”Eihän se ole oma häpeä, jos on pieni palkka. Voi senkin sanoa ääneen. Se on palkanmaksajan häpeä. Jestas sentään.”
”Eihän se ole oma häpeä, jos on pieni palkka. Voi senkin sanoa ääneen. Se on palkanmaksajan häpeä. Jestas sentään.”

Millariikka Rytkönen tietää itsekin, miltä tuntuu, kun hoitoalan palkka ei riitä normaaliin arkeen. Siksi entinen kätilö haluaa nyt pitää pienipalkkaisten puolia.

 ”Jos joku olisi kertonut vuorotyötä hoitoalalle tekevälle yksinhuoltajaäidille, että minusta tulee ay-pomo, olisin nauranut vedet silmissä”, Millariikka Rytkönen sanoo.

Sellainen hänestä kuitenkin tuli. Ei mikään sovinnainen, jakkupukuinen pönöttäjä, vaan suorasuinen Pikku Myy.

Millariikka valittiin sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtajaksi syksyllä 2017.

Seuraavana keväänä hän edusti 160 000 jäsenen liittoa neuvotteluissa, jotka koskivat muun muassa jäsenten palkankorotuksia ja työehtoja.

Liksalla ei tule toimeen, ja työkuorma on kohtuuton. Se on aika karu viesti.

Rakastan työtäni, mutta minun on vaikea jaksaa tehdä sitä.

Tämä ajatus toistuu usein, kun sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertovat Millariikalle, mitä heille kuuluu.

”Liksalla ei tule toimeen, ja työkuorma on kohtuuton. Se on aika karu viesti.”

Resurssipula on sana, jota poliitikot toistelevat. Sanan takana on oikeita ihmisiä.

On sairaanhoitajia, jotka eivät ehdi pysähtyä juttelemaan syöpäsairaan luokse lääkkeen antamisen jälkeen, vaikka ha­luaisivat. Seuraava potilas odottaa.

”Ihmiset haluaisivat tehdä työnsä superhyvin, mutta eivät pysty tekemään sitä edes riittävän hyvin. Siinä ei monella pää kestä”, Millariikka sanoo.

On lähihoitajia, joilla on kotikäynneillä aikaa alle kymmenen minuuttia yhdelle vanhukselle.

”Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pitävät joka päivä suomalaiset hengissä. Kun jollekin sattuu jotain, he ottavat kopin mutta eivät tee itsestään numeroa.”

On lastenhoitajia, jotka eivät voi ottaa itkevää lasta syliin, koska muuten kaikkia lapsia ei ehditä pukea ulkoilua varten.

”Minun tehtäväni on pitää asiasta mekkalaa ja poistaa alalla koettuja vääryyksiä. Päättäjien pitää tajuta, mitä hulluutta tällainen meininki on.”

Millaista Millariikan ja hänen lapsensa arki oli, kun rahat loppuivat aina ennen palkkapäivää? Mitä Millariikka on oppinut kohdatessaan hoitoalan ammattilaisia? Miksi hän päätti 22 vuoden jälkeen lopettaa laihduttamisen? Lue Millariikan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Nollatoleranssi kiusaamiseen!

”Kun rahat loppuivat, elimme lapsen kanssa näkkärillä”, kertoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen

”Liksalla ei tule toimeen, ja työkuorma on kohtuuton. Se on aika karu viesti." Hoitoalan suurimpia ja vaietuimpia ongelmia ovat naisvaltaisen alan huono työilmapiiri ja työpaikkakiusaaminen. Suomessa on kymmeniä tuhansia koulutettuja ja ammattitaitoisia hoitajia, jotka eivät ole hoitoalan töissä. He ovat vaihtaneet alaa joko valmistuttuaan tai muutaman vuoden hoitoalalla työskenneltyään. Epäasiallinen kohtelu, ilkeily, juoruilu, selkään puukottaminen ja työpaikkakiusaaminen ovat arkea hoitoalan...
Lue kommentti
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. ”Urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs”, Satu Kunnari sanoo.

Lentopalloilija Olli Kunnarin sopimus puolalaisen joukkueen kanssa oli allekirjoitusta vaille valmis. Elettiin vuotta 2011, ja perhe oli asunut ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta.

Ollin ja hänen vaimonsa Satu Kunnarin esikoinen oli aloittamassa esikoulun, ja pariskunta oli päättänyt, että Satu ja lapset muuttava Suomeen. Ollin oli määrä jäädä vielä vuodeksi Puolaan.

”Yksin valvoessani päätin, että aamulla soitan managerilleni ja sanon, etten jatka ulkomailla pelaamista, vaan lähden perheen kanssa Suomeen”, Olli kertoo.

Taustalla oli vaimon uupumus. 

”Kun saimme esikoisemme, pelasin Ranskassa. Satu oli paljon vauvan kanssa yksin kotona, koska minulla oli pelimatkoja.”

Tukiverkkoa perheellä ei juuri ollut.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa.”

”Vähitellen ulkomailla asumisesta katosi uutuuden viehätys. Lasten syntymän jälkeen arki ammatti­urheilijan vaimona osoitti rankkuutensa”, Satu kertoo.

Etenkin syksy 2009 oli raskas.

”Joulun alla olin tullut lasten kanssa lomalle Suomeen. Tyttärellämme oli ollut viikkokausia kuumetta, korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Lopulta hänelle puhkesi keuhkokuume, ja hänet kiidätettiin Tampereelle sairaalaan. Poika jäi vanhemmilleni, ja minä valvoin tyttären rinnalla sairaalassa.”

Kun lapsi pääsi sairaalasta, Satu sai pahoja rytmihäiriöitä. Niiden syyksi paljastui sydänlihastulehdus.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa. Kun en enää jaksanut vastata ystävien puheluihin, tiesin, että minun on haettava apua.”

Olli lensi Sadun luokse, vaikka pystyi viipymään vain muutaman päivän.

”Olin helpottunut, että sydänoireet helpottivat. Ajattelin, että masennuksesta selvitään kyllä. Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään.”

Keväällä Satu alkoi voida jo paremmin, ja perhe palasi Ollin luokse. Terapiassa Satu kävi Suomessa vielä vuoden ajan.

”Olli on tehnyt aina uraansa liittyvät päätökset itsenäisesti, ja minusta niin pitääkin olla. Olemme toki keskustelleet asioista, mutta urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs. En haluaisi, että Olli olisi minulle katkera tai sanoisi, että olisi mennyt, mutta minä en päästänyt.”

Miten arki muuttui, kun koko perhe muutti Suomeen? Kumpi hermostuu herkemmin, Olli vai Satu? Milloin Satu ilmoitti, että Ollista tulee hänen aviomiehensä? Lue Sadun ja Ollin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. Kun Satu uupui, Olli valitsi Suomen ja perheen.

Olli: Muistan valvotun yön keväällä 2011. Olimme asuneet ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta. Pelaan työkseni lentopalloa, ja muutimme aina sen mukaan, missä joukkueessa pelasin. Poikamme oli aloittamassa esikoulun, ja olimme päättäneet, että Satu ja lapset muuttavat Suomeen...