"En saa matkustamisesta kyllikseni"

”Palasin vuodenvaihteessa kahden kuukauden Aasian-reissulta Helsinkiin. Se ei ollut vaikeaa, koska en erottele arkea ja juhlaa, työtä ja vapaata. Vierastan kiiltokuvamaisia luksuslomia.

Bangkokista olin kuullut, että se on saastunut, ahdas ja meluisa. Minä ajelin siellä ilmaratajunilla ja seilasin jokilaivoilla. Tuuli tuiversi tukkaani. Pidän asenteideni valkopesusta.

Thaimaassa oli hienoa olla seniori.

Haluan päästä kosketuksiin paikallisten kanssa. Monessa Aasian maassa vanhempia ihmisiä arvostetaan. Thaimaassa oli hienoa olla seniori ja yksin matkustava nainen.

Minulla oli aivan väärä ennakkokäsitys thainaisista. Tapasin todella fiksuja thaimaalaisia bisnesnaisia, en vain epätoivoisesti elantoa etsiviä seksityöläisiä.

Puhun useita kieliä, mutta ei kommunikaatioon aina tarvita yhteistä kieltä. Yritän opetella kehon kieltä ja läsnäolon taitoa.

OLEN REISSANNUT kaikin tavoin: työn vuoksi ja vapaalla. Olen vetänyt koulutusmatkoja Kreikkaan ja tanssimatkoja Kuubaan. En saa matkustamisesta tarpeekseni.

Nykyään olen reppureissaaja. Olen nähnyt viiden tähden hotellit eivätkä ne enää kiinnosta minua.

Asun useimmiten bungaloweissa, aamiaismajoituksessa tai majataloissa. Niissä tutustuu aina uusiin ihmisiin. Ikäero ei haittaa; tulen hyvin toimeen puolet nuorempien kanssa.

Yksin elämykset ovat suurempia.

Kaksin matkustava on kuin suljettu simpukka. Muut eivät mahdu väliin.

Yksin elämykset ovat suurempia, kun niitä ei heti pura pois puheella.

Yksin saan myös tehdä nopeita päätöksiä enkä joudu tyytymään kompromisseihin. Aika harva ikätoverini sitä paitsi suostuisi matkailemaan rinkka selässä.

Kävellessä tapahtuu koko ajan ihmeitä.

Nukun melkein paikassa kuin paikassa. Koh Lantalla Thaimaassa ihmiset juhlivat torstaisin myöhään yöhön, mutta se kuuluu asiaan. Laitoin korvatulpat korviin ja pään tyynyyn.

Kun reissaan, käyn paikallisten kanssa samalla kuntosalilla. Aasiassa syön katukeittiöissä. 

Kävelen paljon. Silloin maisema aukeaa ja tuntuu, että koko ajan tapahtuu ihmeitä. Pidän sellaisesta mielentilasta.

MATKUSTAN MONTA kertaa vuodessa ja jatkossa entistä enemmän, kun jään eläkkeelle.

Seuraavaksi lähden kuukaudeksi tanssimaan tangoa Buenos Airesiin. Asun kaverini kanssa paikallisen naisen kotona. Päivät vietän tanssitunneilla, yöt tanssin milongoissa ja aamupäivällä nukun pitkään.

Ihmiset ihmettelevät, miten rahani riittävät. En elä erityisen kitsaasti, mutten myöskään harrasta turhaa shoppailua. Ostan vain sen, minkä tarvitsen.

Neljä vuotta jatkunut tipaton tammikuuni on säästänyt minulle monta lentolippua.

Kotonakin haluan nauttia elämästä.

Vierastan ajatusta siitä, että matkalla pitäisi elää kuin kroisos. Kaakkois-Aasiassa päiväbudjettini oli noin 20 euroa, siis vähemmän kuin Suomessa.

Eivätkä matkani aina ole pelkkiä lomia. Saatan ideoida tai kerätä materiaalia uuteen kirjaan. Usein parhaat ideat syntyvät, kun annan aivojeni levätä rutiineista.

Kotonakin haluan nauttia elämästä.

Kun erosin virastani tutkimuspäällikkönä, opettelin nauttimaan ilmaisista tai puoli-ilmaisista asioista. Vaikka asuin lähellä keskustaa, kiertelin Helsingissä kuin turisti. Osallistuin ilmaisille kävelykierroksille ja opettelin kokemaan paikkoja.

Elämysjahtiin ei aina tarvitse matkustaa kauas.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2014.

Pääkuva vaihdettu 22.1. 2016 kello 9.40.