Merja Niemisen mielestä pienellä tilalla kannattaa kasvattaa lajeja, joista saa kauden aikana useamman sadon.
Merja Niemisen mielestä pienellä tilalla kannattaa kasvattaa lajeja, joista saa kauden aikana useamman sadon.

Merja Nieminen vaihtoi mediataiteilijan työt maanviljelijän saappaisiin. Nyt hän kasvattaa saaressa harvinaisia kasviksia ja myy niitä huippuravintoloille Helsinkiin.

Helsinkiläinen taiteilija Merja Nieminen kiersi vuosia Etelä-Suomea ja etsi maalaistaloa. Hän kaipasi rauhaa ja luontoa kaupunkielämänsä vastapainoksi.

"Näin 50 taloa, mutta mikään ei tuntunut omalta."

Merja oli jo luovuttaa, mutta päätti vielä käydä yhdellä tammisaarelaistilalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän ajoi mantereelta ensin lossiin, sitten kiinteistövälittäjän kanssa venetaksin kyydissä halki Natura-alueen ja kallioisten mäntysaarien ja suojaisten poukamien ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oli lokakuu ja rannassa rehotti naisen mittaista heinikkoa. Laonneesta liiteristä kuului aavemaista kilinää. Luonto oli selvästi ottanut tilan haltuunsa.

Merja tunsi olevansa paikassa, joka oli ollut rakentajalleen tärkeä.

Merja kahlasi vaikuttuneena heinikossa ja avasi oven punaisen päärakennukseen. Välittäjä kertoi, että tila oli jäänyt tyhjilleen vanhan isännän kuoltua 30 vuotta sitten ja siirtynyt valtiolle.

Merja siirteli romua sivuun ja löysi priimakuntoiset leveät kiilalankut. Pirstaleiksi hajonneet ikkunatkaan eivät hillinneet hänen intoaan.

Ensimmäistä kertaa Merja tunsi olevansa paikassa, joka oli ollut rakentajalleen tärkeä.

Jo samalla visiitillä Merja alkoi katsella sopivaa paikkaa kasvimaalle, ihan pienelle vain…

Saaressa on paljon suojeltua luontoa.
Saaressa on paljon suojeltua luontoa.

Merja haaveilee siitä, että tilalle tulisi vielä joogasali.
Merja haaveilee siitä, että tilalle tulisi vielä joogasali.

Puutarha puski ja puski satoa

Kuudessa vuodessa Långötorpin autiotila on herännyt eloon. Pitkät heinät ovat kadonneet ja hirsitalo katselee pihamaata taas kirkkain ikkunoin.

Ensimmäinen kesä kului vuosikymmenten rojua raivatessa.

"Kun täyteen lastattu jäteproomu teki lähtöä tuosta rannasta, pyysin kuskia vakuuttamaan, että hän todella menee kaatopaikalle. Ennen vanhaan oli tapana vain kipata lastit mereen."

Puutarhasta piti tulla vain omien tarpeiden tyydyttäjä, mutta 30 neliön maa puski ja puski satoa. Merjan ystävä, pitopalveluyrittäjä Anna Sörensen tuli käymään ja hän kysyi, liikenisikö tilalta vihanneksia hänellekin.

"Ajattelin, että Anna ihan säälistä ja sympatiasta pyytää jotain."

Keltanokka soittaa Micehelin-kokille

Ehdotus sai kuitenkin Merjan miettimään pientilalliseksi ryhtymistä.

"Kysyin itseltäni, voisinko myydä satoa. Tottakai. Olisiko se kiva? Kyllä vain. Entä olisiko se kiva, vaikka työtä olisi hemmetisti? Vastasin joo."

Talvella Merja opiskeli pientilan hoitoa. Hän tajusi, että Suomessa pientiloja oli vielä 1960-luvulla joka puolella, mutta viime aikoina tilat ovat jatkuvasti kasvaneet. Parhaat neuvot löytyivät kanadalaisista ja yhdysvaltalaisista kaupunkiviljelyoppaista.

Merja alkoi kutsua Långötorpiaan mikrotilaksi.

Vailla alan tuntemusta Merja alkoi soitella ravintoloihin. Hän valitsi saman tien Helsingin parhaita Michelin-ravintoloita Olon, Demon ja Postersin.

"Kokkien palaute innosti. He kertoivat kaivanneensa luomulaatuista lähiruokaa, koska pitkät rekkamatkat vievät kasviksista maun."

Toisen vuoden kellertävät männynkävyt ovat Michelin-ravintolassa haluttua herkkua.

Kun keittiömestarit utelivat, mitä yrttejä saarella kasvaa, Merja lähti katsomaan. Rannassa kasvoi ruohosipulia, metsänlaidassa ketunleipää ja puutarhassa suolaista vesiheinää. Ei kun sakset käteen!

"Opin, että toisen vuoden kellertävät männynkävyt ovat Michelin-ravintoloissa haluttua herkkua. Kokeilin itsekin, ja onhan niissä hieno sitruunainen maku."

Aluksi Merja nyppi pihan ratamoita käsin, kunnes ymmärsi istuttaa niitä penkkiin. Kun sinnikäs villiyrtti saa ravinteita, sen kasvua ei estä mikään.

Merja suosii retiisejä ja salaatteja, jotka tekevän kesän aikana kolme satoa.

Vuosi vuodelta Merja on laajentanut viljelyksiään. Taiteellinen silmä ja hahmotuskyky näkyvät Merjan laudoista ja muovipressusta rakentamassa kasvihuoneessa.

Goottikirkkoa muistuttavan rakennuksen edustalla nenään käy ytimekäs löyhkä. Muovisaaveissa muhii biodynaamisten periaatteiden mukaan tehtyjä lannoituslitkuja.

Kaikki on luomua, mutta toistaiseksi Merja ei ole sertifioinut tilaansa luomulaatuiseksi.

"Suurin osa asiakkaista on käynyt täällä katsomassa, kuinka hoidan asioita."

Merjan itse suunnittelemassa kasvihuoneessa kasvukausi jatkuu lokakuuhun.
Merjan itse suunnittelemassa kasvihuoneessa kasvukausi jatkuu lokakuuhun.

Tuore sato korjataan jakelupäivän aamuna.
Tuore sato korjataan jakelupäivän aamuna.

Farmari ilman traktoria?

Emäntä kiehauttaa kahvit ja kaataa lämmintä hasselpähkinämaitoa päälle. Maalaiselämä nielaisi Merjan ja nykyään hän viettää saaristotilallaan koko jäättömän ajan. Taiteelle ja kaupungille jää yleensä vain kolme kuukautta.

"Tämä sopii minulle. Ulkona oleminen ja fyysinen työskentely on luonnollista kropalle."

Itseoppinut viljelijä joutuu jatkuvasti uusien kysymysten eteen: pitäisikö hankkia traktori vai ei? Merja päätti pärjätä ilman.

"Traktori määrittäisi liikaa, kasvipalstat pitäisi tehdä rengasvälien mukaan ja maa painuisi. Enkä halua enää yhtään hajoavaa konetta."

Rahtiproomu tuo kerran vuodessa naapurin jyrsimen rikkomaan maan pinnan. Siihen menee kaksi tuntia.

Oikea perunalajike tuli lentorahtina Britanniasta.

Ei Merja mikään nykyajan vastustaja ole. Toissa kesänä tilalle vedettiin sähköt ja vanha bensageneraattori pääsi liiteriin.

Siemenperunatkin saapuivat Britanniasta lentorahtina.

"Kokeilin noin sataa eri lajiketta, kunnes löysin Sharpes Express -lajikkeen ja tilasin sitä Britanniasta. Koko kaveriporukka on ihan kuumana sen mausta."

Merjan viljelyideologia nojaa luonnonmukaisuuteen. Hänestä on surullista, että suurin osa Suomen kasvihuoneista lämpenee öljyllä.

Suurten tilojen viljelijät saavat tukia, luonnonmukaisen pientilan emäntä on omillaan. Toisaalta hänen farmillaan ei tarvita kalliita investointejakaan.

Talkooväen ruokkiminen on Merjan työ. Ilman tuhtia lounasta tilalla ei jaksa.
Talkooväen ruokkiminen on Merjan työ. Ilman tuhtia lounasta tilalla ei jaksa.

Kesällä Merja hoitaa tietokoneella vain tilan asioita. Kun vedet jäätyvät, alkaa taiteen aika.
Kesällä Merja hoitaa tietokoneella vain tilan asioita. Kun vedet jäätyvät, alkaa taiteen aika.

Vapaaehtoisista on iloa ja apua

Sadonkorjuuaikaan Långötorpissa on vilinää. Merjan ystävät pestautuvat talkooavuksi ja ulkomaalaiset matkailijat paiskivat töitä ruokapalkalla. He löytävät tilalle kansainvälisen luomutilojen vapaaehtoistyöverkoston Wwoofin kautta.

"Olisi itsekin kiva lähteä viikoksi jonnekin Australiaan. Wwoofaajilta kuulee mielenkiintoisia tarinoita ja he ovat ahkeraa väkeä."

Langötorpin satoa jaetaan yllätyspusseissa kaupunkilaisille.

Kahdesti viikossa Merja pakkaa kasvikset veneeseen ja lähettää ne Helsinkiin. Ravintoloiden lisäksi Langötorpin satoa jaetaan yllätyspusseissa kaupunkilaisille. Mukaan Merja kirjoittaa reseptejä, joilla palsternakat, shiso-lehdet ja pikkuisen parsakaalit taatusti onnistuvat.

Torilla Merja ei myy, sillä tilalla on muutenkin tuhat ja yksi hommaa. Nettitilaukset säästävät aikaa.

"Navetan katolle saisi aika kauniin joogasalin. Sitten tarvittaisiin muutamia yöpymispaikkojakin lisää."

Haussa juuri nyt: sokerijuuren siemenet

Jotkut ovat ihmetelleet, miten nyky-Suomessa kannattaa ryhtyä maanviljelijäksi. Merja huomauttaa, että aiemmin tällaiset tilat ruokkivat kaikki suomalaiset. Muualta haettiin vain suola.

"Meillä ei ole mitään syytä haikailla New Yorkiin, kun katsoo juuriamme. Täällä on osattu viljellä hienoja kasveja ja ruokkia ihmiset."

Kasvihuoneessa itää koe-eriä harvinaisista siemenistä. Seuraavaksi Merja haluaisi löytää sokerijuuren siemeniä palauttaakseen häviämässä olevan perinnekasvin ruokapöytään.

Oli miten kiire tahansa, siitä Merja pitää kiinni, että saa nauttia iltapäiväkahvinsa kivilaiturilla. Suojeltua saaristoluontoa katsoessaan hän muistaa, miksi oikein perusti loputtoman työleirin.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2015.

 

Merjan neljä suosikkia

Nauris on helppo kasvattaa ja maistuu herkulliselta.

Purjo kasvaa tumpelollakin luomuna koko kesän.

Shiso on maukasta japanilaista salaattia, josta voi tehdä vaikka rullia.

Sharpes Express on maailman maukkain perunalajike. Siitä tykkäävät nekin, jotka eivät tavallisesti pottua syö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla