Valokuvaaja kertoo viisi tärkeintä asiaa, jotka kamera on hänelle opettanut.
Faiz Alsuhail on Helsingissä asuva 32-vuotias tutkimuspäällikkö. Hän kuvaa maailmaa 1960-luvun filmikameralla. Innostus alkoi kuusi vuotta sitten kirpputorilta löytyneestä kamerasta.
Valokuvaus on saanut Faizin oivaltamaan nämä viisi asiaa:
1. Arki on arvokasta.
Ennen erottelin asiat linssin läpi tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Otin kuvia samoista aiheista kuin muutkin: nähtävyyksistä ja juhlista. Vähitellen olen huomannut, että oman arkeni kuvaaminen on arvokasta. Kukaan muu ei kuvaa päivittäistä elämääni tai ystäviäni niin kuin minä.
2. Vanha tekniikka pitää pintansa.
1960-luvulla tehtiin kameralinssejä, jotka ovat kilpailukykyisiä vielä 50 vuotta myöhemmin. Hinta-laatusuhteeltaan vanha kamera on paras. Valovoimaisen ja hyvin piirtävän linssin voi saada vanhempaan kameraan murto-osalla uuden linssin hinnasta.
3. Epäonnistuminen kuuluu asiaan.
Filmille kuvatessa huomaa, että lopputuloksen ohella tärkeää on itse tekeminen: kuvan räpsäiseminen, filmin kehittäminen, ruudun valitseminen ja sen muokkaaminen pimiössä. Välillä rullasta ei tule yhtään hyvää kuvaa ja filmi menee hukkaan, mutta sekin on osa kuvaamista.
4. On tärkeämpää elää kuin tallentaa hetket.
Välillä on viisasta panna kamera suosiolla sivuun ja tallentaa muistot vain verkkokalvolle. Usein ihmiset parveilevat tärkeissä tilanteissa pokkareiden kanssa ja yrittävät taltioida elämäänsä ennemmin kuin elää sitä. Se luo huvittavan kuvan ajastamme.
5. Puoli vuosisataa on hyvä testi.
Vastustan kertakäyttökulttuuria, joten käytän mielelläni vanhaa välinettä. Jos kamera on kestänyt 50 vuotta, se on varmasti koeajettu. Uudesta laitteesta mietin aina, toimiiko se vielä 20 vuoden päästä.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2014.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
