Hiljentyjän kolme oivallusta:
Sielunhoidon tuntiopettaja ja Mindfulness-ohjaaja Miia Moisio asuu Helsingissä 7- ja 10-vuotiaiden poikiensa kanssa. Erityisherkkyytensä takia hän tarvitsee hiljaisuutta ja yksin olemista voidakseen hyvin. Miia ohjaa hiljaisuuden retriittejä ja kirjoittaa kolumneja Hidasta elämää -sivustolla.
Sielunhoidon tuntiopettaja ja Mindfulness-ohjaaja Miia Moisio asuu Helsingissä 7- ja 10-vuotiaiden poikiensa kanssa. Erityisherkkyytensä takia hän tarvitsee hiljaisuutta ja yksin olemista voidakseen hyvin. Miia ohjaa hiljaisuuden retriittejä ja kirjoittaa kolumneja Hidasta elämää -sivustolla.

Tässä sarjassa ihmiset kertovat, mikä saa heidät jaksamaan paremmin. Miia Moisio, 42, harrastaa hiljentymistä.

1. Hiljaisuus ei vaadi ulkoisia puitteita

Minun hiljaisuusharjoitukseni voi olla vaikka sitä, että juon aamulla kahvikupillisen ihan rauhassa. Keskityn siihen, miltä kahvi tuoksuu, maistuu ja tuntuu. En murehdi tulevaa palaveria. En tee muuta kuin olen siinä hetkessä.

Teen usein harjoituksen täydessä bussissa. Suljen silmäni ja hengitän. Tunnen bussin lattian jalkapohjiani vasten. Kuulostelen, miten hengitys liikkuu kehossa ja miten kehoni liikkuu hengityksen tahdissa. Hiljaisuus on siinä.

2. Hiljaisuus antaa luvan kääntyä sisäänpäin

Olen erityisherkkä ja uuvun helposti kiireisiin työpäiviin, meteliin ja ihmispaljouteen. Minusta tulee stressaantunut ja levoton.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hiljaisuudesta löysin uudelleen sen rauhallisen ja pohdiskelevan ihmisen, joka pienenä tyttönä olin ollut. Samalla lakkasin hakemasta hyväksyntää itseni ulkopuolelta. Se oli myös hengellinen kokemus. Minulle se merkitsi kosketusta Jumalaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

3. Hiljaisuus on läsnäoloa

Vuosien harjoittelun jälkeen jopa iltarutiinit 7- ja 10-vuotiaiden poikieni kanssa ovat helpottuneet. Ennen aloin komentaa viimeistä varoitusta ja karkkipäivän peruutusta, kun kuopus-rakkaani lähti nukkumaanmenon aikaan juoksemaan pitkin kämppää ja kieltäytyi pesemästä hampaitaan. Nyt pyydän
häntä ystävällisesti iltatoimiin, ja kas, se tehoaa paljon paremmin kuin huutaminen.

Koulun jälkeen pojat usein itsekin pyytävät, että ollaan rauhassa. Niin me sitten istumme kolmistaan sohvalla. Silittelen poikien päätä ja hartioita. Olemme vain.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla