"Kirjoittaminen vaatii niin paljon energiaa, että pystyn siihen yleensä vain vihaisena", sanoo Sadie Jones.
"Kirjoittaminen vaatii niin paljon energiaa, että pystyn siihen yleensä vain vihaisena", sanoo Sadie Jones.

Sarjassa kirjaihmiset vastaavat kolmeen kysymykseen.

Ennen kuin julkaisit menestysromaanisi Kotiinpaluu, yritit 15 vuotta luoda uraa käsikirjoittajana. Käsikirjoituksesi eivät kelvanneet elokuvaohjaajille. Mistä sait sitkeyden jatkaa kirjoittamista, Sadie Jones?

Olisin lopettanut, jos olisin voinut, mutta minua piinasi tarve saada tarinani paperille. Vasta 38-vuotiaana onnistuin julkaisemaan ensimmäisen romaanini. Siinä välissä elätin itseni tarjoilijana.

Niin sen pitikin mennä. Käsikirjoittajana opin, miten tarinoita kerrotaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kotiinpaluu kertoo Lewis-pojasta, joka menettää traagisesti äitinsä. Miten idea syntyi?

Yhtenä päivänä mielessäni alkoi pyöriä lause ’Jokin hänessä on vialla’. Tiesin heti, että kyseessä olisi lapsi, jota syytetään epäreilusti jostain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoittaessani tunsin Lewisin mielen läpikotaisin, mutta hänen ulkonäöstään en tiennyt mitään. En voinut nähdä hänen kasvojaan, sillä olin koko ajan hänen päänsä sisällä.

Aloitat romaaniesi kirjoittamisen aina toisesta luvusta. Miksi?

Muuten jään jumiin. Tuijotan tekstiäni ja sanon itselleni: Onko tuo tosiaan ensimmäinen lauseesi?

Mieluiten kirjoitan silmät kiinni. Silloin unohdan itseni ja kriitikot. Kävin 17-vuotiaana kamalan sihteerikurssin, jonka ansiosta opin kirjoittamaan koneella virheettömästi jopa silmät kiinni.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla