tuotannon ensimmäiseksi vakituiseksi työntekijäksi, Danny kannusti häntä menemään Sanelma Vuorteen tyylikouluun. Siellä opeteltaisiin kävelemään koroilla. Leila vastasi, että osaan jo mutta mennään sitten.

”Koroista sain ryhdin. Ne jalassa tunsin itseni voimakkaaksi”, Leila sanoo.

”Danny rakastaa muotia ja stailaamista, mutta ikinä hän ei ole yrittänyt muuttaa minua. Päinvastoin hän on patistanut minua luottamaan itseeni. Tutustuessamme en uskaltanut edes puhua. Olin niin epävarma, että piipitin. Danny kysyi kärsivällisesti, että anteeksi mitä sanoit. Hän rohkaisi minua käyttämään omaa ääntäni.”

Leila oppi sanomaan mielipiteensä ja seisomaan sen takana. Pää pystyssä, kymmenen sentin koroissa.

 

”Suhde Dannyyn on elämäni pisin ihmissuhde. En osaa kuvitella, kuka olisin ilman häntä.”
”Suhde Dannyyn on elämäni pisin ihmissuhde. En osaa kuvitella, kuka olisin ilman häntä.”

 

Virve Rosti ja Siniset enkelit

Kun Leila sai 18-vuotiaana ajokortin, hänestä tuli Dannyn autonkuljettaja. Vuodessa hän ajoi 100 000 kilometriä. 11 vuoden ajan hän oli mukana lähes jokaisella keikalla.

Ajomatkat Danny istui takapenkillä. Kuljettajan viereisen istuimen hän käänsi lepoasentoon, sen päälle hän oikaisi pitkät jalkansa.

Auto oli vuodesta toiseen Mersu, ajoasu minihame. Takapenkillä Danny teki töitä ja luki kirjoja yritysjohtamisesta. Mukana oli kirjoituskone, jolla hän kirjoitti käsikirjoituksia kiertueita varten.

”Radiota kuuntelimme harvoin. Danny halusi kuulla omat ajatuksensa.”

Kartan lukemisesta Leila ja Danny väittelivät yhden kerran. Danny väitti, että tie jatkuu vaikka Leila tiesi, että ei se jatku. Ei se jatkunut.

Keikan aikana Leila auttoi takahuoneessa. Hän huolehti esiintymispuvuista ja auttoi Dannyä vaihtamaan niitä kappaleiden välillä. Keikan loputtua glitterasut olivat litimärkiä hiestä.

”Kuivasin ne joka ilta hiustenkuivaajalla seuraavaa iltaa varten.”

Hotellihuoneisiinsa Leila ja Danny pääsivät aamuyöllä. Aamiaisen Leila tilasi huonepalvelusta iltapäiväksi. Se syötiin yhdessä, jommankumman huoneessa. Samalla juteltiin edellisen illan keikasta. Danny halusi kuulla rehellisen mielipiteen, ja Leila kertoi sen.

”Mutta keikan aikana rehellistä mielipidettä ei taiteilijalle kannata sanoa. Sen opin. Muuten menee loppukeikka pilalle.”

Keikkapalkkiot maksettiin käteisellä, joten Leila kantoi laukussaan valtavia rahamääriä. Siksi laukussa oli myös kyynelkaasusumutin, jonka Danny oli hankkinut Leilalle poliisilaitokselta.

Laukun kantaminen pelotti.

”Joka kerta aamuöisin keikalta palatessa soitin äidille, että voitko tulla ikkunaan katsomaan, kun kävelen parkkipaikalta kotiin. Matka oli lyhyt, mutta jännitin.”

Kotona Leila oli tottunut syömään karjalaisäidin kokkaamia patoja. Danny opetti hänet syömään sisäfilettä ja rapuja.

Koska Leila ajoi aina, hänen piti olla aina virkeä. Kolmikymppiseksi asti hän ei juonut yhtään alkoholia.

Paitsi kerran.

”Dannyn maailma on kotini. Mihin ihminen kotoaan lähtisi?”

Silloin Dannyn showssa esiintyi Virve Rosti. Keikan jälkeen Leila ja Virve viettivät iltaa jyväskyläläisessä hotellissa. Virve ehdotti, että tilataanpa Siniset enkelit.

”Mikä on sininen enkeli?” kysyi Leila. Virve ei tiennyt, mutta oli kuullut, että se oli tosi hyvä.

”Nepä kihahtivat päähän. Johtui ihan harjoituksen puutteesta. Meitä kikatutti niin, että Danny joutui auttamaan meidät huoneisiin hinaamalla meitä jaloista pitkin käytävän lattiaa. Se on ainut kerta, kun vähän maistoin.”

Kaksi kertaa Leila on ollut työhönsä niin tympääntynyt, että on ilmoittanut: Nyt riittää, otan tänään lopputilin.

Kummallakin kerralla Danny on vastannut rauhallisesti: Nähdään huomenna.

”Dannyn maailma on kotini. Mihin ihminen kotoaan lähtisi? Vaikka olin töissä läpi vuorokauden, tunsin itseni täydellisen vapaaksi. Dannyn vierellä minulla oli oma paikkani, muualle minua ei sitonut mikään. Niinä vuosina olimme yhdessä yötä päivää.”

Leila on ollut Dannyn oikea käsi, joskus vasenkin. He ovat toistensa sydänystäviä ja uskottuja, kaikkea, mitä kaksi ihmistä toisilleen olla voi.

Paitsi rakastettuja.

Molempien suuri rakkaus on ollut joku muu.

 

Leilan jalat ovat tottuneet korkokenkiin. ”Matalapohjaisissa sattuu jalkaan. Mitä korkeammat, sen ihanammat.”
Leilan jalat ovat tottuneet korkokenkiin. ”Matalapohjaisissa sattuu jalkaan. Mitä korkeammat, sen ihanammat.”

 

Mersuun ilmestyy Armi

15. tammikuuta vuonna 1972 Danny meni naimisiin Liisa Seppälän kanssa. Liisa kuului Seppälän vaatekauppiassukuun, ja Danny halusi pitää häät lehdistöltä salassa. Siksi hän ei kertonut niistä kenellekään. Ei edes Leilalle.

”Danny väitti minulle menevänsä sukujuhliin Raumalle. Kun kuulin auton radiosta, että hän olikin mennyt naimisiin, tööttäsin torvea ja sanoin: Senkin rontti. Liisasta tuli minulle läheinen, samoin heidän kolmesta lapsestaan. Välillä hoitelin heitä ja kuljetin harrastuksiin.”

Vuonna 1977 kruunattiin uusi Miss Suomi, 18-vuotias Armi Aavikko. Armi ja Danny alkoivat tehdä yhteistyötä ja levyttivät dueton Tahdon olla sulle hellä. Se myi kultaa ja timanttia.

”En ole koskaan ollut Dannyyn rakastunut. Jos olisin, mistään ei olisi tullut mitään.”

Yhtäkkiä Dannyn Mersussa olikin kolme ihmistä.

”Kaikki muuttui, mutta mustasukkainen en ollut. En ole koskaan ollut Dannyyn rakastunut. Jos olisin, mistään ei olisi tullut mitään. En olisi nyt tässä. Olisi ollut mahdotonta elää niin lähellä toista ja seurata häntä sivusta. Danny on minulle kuin isoveli. Välillämme on paljon rakkautta, mutta se on sisarellista rakkautta.”

Armista tuli yksi Leilan läheisimmistä ystävistä. Ulkonäöltään naiset muistuttivat niin paljon toisiaan, että fanit luulivat Leilaa usein Armiksi ja pyysivät nimikirjoitusta.

Kun Armi ja Leila viettivät uuttavuotta 1978 yhdessä Gran Canarialla, he jakoivat hotellihuoneen.

”Pompimme sängyillä ja käkätimme hölmöille jutuille. Armi oli herkkä ja hassu. Hänen kanssaan sai nauraa.”

”Välillä surin Armin puolesta, välillä Liisan.”

Välillä itkettiin. Kun Armi avautui sydänsuruistaan, Leila lohdutti. Kun Leila suri, lohdutti Armi.

”Armi oli Dannyn elämän suuri rakkaus. Se oli selvää. Yksinkertaista se ei ollut, koska Danny oli naimisissa. Välillä surin Armin puolesta, välillä Liisan.”

”Näin 72-vuotiaana ymmärrän paremmin, että jos ihminen rakastuu, hän rakastuu. Niin ei käy elämän aikana monta kertaa. Siksi ei pidä empiä liikaa. Rakkaudessa on oltava rohkea, vähän itsekäskin. Itse en aina ole ollut. Se on ainut asia, jota elämässäni kadun.”

Armin ja Dannyn suhde päättyi, mutta keikkailu jatkui. 1990-luvun alussa alkoholista alkoi tulla Armille ongelma. Leila ja Danny yrittivät saada häntä hoitoon. Se ei onnistunut.

1. tammikuuta vuonna 2002 Armi soitti. Hän sanoi siivoilevansa vaatekaappejaan ja pyysi Leilaa luokseen katsomaan, olisiko vaatteissa jotain mieleisiä. Leila meni. Armi vaikutti hiukan väsyneeltä, muuta erityistä Leila ei huomannut.

Seuraavana päivänä Danny soitti ja kertoi, että Armi oli kuollut. Kuolinsyyksi todettiin hoitamaton keuhkokuume. Kuollessaan Armi oli 43-vuotias.

Leila istui lattialle ja itki pitkään.

Pieni vauva, suuri rakkaus

Kesken haastattelun Leilan kännykkä soi.

”Arvaa kuka soittaa? Tunnistatko biisin? Etkö muka?” Leila kysyy.

Sitten hän vastaa puheluun.

”Moi kultsu! Olen just haastattelussa. Oi ihanaa! Kiva kiitos! Moi moi!”

Soittoääni oli Dannyn Amarillo ja soittaja Jere, Leilan 41-vuotias poika.

”Jere soittaa minulle joka päivä ja kysyy miten voin. Ihan samanlainen kanaemo kuin äitinsä.”

”Lehdistö pommitti ja kysyi, kuka on tulevan lapseni isä. Danny vai Pepe? En halunnut kertoa.”

Kun Leila alkoi odottaa Jereä, hän oli 30-vuotias ja asui Espoon Olarissa kerrostalokolmiossa yhdessä äitinsä kanssa. Isä oli kuollut kymmenen vuotta aiemmin, eikä Leila ollut halunnut jättää äitiä yksin.

Vaikka Leila oli aina kartellut julkisuutta, toimittajat kiinnostuivat raskaudesta.

”Lehdistö pommitti ja kysyi, kuka on tulevan lapseni isä. Danny vai Pepe? En halunnut kertoa.”

Nyt Jeren isän kuva on hopeakehyksissä Leilan olohuoneen seinällä. Hän on Pepe Willberg.

Leila ja Pepe seurustelivat 1970-luvulla, mutta paria heistä ei lopulta tullut.

”Pepe on ollut suuri rakkauteni. Nyt hän on naimisissa ja hyvä ystäväni.”

Lapsena Leila haaveili, että hänestä tulee toimitusjohtajan vaimo, joka järjestää hienoja juhlia. Se haave tavallaan toteutui, kun hän järjesteli Dannyn showkiertueita.

Toinen haave oli koti, jossa asuisi äiti, isä ja kolme lasta. Se ei toteutunut. Leilan kotona asui yksi lapsi ja hänen oma äitinsä.

”Työni vuoksi tulin ja menin koko nuoruuteni. Ehkä siksi en päätynyt naimisiin. Sitä paitsi asuin äitini kanssa. Kuka mies haluaa elää anoppiehdokkaansa kanssa?”

”Kun minusta tuli yksinhuoltaja, ajattelin, että näin elämäni nyt menee ja hyvä tästä tulee. Olen ollut hirveän onnekas. Sain maailman ihanimman pojan, ja tukea ja turvaa äidiltä ja siskoltani. Keikoilla kiertämisen lopetin, mutta kun tein päivisin toimistotöitä, siskoni hoiti Jereä. Äiti taas pesi usein Dannyn esiintymisasut. Hän silitti ne tarkemmin kuin kukaan.”

Neljä vuotta Leila asui autoalalla työskentelevän Markun kanssa. Yhdessä he hoitelevat yhä Dannyn autoasiat, vievät Mersun huoltoon ja renkaanvaihtoon.

Nyt Leilalla on yksi lapsenlapsi, seitsemänvuotias Milo. Milo on Leilalle niin rakas, että puolet työhuoneesta on raivattu hänen leluilleen. Kun Milo tulee kylään, Leila-mamma vaihtaa minihameen toppahousuihin ja lähtee pulkkamäkeen.

 

”Minä ja Armi Gran Canarilla vuonna 1978.Olimme sydänystäviä ja samanlaisia pelleilijöitä.”
”Minä ja Armi Gran Canarilla vuonna 1978.Olimme sydänystäviä ja samanlaisia pelleilijöitä.”

 

Se päivä, josta ei vielä puhuta

Aina kun Danny julkaisee uuden kappaleen, hän soittaa sen ensin Leilalle.

Vuoden alussa Leila kuuli laulun Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua. Janne Rintalan kappaleella Danny kisaa euroviisuedustajan paikasta.

Leila kuunteli. Sitten hän soitti Dannylle.

”Sanoin, että eijei. Ei yhtään dannymainen biisi.”

”Kun toinen meistä lähtee, lähteekö toinenkin?”

Myöhemmin Leila myönsi, että ehkä sanoitus vain sattui.

Laulussa lauletaan hautajaispäivästä. Päivästä, jona ihmistä ei enää ole mutta häntä viimein rakastetaan, virheineen kaikkineen.

Mä laitan viestin mihin tunneli johtaa, onko niin et siellä lähteneet kohtaa, sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua, Danny laulaa.

Vanhenemisesta Leila ja Danny juttelevat usein. Joka aamu he kysyvät toisiltaan, mihin tänä aamuna sattuu, polviin vai selkään. Usein ei satu mihinkään. Kumpikin on hyvässä kunnossa.

”Vanhenemme silti joka päivä. Kumpikin on koko ajan huolissaan toisesta. Mutta jos Danny alkaa vähänkin puhua kuolemasta, sanon, että lopeta heti, sä elät vielä 20 vuotta. En halua kuulla.”

Joskus Leila miettii siskoaan. Sisko eli koko elämänsä saman miehen kanssa, 14-vuotiaasta asti. Kun mies kuoli, viikon kuluttua kuoli myös sisko.

”Olen miettinyt, käykö Dannylle ja minulle samalla tavalla. Kun toinen lähtee, lähteekö toinenkin? En osaa kuvitella maailmaa ilman häntä.”

Ei tarvitsekaan. Nyt tarvitsee suunnitella ensi syksyn konsertteja.

Tulevat keikat Leila aikoo kuunnella katsomossa. Paikallaan istuminen on hänestä omituista ja vaikeaa. Paljon mieluummin hän auttaisi Dannyä takahuoneessa, mutta sinne hän ei enää mene.

Paitsi heti kun tulee väliaika.

Silloin Leila kävelee takahuoneeseen ja kysyy, miten voi auttaa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2021.

Leila Salmelainen

72-vuotias Leila on työskennellyt Dannyn eli laulaja Ilkka Lipsasen assistenttina ja luottonaisena 16-vuotiaasta asti. Hänellä on aikuinen poika Jere ja 7-vuotias pojanpoika Milo. Leila asuu kerrostalossa Espoossa. Hän rakastaa kaikkea vähän kimaltavaa, ja hänen pinkeissä höyhenaamutohveleissaan on korkea korko. Tohvelit ovat lahja laulaja Erika Vikmanilta.

oh2eki

Miksikö Danny nostetaan parrasvaloihin, kuule ihan siksi että hän on ihan itse luonut oman menestyksensä. Ei kaikkien tarvitse osata soittaa eikä säveltää, Danny taas on osannut käsikirjoittaa mm omat shownsa ja menestynyt laulamillaan äänitteillä, viimeksi tuli platinaa mm Don Juan ja 7300 päivää levyistä vuonna 2020, tehköön perässä ken pystyy, kaikki nämä vuosikymmenet?

  • ylös 22
  • alas 7
Fender

Miksi tää Tanny nostetaan parrasvaloihin? Musiikkineuvos ..mies joka ei osaa soittaa, ei säveltää, ei sanoittaa. Hektor, Pave etc ..heille tää titteli kuuluis

  • ylös 13
  • alas 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla