Mikä vaja! Kimin musaluolassa kulta hehkuu ja suitsukkeet tuoksuvat

Siuntiolaisen omakotitalon asukkaat kutsuvat kotiaan ranchiksi. Amerikkalaisella maatilalla kasvatetaan karjaa, mutta suomalainen kasvattaa pihallaan villejä ideoita. Tuossa on sammaloitunut pakettiauto, josta saattaa joskus tulla sauna. Tuossa on koristeellinen portti, jonka Anne Nordström tyrmäsi ensin liian krumeluurisena. 

”Nyt vaimo jo kehuu sitä persoonalliseksi”, sanoo Kimi Nordström. 

Hän tilasi portin netin kautta Kiinasta.

Tervetuloa Nordströmin farmille!

Suuren osan ideoistaan Kimi toteuttaa pihan perällä olevassa vajassa. Hämyiseen musaluolaan on helppo kuvitella joukko kaveruksia bluesin pauloihin. 

”Yleensä täällä on niin paksu tupakansavu, että sitä voisi leikata veitsellä”, isäntä hörähtää.

Kahden huoneen kokoinen vaja oli yksi syy siihen, että Nordströmin kolmelapsinen perhe muutti Siuntioon kaksitoista vuotta sitten.

”Olen aina tykännyt musiikista ja halusin ehdottomasti kotiin paikan, missä sitä voisi tehdä”, Nordström kertoo. 

Kimi valoi kipsikäden kauan sitten hetken mielijohteesta.

Kimi ja Anne pyörittävät työkseen risteilymatkatoimistoa. Kimin vapaa-ajan intohimoista kielii vajan seinään nojaava, soittimien aatelistoon kuuluva akustinen Martin-kitara. Äänityspöydän sadoilla namikoilla hän säätää soundeja.

"En ymmärrä nykyistä sisustusvimmaa."

Vajan valaistus on niukka, ja suitsukkeiden tuoksu leijailee ilmassa. Seinällä olevia peilejä ympäröivät kultaisiksi maalatut kivet. Katto on merensininen. 

”Pidän kuninkaallisista väreistä: kullasta ja turkoosista. Ne eivät ole muodeista riippuvaisia. En käsitä nykyistä sisustusvimmaa. Miksi ei voisi heti tehdä huoneestaan sellaista, ettei sitä tarvitse enää muuttaa?”

Kun tavarat on kerran saatu paikoilleen, voi keskittyä musiikkiin. Viime aikoina luolassa on äänitetty Vincent-pojan hip hop -esityksiä.

”Vinskin bändijutut ovat yhdistäneet meitä. Kun soittelin jätkien levylle pari raitaa kitaraa, he ihmettelivät, että ’ai, noinkin voi.’ Musiikin tekeminen on 20 vuodessa muuttunut melkein kokonaan koneelliseksi.”  

Musiikin soidessa työhuolet unohtuvat.

Päivän raaka valo jää musaluolan ulkopuolelle. Nordström odottaa iltaa, jolloin hän pääsee mielipuuhansa pariin.

”Vajaan tulee hiippailtua, kun muu perhe on mennyt nukkumaan. Täällä vapaudun perheenisän ja duunin velvollisuuksista.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2015.