Jarmo Pulli kuvattiin Kupittaan mielisairaalan eristyshuoneessa Turussa. Nyt Pulli toimii Turun mielenterveysyhdistyksen Itun puheenjohtajana.
Jarmo Pulli kuvattiin Kupittaan mielisairaalan eristyshuoneessa Turussa. Nyt Pulli toimii Turun mielenterveysyhdistyksen Itun puheenjohtajana.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut Jarmo Pulli, 30, on ollut mielisairaalahoidossa kolmesti. Pakkoinjektiot ja eristyshuone tuntuivat hänestä rangaistuksilta.

"Nöyryyttävimmät kokemukseni mielisairaalasta liittyvät pakkolääkitykseen.

Olin psykoottinen, ja minut oli tuotu mielisairaalaan sekavassa tilassa. Pelkäsin, että minut yritetään myrkyttää.

Muistan, miten minut vietiin väkisin putkan kaltaiseen huoneeseen, jossa oli paljon ihmisiä. He pitelivät minua niin etten pystynyt liikkumaan, kiskoivat housuni kinttuihin ja pistivät pakaraani piikin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mitä minuun pistettiin? Miksi? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Miten pääsen pois?

Sitten minusta päästettiin irti. Ihmiset lähtivät, ja ovi pamahti kiinni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jäin yksin kysymysteni kanssa: Mitä minuun pistettiin? Miksi? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Miten pääsen pois?

Huoneessa oli vain ohut patja lattialla. Olin maanisessa vaiheessa, pakahtumaisillani energiasta. Tyhjässä huoneessa sitä oli vaikea purkaa. Yksinäisyys tuntui tuskalliselta.

Yritin repiä hiuksiani, mutta se ei tyydyttänyt maanisuuttani. Koetin tyyntyä kaivamalla kynsillä betonia seinästä, mutta rikoin sormeni.

Kävelin ympyrää ja katsoin ikkunasta, miten vuorokauden aika vaihtui. Ajantajua en silti pystynyt säilyttämään.

Seuraavat lääkkeet otin kiltisti, vaikka en vieläkään tiennyt, mitä ne sisälsivät. Pelkäsin, että minua nöyryytettäisiin uudestaan.

Eristyshuone alkoi tuntua vielä oudommalta, kun minut haettiin sieltä ruokalaan. Söin kiltisti, mutta minut palautettiin eristyksiin.

Vietin huoneessa kaksi vuorokautta.

Lääkitys ilman terapiaa on vain oireiden poistamista.

Pakkoinjektiosta, kiinni pitämisestä tai yksin jättämisestä ei myöhemminkään keskusteltu kanssani, vaikka ennen kotiuttamista mieleni oli jo selkeä.

Eristäminen tapahtui vuonna 2006. Vieläkään se ei vastaa käsitystäni hoidosta. Maanisen ihmisen telkeäminen tyhjyyteen tuntui rangaistukselta. Vankien kopeissa tosin on televisio ja musiikkilaitteet.

Ja mistä minua piti rangaista? Siitä, että olin kesken työvuoroni lähtenyt ajamaan psykoosissa Turusta Helsinkiin ja päätynyt sairaalaan?

Terapiaan pääsy on vaikeaa, vaikka lääkitys ilman terapiaa on vain oireiden poistamista.

Minä sairastuin ensimmäisen kerran jo vuonna 2003 reserviupseerikoulusta valmistuttuani. 2010 jäin sairauslomalle työpaikastani postista. Tänä vuonna olen vihdoin päässyt Kelan tukemaan terapiaan."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2013.

Vierailija

Nyt näyttäis töitäkin olevan. Ollut lokakuussakin.. Varaa kuitenkin matkustaa ja bilettää. Taitaa olla vain väärä asenne töihin tyttelillä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla