”Eihän se ole oma häpeä, jos on pieni palkka. Voi senkin sanoa ääneen. Se on palkanmaksajan häpeä. Jestas sentään.”
”Eihän se ole oma häpeä, jos on pieni palkka. Voi senkin sanoa ääneen. Se on palkanmaksajan häpeä. Jestas sentään.”

Millariikka Rytkönen tietää itsekin, miltä tuntuu, kun hoitoalan palkka ei riitä normaaliin arkeen. Siksi entinen kätilö haluaa nyt pitää pienipalkkaisten puolia.

 ”Jos joku olisi kertonut vuorotyötä hoitoalalle tekevälle yksinhuoltajaäidille, että minusta tulee ay-pomo, olisin nauranut vedet silmissä”, Millariikka Rytkönen sanoo.

Sellainen hänestä kuitenkin tuli. Ei mikään sovinnainen, jakkupukuinen pönöttäjä, vaan suorasuinen Pikku Myy.

Millariikka valittiin sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn puheenjohtajaksi syksyllä 2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seuraavana keväänä hän edusti 160 000 jäsenen liittoa neuvotteluissa, jotka koskivat muun muassa jäsenten palkankorotuksia ja työehtoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liksalla ei tule toimeen, ja työkuorma on kohtuuton. Se on aika karu viesti.

Rakastan työtäni, mutta minun on vaikea jaksaa tehdä sitä.

Tämä ajatus toistuu usein, kun sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertovat Millariikalle, mitä heille kuuluu.

”Liksalla ei tule toimeen, ja työkuorma on kohtuuton. Se on aika karu viesti.”

Resurssipula on sana, jota poliitikot toistelevat. Sanan takana on oikeita ihmisiä.

On sairaanhoitajia, jotka eivät ehdi pysähtyä juttelemaan syöpäsairaan luokse lääkkeen antamisen jälkeen, vaikka ha­luaisivat. Seuraava potilas odottaa.

”Ihmiset haluaisivat tehdä työnsä superhyvin, mutta eivät pysty tekemään sitä edes riittävän hyvin. Siinä ei monella pää kestä”, Millariikka sanoo.

On lähihoitajia, joilla on kotikäynneillä aikaa alle kymmenen minuuttia yhdelle vanhukselle.

”Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pitävät joka päivä suomalaiset hengissä. Kun jollekin sattuu jotain, he ottavat kopin mutta eivät tee itsestään numeroa.”

On lastenhoitajia, jotka eivät voi ottaa itkevää lasta syliin, koska muuten kaikkia lapsia ei ehditä pukea ulkoilua varten.

”Minun tehtäväni on pitää asiasta mekkalaa ja poistaa alalla koettuja vääryyksiä. Päättäjien pitää tajuta, mitä hulluutta tällainen meininki on.”

Millaista Millariikan ja hänen lapsensa arki oli, kun rahat loppuivat aina ennen palkkapäivää? Mitä Millariikka on oppinut kohdatessaan hoitoalan ammattilaisia? Miksi hän päätti 22 vuoden jälkeen lopettaa laihduttamisen? Lue Millariikan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Nollatoleranssi kiusaamiseen!

”Liksalla ei tule toimeen, ja työkuorma on kohtuuton. Se on aika karu viesti." Hoitoalan suurimpia ja vaietuimpia ongelmia ovat naisvaltaisen alan huono työilmapiiri ja työpaikkakiusaaminen. Suomessa on kymmeniä tuhansia koulutettuja ja ammattitaitoisia hoitajia, jotka eivät ole hoitoalan töissä. He ovat vaihtaneet alaa joko valmistuttuaan tai muutaman vuoden hoitoalalla työskenneltyään.

Epäasiallinen kohtelu, ilkeily, juoruilu, selkään puukottaminen ja työpaikkakiusaaminen ovat arkea hoitoalan työpaikoilla. Epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen voi alkaa jo opiskeluaikana. Pahin kiusaaja on usein opiskelijan oma ohjaaja, joskus toinen opiskelija tai opettaja. Hoitoalan opiskelijoilla on jopa kymmeniä viikkoja pakollisia ja palkattomia harjoitteluja, jotka on pakko suorittaa.

Kiusatut opiskelijat ahdistuvat, kärsivät pelkotiloista, masentuvat ja uupuvat. Kiusatuilla opiskelijoilla harjoittelu voi keskeytyä, opinnot viivästyä, opinnot jäädä kesken ja jopa koko tutkinto suorittamatta. Hoitoalan ammattiliittojen Tehyn, Superin ja JHL:n tulee ottaa jyrkkä kanta asiaan: Opiskelijan epäasiallista kohtelua ja kiusaamista ei hyväksytä ainoassakaan työyhteisössä!!! Opiskelijoita ja työkavereita kiusaavia hoitajia pitää rangaista. Henkinen väkivalta on kiusatulle vähintään yhtä haitallista kuin fyysinen väkivalta! 

Entinen hoitaja

Itse olen tehnyt vanhustyötä sydämellä 25 vuotta mutta nyt tuli mitta täytteen. Sairastuin keskivaikeaan masennukseen enkä osaa vielä sanoa miten tästä pääsee yli mutta yritys on hyvä. Työnantajan puolelta ei tule muuta palautetta kuin että mistä voidaan säästää ja kuinka enään ei oteta sijaisia lyhyisiin s.lomiin vaan nekin revitään meidän selkänahasta. Olen omasta mielestäni antanut kaikkeni omaisille ja läheisille sekä iyse asiakkaille, mutta nyt se mittari täyttyi. Ei vain enää jaksa. Säästöä,omaisten jatkuvaa naljailua ja syyttelyä,kaikkea paskaa joutunut kuuntelemaan paskalla palkalla mutta nyt riitti. Hoitakoon kuka jaksaa ja omaisille terveiset että kyllä se henkilökunta yrittää ainakin mutta aina ei voi miellyttää eikä me olla koneita joiden pitäisi jaksaa kaikkia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla