Muusikko Arttu Wiskari on paljosta kiitollinen äidilleen, vaikkei häntä teininä osannutkaan nykytapaan arvostaa.

"Mutsi roudasi minua aina musiikkileikkikouluun. Ensimmäisiä muistojani on muskarin joulujuhla, kun olin kolme tai neljä. Siitä on kuvakin: kaverit istuvat penkillä tonttulakeissaan, minä makaan penkin alla ja näytän keskisormea.

Pöydän ja tuolin alle kätkeytyminen oli kova juttu myös, kun mutsi vei minua­ viulutunneille. Aloitin viulunsoiton viisivuotiaana. Harrastuksen kohokohta oli, kun menin aina tunnin aluksi piiloon ja opettajan piti etsiä minut.

Mutsilla on riittänyt kärsivällisyyttä kanssani. Koulussa lukeminen tuotti minulle vaikeuksia, rivit pomppivat silmissä. Siksi mutsi luki koealueita ääneen.­

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun hän sitten ryhtyi kyselemään, mitä olin oppinut, olinkin monesti­ täydessä unessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Mutsi kätki Nintendosta piuhat."

Kotiin piti tulla sovittuun aikaan, ehdottomasti.­ Kännyköitä ei vielä ollut, mutta minulla oli hakulaite.

Jos en reagoinut sen piippaukseen, mutsi kätki Nintendosta piuhat. Oli kova pala, kun en saanut pelata Super Mariota tai sorsapeliä.

Sain kokeilla eri soittimia, koska kävin musiikkiluokkaa. Biisit vain olivat perseestä. En jaksanut soittaa klassista nuoteista enkä harjoitella. 

Mieluummin tein omia rokkibiisejä meidän autotallissa. Olen aina tehnyt vain asioita,­ joita olen halunnut.

Siihen aikaan tarvitsin varmasti enemmän ymmärrystä kuin siskot yhteensä.­ Heillä oli selkeänä päämääränä käydä koulua ja hankkia ammatit. Minulla ei ollut mitään, mikä olisi oikeasti kiinnostanut, eikä opinto-ohjaajistakaan ollut apua.

Ruoka ja taskuraha kelpasivat

Teiniangstin keskellä en oikein osannut arvostaa mutsia. Toista oli, kun muutin omilleni, kävin duunissa ja yritin rämpiä musiikin kanssa. Silloin hyvät­ neuvot, ruoka ja taskuraha kelpasivat.

Jos kysyy kovinta rahoittajaani, se on mutsi. Aina tuli apua, kun fyrkat olivat loppu ja jääkaappi ja tankki tyhjillään.

Raha ei silti ollut itsestäänselvyys. Sitä piti ruinata ja tehdä selvitys, mihin fyrkat menevät.

Kun tarvitsin apua, neuvottelin mutsin kanssa. Faijalle asiasta­ ei mainittu. Faija oli auktoriteetti ja Big Brother -ääni.

"Pidän asiat sisälläni. Mutsillekin olen avautunut vasta äärimmäisessä hädässä."

Murheista en paljon puhunut enkä puhu. Olen sellainen, että pidän asiat sisälläni,­ annan höyryn haihtua päästä pikkuhiljaa.

Mutsillekin olen avautunut vasta äärimmäisessä­ hädässä. Yleensä se on liittynyt rahaan. Kun käynnistin yritystäni, rahaa alkoi mennä heti, vaikka en tiennyt, alkaako radio edes soittaa biisejäni.

Mutsi minun yritykseni pani pystyyn. Kävin hänen kanssaan läpi paperiasiat, ja hän selitti rivi kerrallaan, mitä­ mikäkin tarkoittaa.

Edelleen kysyn mutsilta verojutuista ja kaikesta. Hänellä on niin pitkä kokemus yrittämisestä. Arvostan tosi paljon malttia ja viisaita sanoja, joita mutsi jaksaa antaa, vaikka minulta tulee välillä ärräpääpuhe­luita.

Viimeksi otin pultit, kun ostin mutsin vanhan auton ja vakuutusmaksujen kanssa oli häikkää. Luulin, ettei mutsi ollut huolehtinut maksuista. Soitin hänelle­ katsastuskonttorilta ja annoin tulla hemmetinmoista huutoa.

Kävi niin kuin voi arvata. Selvisi, että­ minähän ne laskut olin jättänyt maksamatta."

Teksti on ote artikkelista, joka on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2015.

Äiskän aivoilla ja lompakolla ...

Juuri nyt, tämän luettuani, ymmärrän miksi en voi sietää tämän artistin biisejä. Aamumaito tulee vieläkin mammalta. Yäk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla