Sini Hursti ja hänen isänsä Heikki auttavat vähävaraisia Helsingissä. Hurstinavun ruoka- ja vaatejonoissa käy viikoittain tuhansia ihmisiä.
Sini Hursti ja hänen isänsä Heikki auttavat vähävaraisia Helsingissä. Hurstinavun ruoka- ja vaatejonoissa käy viikoittain tuhansia ihmisiä.

Hurstien järjestämään yksinäisten ja vähävaraisten joulujuhlaan odotetaan tänäkin vuonna yli tuhatta ihmistä. ”Jokaisen kannattaa miettiä, miten voisi auttaa”, Sini Hursti sanoo.

Helsinkiläinen Sini Hursti, 34, on ollut kuusi vuotta mukana isänsä Heikki Hurstin, 64, avustustyössä. He vetävät Hurstinapua, joka tukee vähävaraisia muun muassa jakamalla ruokaa ja vaatteita.

Viime aikoina avustusjonossa on ollut yhä enemmän eläkeläisiä ja yksinhuoltajia.

”Hyvän tekeminen ei vaadi paljon. Ihan pienetkin teot merkitsevät.”

”Eniten kaivataan ruoka-apua. Monet ovat kertoneet, etteivät pärjää, jos tulee yllättäviä menoja tai paljon pieniä laskuja samaan aikaan”, Sini Hursti sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän muistuttaa, että jokainen meistä voisi auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Hyvän tekeminen ei vaadi paljon. Ihan pienetkin teot merkitsevät, eikä niitä varten tarvitse panna pystyyn mitään yhdistystä. Tarvitsee vain miettiä, miten itse voisi auttaa.”

Sini neuvoo katsomaan ympärilleen tarkasti, sillä vähävaraisuus ja yksinäisyys eivät aina näy päälle.

”Kannattaa vähän kuulostella. Kun sitten tietää toisen tarvitsevan apua, voi suoraan kysyä, millaista apua tämä tahtoisi. Voi ehdottaa, että käydään vaikka kaupassa ja ostetaan, mitä tarvitset. Lahjakortinkin voi antaa. Yksinäiselle taas voi ehdottaa, että mentäisiinkö vaikka yhdessä syömään. Itseään kannattaa vähän panna likoon.”

Vähavaraisten joulujuhla on iso ponnistus

Usein tärkeintä, mitä toiselle voi antaa, on yhteinen hetki, Sini sanoo. Se näkyy Hurstien järjestämässä vähävaraisten ja yksinäisten joulujuhlassa, jonne odotetaan tänäkin vuonna yli tuhatta ihmistä.

”Ilahdun, kun näen heidän syövän yhdessä. Kerran eräs vieras kysyi minulta, että saako hän hakea lisää, kun ei tahtoisi vielä lähteä pois. Tärkeintä on vain olla hetki siinä.”

”Nykyisin en enää itke jokaisen kirjeen kohdalla.”

Hurstit tahtovat tarjota juhlan ihmisille, joilla ei muuten olisi siihen mahdollisuutta.  

”Esimerkiksi asuntoloissa joulua voi olla vaikea juhlia. Kun sieltä tulevat ihmiset lähtevät kotiin iloisina, minunkin tulee tosi hyvä mieli”, Sini sanoo.

Joulujuhlan järjestäminen on Hurstinavulle ja yhteistyökumppaneille iso ponnistus.

”Aikaisin aamulla paikalle saapuu 200 vapaaehtoista, jotka auttavat järjestelyissä ja jakavat ruokaa. Ensin neuvomme heitä. Kun vieraat saapuvat, otamme heidät vastaan ja juttelemme heidän kanssaan. Lopuksi vielä siivotaan”, Sini kertoo.

Kun kaikki on tehty, alkaa hänen oma joulunsa.

”Sitten on kiire kotiin. Ruuat olen tehnyt edellisenä päivänä valmiiksi, jotta niitä ei tarvitse kuin lämmittää. Kun on syöty ja lahjat jaettu, nukahdan yleensä television eteen.”

Uusi polvi on jo mukana auttamassa

Tänäkin vuonna Hurstit jakoivat myös joulupaketteja vajaalle viidellesadalle avuntarvitsijalle. Pakettien saajat valittiin ihmisten lähettämien kirjeiden perusteella.

”Nykyisin en enää itke jokaisen kirjeen kohdalla. Alussa oli vaikeampaa. Nyt osaan asennoitua tähän enemmän työnä”, Sini kertoo.

Iloa tuo se, kun he onnistuvat lahjoittajien avulla saamaan ihmisille heidän kaipaamiaan lahjoja. 

”Mieleeni  on jäänyt esimerkiksi kirje äidiltä, jolla oli pieni lapsi ja vauva tulossa. Saimme pakettiin vauvantavaraa, isommille vähän herkkua ja vanhemmille villasukat. Siitä tuli hyvä mieli.”

Tänä vuonna Sinin osallistuminen Hurstin joulujuhlaan on vielä vähän epävarmaa, sillä hän on vielä vanhempainvapaalla seitsenkuisen Zara-vauvansa  kanssa. Zara on päässyt jo vähän mukaan auttamistyöhön.

”Nähtäväksi jää, jatkaako hän suvun työtä. Sen verran vauhdikas hän on, etten ihmettele, vaikka tähän hommaan alkaisikin. Ainakin hän saa olla pienestä asti mukana ja nähdä, mitä tämä on.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla