Janne Rintala on tehnyt Mökkitien ja paljon muita hittikappaleita – ”Työni tuntuu vieläkin mukavalta leikkimiseltä”

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?

Ainakin huumorimielessä ihmiset arvelevat, että kaikki biisit tehdään humalassa. Että jossain vintillä nautin punaviiniä ja piirrän nuotteja sulkakynällä kynttilänvalossa.

Mutta kyllä tämä on ihan työtä. Ei tätä päissään voi tehdä.

Mitä olet oppinut ihmisistä työssäsi?

Artistien kanssa työskennellessäni olen oppinut, että mitä menestyneempi ihminen, sitä rikkinäisempi hän monesti on.

”Menestyvät artistit olisivat lopulta valmiita maksamaan isoja summia, jos saisivat yksityisyytensä takaisin.”

Moni haluaa menestyväksi artistiksi, mutta kannattaa varoa, mitä toivoo. Juuri menestykseen nousseesta nuoresta tuntuu aluksi hyvältä, kun kaikki tuntevat ja haluavat tulla seuraan, tarjoavat ruokaa, juomaa, reissuja ja tavaroita. Aika nopeasti hän sitten huomaa, että ei voi käydä edes Alepassa ostamassa maitoa ilman, että joku ottaa salaa kuvia, huutelee törkeyksiä tai kirjoittaa kamalia valheita nettipalstoille.

Menestyvät artistit olisivat lopulta valmiita maksamaan isoja summia, jos saisivat yksityisyytensä takaisin.

Olen kyllä oppinut senkin, että samanlaisia ihmisiä me olemme kaikki, niin menestyvät artistit kuin pulloja keräävät rantojen miehet. Kaikki me haluamme olla rakastettuja ja hyväksyttyjä, selvitä huomiseen ja olla hyvä ihminen perheellemme.

Janne Rintalan työhuoneen seinällä poseeraa supertähtiä. Jos Jannen aivot jumittavat eikä biisiä tahdo syntyä, hän hakee kahvia.

Hankkiiko työlläsi hyvin?

Tarpeeksi, mutta se vaatii ihan järjettömästi töitä. Leivän perheelle saisi helpommallakin.

Tämä on myös tosi tuulinen ala. Nyt minulla on mennyt monta vuotta todella hienosti, mutta entä jos käy niin, että kahden vuoden kuluttua suomenkielinen musiikki ei enää kiinnostakaan ketään? Menestykseen ei voi tuudittautua.

”Voi käydä niinkin, että jonain päivänä radio päässäni hiljenee, eikä lauluja enää synny.”

Voi käydä niinkin, että jonain päivänä radio päässäni hiljenee, eikä lauluja enää synny. Sitä päivää varten on hyvä, että on käynyt kouluja ja elänyt taloudellisesti suhteellisen järkevästi.

Tai sitten minä vain putoan kyydistä. Tilalleni nousevat nuoremmat tekijät, ja huomaan, että eivät minun juttuni enää kiinnosta ketään. Sekin on luonnollista.

”Jos laulujen tekeminen loppuu, pitää keksiä jotain muuta.”

Ei tulevaisuus minua silti pelota. Jos laulujen tekeminen loppuu, pitää keksiä jotain muuta. Olen tehnyt lauluja ammatikseni 15 vuotta. Veikkaan, että ennemmin tai myöhemmin niin käy, että en vain jaksa enää. Edellisen polven tekijöillekin on jossain kohdassa käynyt niin, että julkaistujen laulujen määrä on pudonnut.

Kuuletko usein jonkin vakivitsin?

Mitäköhän painokelpoisia vitsejä meillä olisi? No ehkä se, että näihin hommiin ei synnytä, näihin kuollaan.

Heitämme sen lähinnä silloin, jos tuntuu, että töistä ei nyt tule mitään.

Käykö mielessä, että leivän voisi hankkia helpomminkin?

Eipä oikeastaan. Vaikka työni on myös henkisesti kuluttavaa, se tuntuu minusta vieläkin ennen kaikkea mukavalta leikkimiseltä ja aikuisuuden välttelyltä. 

Olen kiitollinen, että lauluni alkoivat kiinnostaa ihmisiä ja olen tällä saanut elannon. Ammatikseen lauluja tekeviä ihmisiä ei ole Suomessa edes kymmentä. Siis sellaisia, jotka eivät laulunteon ohessa keikkaile, tee opetushommia tai jotain muuta.

”Olen ollut festareilla lavan sivussa seuraamassa, miten kymmenentuhatta ihmistä laulaa biisiä, jonka olen työkopissani tehnyt.”

Harmittaako, että sinä teet hitit mutta suosion saavat artistit?

Nuorena miehenä se tuntui minusta pahalta. Kun kilometrejä on nyt tullut lisää, olen tajunnut, että se on ollut luojan lykky. Pääkoppani ei kestäisi jatkuvaa parrasvaloissa paistattelua.

Nyt saan tehdä rakastamaani työtä hienojen artistien ja bändien kanssa, mutta saan myös olla ihan rauhassa lasten kanssa Linnanmäellä tai kartingradalla.

Päivä on paketissa. Vartin yli neljä Jannen pitää olla jo päiväkodin pihalla.

Milloin tunnet tekeväsi tärkeää työtä?

Konkreettisimmin näen työni voiman livekeikoilla. Olen ollut festareilla lavan sivussa seuraamassa, miten kymmenentuhatta ihmistä laulaa biisiä, jonka olen työkopissani tehnyt. Biisiä, joka on syntynyt jonain harmaana tiistaisena aamuna ideasta, joka on tipahtanut jostain vain.

Siinä tulee kylmät väreet.

Janne Rintala on espoolainen perheenisä, joka kirjoittaa biisejä toimistolla virka-aikaan. Lue tuoreesta lehdestä, millainen on Jannen työviikko. Montako kappaletta Janne kirjoittaa viikossa? Kuinka pian tekstin ensimmäisen version pitää syntyä, jotta se on Jannen mielestä hyvä? Millaista oli biisintekoreissulla Portugalissa Portion Boysien kanssa? Miten syntyi Arttu Wiskarin joululevy? Miten Janne ja Arttu alkujaan tutustuivat ja aloittivat yhteistyön? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 24/2024 ja tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.