Eevi kokee olevansa hyvin erilainen puoliso kuin aiemmin. Nykyään hän ei ahdistu niin helposti eikä yritä muokata kumppaneitaan.
Pariterapeutti Eevi Vuoristo, 33, on käynyt itse pariterapiassa kaikkiaan viiden eri kumppanin kanssa. Hän on ollut eri mittaisissa terapioissa, joista osa on jatkunut vuosia ja osa jäänyt alle viiteen kertaan.
”Olen oppinut pariterapiassa paljon itsestäni. Terapiaa on kuitenkin turha jatkaa, jos sitä tahtoo vain toinen. Terapiassa pitää olla myös valmis itsereflektioon. En ole itse ollut kovin taipuvainen kumppanin syyttelyyn, mutta en myöskään alkuun tunnistanut sitä, mistä oma turvattomuuteni johtui. Terapia auttoi tekemään molempien osuutta näkyväksi”, Eevi sanoo.
”Terapiaa on turha jatkaa, jos sitä tahtoo vain toinen.”
Eevi ei kadu yhtäkään suhteistaan.
”Jos suhde päättyy terapiasta huolimatta eroon, se ei ole epäonnistuminen. Olen saanut kokea hyvän eron ilman draamaa, ja se oli eheyttävä kokemus. Olimme yrittäneet parhaamme. Avainsana hyvässä erossa on toisen kunnioittaminen.”
Nykyisessä kolme vuotta kestäneessä suhteessaan Eevi ja hänen kumppaninsa hakeutuivat pariohjaukseen jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.
”Välillemme oli ehtinyt nousta pientä vääntöä vastakkaisista tavoistamme suhtautua asioihin. Esimerkiksi sellaista, että toinen jähmettyy konfliktien äärellä ja toinen haluaa ratkaista asiat nopeasti. Pystyimme tutustumaan toistemme taustoihin ja syvimpiin pelkoihin rauhassa niin, että välillämme oli turvallinen tulkki.”
Eevi kokee olevansa nykyään hyvin erilainen kumppani kuin aiemmin.
”Minulla on viisaampia tapoja kertoa omista tunteistani. En enää ahdistu jatkuvasti. Olen löytänyt keinoja rauhoittaa itseäni muun muassa kirjoittamalla ja hengittämällä.”
”Olen löytänyt keinoja rauhoittaa itseäni.”
Eevi on myös päässyt irti omista riittämättömyyden tunteistaan. Ne heijastuivat Eevin nuoruuden parisuhteisiin niin, että vaikka hän kaipasi kovasti rakkautta, samalla hän myös pelkäsi sitä.
”Yritin muokata kumppaneistani turvallisia, jotta he olisivat voineet olla minulle se turva, jota en lapsena kokenut saavani.”
Miksi Eevi koki nuorena häpeää ja turvattomuutta? Miksi hän sairastui syömishäiriöön, ja miten hän selvisi siitä? Miten hänen käsityksensä parisuhteesta ja rakkaudesta on muuttunut? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 5/2021 tai tilaajana digilehdestä.
