"Matkoilla tutustun helposti uusiin ihmisiin"

”Ensimmäisen reissuni yksin tein parikymppisenä. Äitini on juutalainen, ja halusin tutustua Israeliin. Lähdin pariksi kuukaudeksi kibbutsille.

Viihdyin siellä niin hyvin, että värväydyin vapaaehtoistöihin ambulanssiin. Sen jälkeen menin vielä armeijaan parin kuukauden pituiselle kurssille.

Matkani venyi lopulta vuoden mittaiseksi. Opin kieltä, sain ystäviä ja elin samaa arkea kuin muutkin.

On hienoa, jos saa kutsun jonkun kotiin.

Ensimmäisen reissun jälkeen minut valtasi krooninen matkakuume. Reilasin Euroopassa ja matkustin Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Nähtävyyksiä en juuri kierrä. Haluan mieluummin päästä sisään paikalliseen kulttuuriin. Haluan tietää sellaisia asioita kuin mitä ihmiset syövät, minkä pituinen on äitiysloma ja millaisia vuokria asunnoista maksetaan.

Israelissa paastosin Jom kippurina eli suurena sovituspäivänä, koska halusin kokeilla, miltä se tuntuu.

On hienoa, jos saan kutsun jonkun kotiin. Köyhissä maissa se voi olla rankkaakin, sillä ihmisillä on pulaa kaikesta. Toisaalta on hienoa nähdä, että he ovat siitä huolimatta onnellisia.

Merileijonat ottavat aurinkoa La Loberían rannalla San Cristóbalin saarella Galapagoksella.

REISSAAN YKSIN, koska moni ystäväni on jo perheellinen eikä pääse lähtemään. Minulla on sitä paitsi spontaani tyyli. 

Matkasta tulee raskas, jos reissukaveri ei pärjää välillä yksinkin. Hyvän matkakumppanin kanssa voi sopia, että tavataan illalla tai vaikka viikon päästä.

On yksin reissaamisessa huonotkin puolensa. Joudun maksamaan huoneesta lisämaksua, ja välillä on rasittavaa ängetä pieneen vessaan, kun matkatavaroita ei voi jättää vartioimatta sen ulkopuolelle. Ruuhkabussissa voi olla vaikea pärjätä kymmenen kilon rinkan kanssa.

Yksinäinen en ole. Tutustun helposti ihmisiin, sillä olen puhelias enkä arastele juttusille heittäytymistä. Yhden kanssa vietän iltapäivän, toisen kanssa päädyn reissaamaan päiviksi tai viikoiksi.

Tongalla viisaudenhampaani kipeytyi.

Nukun yleensä retkeilymajoissa, ja niissä tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Toisaalta saatan istua tuntikausia puistossa jutustelemassa paikallisen mummelin kanssa.

Mitään kovin kauheaa en ole reissuillani kokenut. Pari kertaa kännykkäni on varastettu. Tongalla viisaudenhampaani kipeytyi ja kerran myöhästyin lennolta Israelissa, mutta kun menin selvittämään asiaa, lentoyhtiön edustaja sääli kai söpöä turistityttöä ja antoi uuden lipun ilmaiseksi.

Samoalla Heidi löysi uskomattomia uintipaikkoja.

NUORENA SEILASIN Suomen ja Ruotsin väliä. Työskentelin Ruotsin-laivalla blokkarina eli baarimikon apulaisena ja tiskaajana. Se kai hillitsi pahimman matkakuumeeni.

Tukholmassa kiertelin aina kaupungilla, juttelin ihmisten kanssa ja nautin maisemista. En ole vieläkään saanut tarpeekseni Tukholman saaristosta.

Kun olin matkustellut kymmenisen vuotta, halusin kiertää maapallon. Vuonna 2011 sain rahat kasaan ja lähdin maailmanympärysmatkalle kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Ostin lennot etukäteen, mutta pidin suunnitelmat muuten auki. Aloitin New Yorkista.

On ihanaa avata kotiovi.

Balilla juhlin 30-vuotissyntymäpäiviäni siskoni kanssa. Hän on kolmen lapsen äiti, mutta lensi sinne varta vasten. Parin retkeilymajakaverin kanssa pidimme pienimuotoiset bileet uima-altaalla.

Seuraavaksi lähden Väli-Amerikkaan kuukauden reissulle. Tapaan perillä Tiffanyn, johon tutustuin Fidžillä muutama vuosi sitten.

Vaikka reissaaminen on minulle elämäntapa, osaan olla kotonakin. Myös kotiinpaluu on aina juhlaa. On ihanaa avata  kotiovi, istahtaa sohvalle ja soittaa kaverille.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2014.