Juho Koli on päättänyt auttaa tänä vuonna joka viikko ainakin yhtä tuntematonta. Se vie aikaa, mutta Juho ei koe luopuvansa mistään. ”Tämä on kaiken vaivan arvoista”, hän sanoo.
Kun Juho Koli tarjoaa apua tuntemattomalle, ensimmäinen reaktio on hämmennys. Onko tämä ihan pyyteetöntä?
”Sen jälkeen ihmiset ovat todella iloisia. Saan siitä itsekin hyvää fiilistä ja motivaatiota”, Juho sanoo.
”Kun ihmiset tulevat autetuiksi, hekin ehkä lähtevät auttamaan. Syntyy positiivinen kehä, joka ruokkii itse itseään.”
Ajatus muiden auttamisesta alkoi kyteä Juhon päässä reilu vuosi sitten. Se tarttui ehkä jostakin Jari Sarasvuon kirjasta, jossa todettiin, että todellista iloa on pyyteetön muiden palveleminen.
Juho päätti auttaa viikossa niin montaa ihmistä kuin ehtisi. Hän sai tempauksestaan niin paljon hyvää palautetta, että päätti vuodenvaihteessa tehdä saman uudelleen, tällä kertaa pidemmällä aikavälillä. Tänä vuonna hän auttaa joka viikko yhtä ihmistä, perhettä tai järjestöä.
Autettava voi olla kuka tahansa ja avuntarve millainen vain. Joku ei saa vessan peiliä seinään, toinen on yksinäinen.
”Kaikilla on joku asia, jossa he tarvitsevat apua. Apu voi olla vaikka yksinäisen luona vierailua tai ruuan viemistä kodittomille.”
Kymmenen tuntia viikossa
Juho työskentelee pankinjohtajana, ja ensimmäisenä hyvänä tekonaan hän tarjoutui auttamaan pankin asiakasta muutossa.
”Se oli lopulta iso pelastus. Niin kuin muutoissa usein käy, kaikki muut feidasivat.”
Viidessä viikossa Juho on esimerkiksi luovuttanut verta, tarjonnut muutto- ja kantoapua ja etsinyt kampanjaan lahjoitetulle kitaralle nuoren soittajan, joka oli joutunut luopumaan soittoharrastuksestaan.
”Olen pystynyt tartuttamaan hyvää eteenpäin.”
Lisäksi Juho on perustanut yhdessä ystävänsä kanssa Facebook-sivun, jonka tarkoitus on haastaa mukaan mahdollisimman paljon ihmisiä.
Tähän mennessä mukaan on lähtenyt noin sata ihmistä.
”Saan ihan älyttömät kiksit siitä, kun joku kirjoittaa, mitä on tehnyt. Olen pystynyt tartuttamaan hyvää eteenpäin. Elämä ei ole pelkkää bisnestä.”
Juho käyttää projektiin noin kymmenen tuntia viikossa. Eniten aikaa menee siihen, että hän editoi sosiaaliseen mediaan tsemppivideoita, joilla hän innostaa muita lähtemään mukaan.
”En koe, että minun pitäisi luopua tämän takia mistään”, Juho sanoo.
”Kun uhraa hetken, hyvä mieli palkitsee. Huomaa, että jokin mitättömän pieni juttu saattaa merkitä avunsaajalle äärettömän paljon. Se on kaiken sen vaivan arvoista.”
Murheen näkee, jos osaa katsoa
Juhosta on tärkeä muistaa, ettei hyvien tekojen tarvitse olla isoja. Alkuun pääsee vaikka auttamalla, kun muuttava naapuri kantaa raskasta pöytää.
”Arjessa voi olla vaikea törmätä spontaanisti apua tarvitseviin. Mutta kun pitää silmät auki, heitä löytää”, Juho sanoo.
”Melkein jokainen tietää lähipiiristään jonkun, jota haluaisi auttaa.”
”Ihmisestä näkee helposti, onko hän murheellinen vai iloinen.”
Juho on oppinut pitämään silmät auki ja bongaamaan tilanteita, joissa toinen saattaa kaivata apua.
”Ihmisestä näkee helposti, onko hän murheellinen vai iloinen. On iso kynnys kysyä toiselta, onko kaikki hyvin, mutta sitäkin kannattaa miettiä.”
Juho uskoo, että auttaminen on kiireisessä arjessa erityisen tärkeää.
”Elämme nykyään puoliksi sosiaalisessa mediassa. Siinä on se negatiivinen puoli, että livekontakti ihmisiin heikkenee. Ei havaita, jos jollain on asiat huonosti.”
Juho on saanut projektistaan 99-prosenttisesti hyvää palautetta. Hienoa, että annat aikaasi ja innostat muitakin mukaan, ihmiset ovat sanoneet.
Muutama on epäillyt, että Juho haluaa projektillaan vain päteä. Miksi pitää kertoa, että on tehnyt hyviä asioita?
”Suomalaisilla on sellainen ominaisuus, että pidetään kynttilää vakan alla. Auttamisesta ei pitäisi huudella”, Juho sanoo.
Hän uskoo, että asia on juuri päinvastoin. Moni kaipaa hyvän tekemiseen pientä kannustusta, työntöä eteenpäin.
”Mitä enemmän asiaa tuo julki, sitä enemmän ihmiset lähtevät mukaan. Ei minun ole tarkoitus saada tästä itselleni muuta kuin hyvä mieli.”
