Kuvat
Mikko Hannula
Laura Paloheimo rentoutuu kävelyillä Helsingin Seurasaaressa. Valkoinen pipo on yksi Lauran tärkeistä vaatteista eli ”turvarievuista”.
Laura Paloheimo rentoutuu kävelyillä Helsingin Seurasaaressa. Valkoinen pipo on yksi Lauran tärkeistä vaatteista eli ”turvarievuista”.

Kirjailija ja kouluttaja Laura Paloheimo ajatteli aiemmin, että kiitollisuudenvelassa hän ei ainakaan ole, koska sehän olisi heikkoutta. Ero, koronaan sairastuminen ja väsyminen ovat mullistaneet elämää, mutta lopulta parempaan suuntaan. 

Kirjailija ja kouluttaja Laura Paloheimo, 50, oli tottunut tekemään paljon ja vielä vähän päälle. Ura ammattitanssijana oli opettanut kurinalaisuutta. Laura oli se tyyppi, joka hoitaa asiat. Suorittaa niin, ettei ole kenelläkään nokan koputtamista.

”Olen aina ollut kova suorittamaan ja vaativa itselleni. Aiemmin ajattelin, että kiitollisuudenvelassa en ainakaan ole, sehän olisi heikkoutta.”

Vasta viime aikoina Laura on oppinut toimimaan toisin. Tahtia on ollut pakko hidastaa myös keväällä sairastetun koronan ja siitä seuranneiden long covidin oireiden takia. Lauralla on yhä esimerkiksi migreeniä, käsien tunnottomuutta ja muistiongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Kun joku nyt sanoo, että minä autan sinua, vastaan että kiitos, saat auttaa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Nyt on kaikki niin kuin kuuluu olla, vaikka olen eronnut, semityötön ja terveys on vähän mitä sattuu.”

Laura alkoi saada väsymyksestään kiinni myös kirjoittamalla aamusivuja. Heti herättyään Laura tarttui kynään ja lehtiöön ja kirjoitti kaksi tai kolme sivua ihan kaikkea, mitä mieleen nousi.

Kirjoittaminen on kuin polku, joka mutkitellen vie kohti rehellisyyttä ja kirkastaa ajatuksia. 

”Me ihmiset, minäkin, mietimme aika paljon, saako näin tai noin ajatella ja tuntea. Minä esimerkiksi huomasin aamusivuja kirjoittaessani, että olen väsynyt. Aikani listasin suorituksiani ja kiireitäni, kunnes pääsin ytimeen: en jaksa jatkaa näin.”

”Tämä elämänvaihe on ravisteleva, rehellinen ja hyvä. En haluaisi olla enää nuori. Olen mökkeilevä keski-ikäinen ja kauhean tyytyväinen siihen, mitä elämässä on”, Laura sanoo.
”Tämä elämänvaihe on ravisteleva, rehellinen ja hyvä. En haluaisi olla enää nuori. Olen mökkeilevä keski-ikäinen ja kauhean tyytyväinen siihen, mitä elämässä on”, Laura sanoo.

Laura alkoi muuttaa elämäänsä lempeämmäksi. Hän myös tajusi, ettei viisikymppisenä enää tarvitse yrittää mahtua mihinkään kaavoihin.

”Kun erosin miehestäni Jaakosta toistamiseen, tiesimme, että olimme aidosti yrittäneet parhaamme ja voimme päästää irti. Nyt tutkin, kuka oikeasti olen ja mistä tykkään”, Laura sanoo.  

”Ajattelen, että nyt on kaikki niin kuin kuuluu olla, vaikka olen eronnut, semityötön ja terveys on vähän mitä sattuu. Kyllä elämä kantaa. Kaikkea on, mitä pitää olla just nyt.”

Mitkä keinot ovat auttaneet Lauraa rauhoittumaan? Miten hän pääsi irti häpeästä? Mitä Laura ajattelee nyt rakkaudesta ja parisuhteesta? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 1 / 2021 tai tilaajana digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla