Jaana Tela pitää lipuntarkastajan työssä ihmisten kanssa rupattelusta.
Jaana Tela pitää lipuntarkastajan työssä ihmisten kanssa rupattelusta.

Lipuntarkastaja Jaana Tela osaa varoa sekakäyttäjiä ja selityksiä. Vahdissa-sarjassa turvallisuusalan ihmiset kertovat työstään.

Lipuntarkastaja Jaana Tela, 56, asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta ja koira.

"Olin ollut töissä kaksi kuukautta, kun vanhempi nainen kävi hiuksiini kiinni. Silloin ajattelin, että herrajumala mihin hommiin olen ryhtynyt.

Ei lipuntarkastajan työtä voi tehdä, jos pelkää. Vaatiihan tämä tietynlaista hulluutta, kun kuulee niin paljon kaikenlaista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Smurffiksi sanotaan ihan yleisesti puvun värin vuoksi, välillä huoritellaan. Nykyään siltä osaa jo sulkea korvansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

VAARATILANTEITA ON TULLUT vastaan harvoin, mutta ehkä se johtuu siitä, etten enää ole viikonloppuisin töissä. Kahdentoista vuoden aikana olen joutunut kahteen väkivaltaiseen välikohtaukseen.

Uhkaa aiheuttavat enimmäkseen sekakäyttäjät.­ He voivat olla yhtenä hetkenä ok ja kahden minuutin päästä sekaisin. Heidän kanssaan pitää olla varuillaan.­ Ei saa mennä liian lähelle.

Vanhoja juoppoja ei enää näy puistonpenkeillä, mutta sekakäyttäjien määrä on lisääntynyt. Helsingissä Sörnäisten metroasemalla tai Rautatieasemalla ei tarvitse seistä kuin kymmenen minuuttia, kun silmien edessä jo käydään huumekauppaa.

Sekakäyttäjissä on ihan lapsia, 13-vuotiaitakin. Pahaa tekee etenkin silloin, kun näkee nuoria tyttöjä kauppiaiden kanssa. Aika usein ajattelen, että­ kenenkähän lapsi tuokin on.

Alkuun uskoin kaikkien selitykset.

HAIN LIPUNTARKASTAJAKSI vuonna 2003. Olin ollut pankin puhelinasiakaspalvelussa töissä 27 vuotta, kun väkeä alettiin irtisanoa. Lähetin saman tien hakemuksen Helsingin kaupungin liikennelaitokselle.

Alkuun uskoin kaikkien selitykset siitä, miksei heillä ole lippua. Sitten tarinoihin­ turtui.

Luottamus ihmisiin pitää kuitenkin pystyä säilyttämään, eikä­ saa muuttua liian kyyniseksi.

Joidenkin asiakkainen kanssa ollaan tultu tutuiksi.

YLLÄTYN EDELLEEN siitä, miten naama mutrulla ihmiset istuvat julkisissa liikennevälineissä. Ihan kuin kaikki ilo olisi kadonnut maailmasta!

Suomalaiset ovat sellaisia, että älä tule lähelle. Aikuiset ihmiset, vaikka heillä olisi lippu kunnossa! Kaikki vain selaavat puhelimiaan.

Työssä motivoivat asiakkaat, jotka osaavat käyttäytyä ja joilta saa kiitosta.

Olen kova juttelemaan. Joidenkin asiakkainen kanssa ollaan tultu tutuiksi ja kysellään, että koskas on lomat.

Vapaa-ajalla en tule kaupunkiin. Viikonlopuiksi menen mökille ja kuljen koiran kanssa metsässä. Tarvitsen melun­ vastapainoksi hiljaisuutta."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.

Vierailija

Brava Jaana!!!

Here is the other side of the medal:

Today I was punished by Saara Sipilä, Jaana Tela and others in tram 7 for delay of my mobile ticket.

I stepped on the tram before I got the return sms with ticket number. It came to my mobile at the time Saara Sipilä asked me to show my ticket.

I understand all the explanations of the rule that a passenger should have a ticket before embarking the vehicle and violators of this rule should be punished. However, being a human being (me, the passenger), involved in a situation with  another human being (she, the lippuntarkastaja) and between us the digital technology (the mobile), we should give priority to the human’s explanation, not to the machines. I did not mean to cheat the HSL with a 2,90 ticket, I just had problem with the tremor in my hands and the digital screen, I bought the ticket, so I did not intend nor did I travel free and the HSL got my payment.

Why was I humiliated  by Jaana Tela, why was my human dignity ruined by calling two security guards and two policeman? Suma sumarum, there were 8 people involved into the punishment of an elderly cancer patient, who was ashamed to admit his weakness with the mobile technology.

What a shame!!!!! What a waste of human recourses!!!!! For E2,90 which was paid with seconds delay!!!!

I am an honest citizen of this country and require an explanation for the behavior of your employees, who should distinguish between human mistake and cheating and apply more understanding in the situations with different customers. 

I did not know that lipuntarkastaja is also a personal data tarkastaja, especially after the GDPR implementation. That’s why I showed her my ticket, but not my personal data.

I am a human and am sending this text to another human. I believe that you will have the power to understand it and wave the penalty.

regards from a devastated customer

Sisältö jatkuu mainoksen alla