”Kun tänne muutettuamme kuljimme kylänraitilla lasten kanssa, lähes jokainen pysähtyi, toivotti tervetulleeksi ja esitteli itsensä. Tuli tosi tervetullut olo”, opettaja Minna Bruns sanoo. Taustalla näkyy Utön majakka.
”Kun tänne muutettuamme kuljimme kylänraitilla lasten kanssa, lähes jokainen pysähtyi, toivotti tervetulleeksi ja esitteli itsensä. Tuli tosi tervetullut olo”, opettaja Minna Bruns sanoo. Taustalla näkyy Utön majakka.

Opettaja Minna Bruns muutti perheineen Utön saareen, koska kaipasi rauhaa ja luontoa ympärilleen. Työ opettajana pienellä saarella oli unelmien täyttymys, mutta johdatti myös vaikeiden kysymysten ääreen.  

Vuonna 2019 Minna Bruns työskenteli erityisopettajana Helsingissä ja oli turhautunut.

Hän piti kyllä opettamisesta, mutta työajasta yhä suurempi osa tuntui menevän muuhun: paperitöihin, koulutuksiin, uusien ohjelmistojen opetteluun, oppilaiden välienselvittelyyn.

Kaupungin kiireinen rytmikin ahdisti. Kaikilla perheessä oli paljon harrastuksia, ja välillä arki oli yhtä kehäteillä suhaamista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minna ja hänen puolisonsa Tomi Bruns kaipasivat irtiottoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eräänä aurinkoisena heinäkuun päivänä perhe oli kesälomareissulla ja lipui purjeveneellään Utön vierasvenesatamaan. Veden pinta oli sileä ja punaiset venevajat somia. Saaren keskellä oleva punavalkoinen majakka nousi ylväänä maisemasta.

Minna mietti, että näkymä oli juuri sellainen, mitä Utön ajatellaan olevan idyllisimmillään. Hänelle tuli kuitenkin heti halu päästä näkemään kaikki vuodenajat, ne kovimmatkin myrskyt.

Oli tuulisia säitä ja vesisateita, mutta eniten Minnan mieleen piirtyi hiljaisuus ja rauha, joka kaupungissa oli hukassa.

Tomi mietti ääneen jo ensimmäisellä reissulla, että mitähän tästä seuraa, vaimolla kun asiat tuppaavat kehkeytymään aika nopeasti ja yllättäviin suuntiin.

Perhe kävi Utössä syksyllä, talvella, keväällä. Oli tuulisia säitä ja vesisateita, mutta eniten Minnan mieleen piirtyi hiljaisuus ja rauha, joka kaupungissa oli hukassa.

Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että Utössä voisi asuakin. Itsenäisyyspäivänä 2020 perhe jätti asuntohakemuksen Utön kyläyhdistykselle, joka päättää saaren vuokra-asuntojen vuokralaisista.

Talvi kuitenkin vaihtui kevääksi, eikä Utöstä kuulunut pihaustakaan.

Puhelinsoitto tuli yllättäen toukokuussa 2021, viimeisellä kouluviikolla kesken oppitunnin. Minna ei voinut puhua, mutta soitti välitunnilla takaisin.

Hän sai kuulla, että nyt perheelle olisi asunto. Kyläkoulun opettaja perheineen oli muuttamassa pois, joten myös opettajan pesti olisi auki.

Pari viikkoa myöhemmin Minna ajoi työhaastatteluun ja sai paikan.

”Moni ystävä ja tuttu sanoi meille, että voi vitsi. Pystyisipä ja uskaltaisipa itsekin hypätä tuolla lailla uuteen.”

”Itkin ja nauroin vuoron perään. Mietin, tapahtuuko tämä oikeasti.”

Tomi päätti jäädä työstään opintovapaalle, jotta koko perhe voisi muuttaa saarelle.

Heinäkuussa muuttoauto ajoi yhteysalus M/S Baldurista ulos. Minna ja Tomi sekä lapset Jaakko, 11, ja Martta Juusela, 9, kantoivat huonekalunsa ja tavaransa valkoiseen puutaloon, joka oli muinoin toiminut majakkamestarin kotina.

He olivat valmiit aloittamaan unelmaelämänsä Suomen eteläisimmällä asutulla saarella.

”Moni ystävä ja tuttu sanoi meille, että voi vitsi. Pystyisipä ja uskaltaisipa itsekin hypätä tuolla lailla uuteen.”

Liikuntatunnilla oppilaat harjoittelivat meripelastustehtäviä. Minnan mielestä yksi parhaista asioista Utössä opettamisessa ja ihan elämisessäkin on ollut se, että luonto on lähellä ja siitä voi nauttia monin tavoin.
Liikuntatunnilla oppilaat harjoittelivat meripelastustehtäviä. Minnan mielestä yksi parhaista asioista Utössä opettamisessa ja ihan elämisessäkin on ollut se, että luonto on lähellä ja siitä voi nauttia monin tavoin.

 

Utön koulu on aina ollut pieni. Pahin kriisi oli kaksikymmentä vuotta sitten, kun oppilaita oli vain yksi.

Korppoon valtuusto päätti jo lopettaa koulun. Sitten saareen muutti iso lapsiperhe, jonka vanhin tytär tuli kouluun. Seuraavana syksynä oppilaita tuli pari lisää. Koulu sai kuin saikin jatkoaikaa.

Koulu on ollut myös keino houkutella saareen lapsiperheitä, joita Utöhön erityisesti toivotaan. Juuri sellaisia kuin Minnan perhe.

Viime lukuvuoden aikana Minnan lapset Jaakko ja Martta olivat kylän ainoat alakouluikäiset lapset. Kaksi muuta koulun oppilasta asuvat Jurmon saarella ja kulkevat sieltä kouluun. 

Unelmat ja todellisuus törmäyskurssilla

Minna viihtyi Utössä hyvin. Elämä alkoi rauhoittua. Työmatka oli lyhentynyt kahdestatoista kilometristä kilometriin, joten arkiaamuinakin Minna ehti käydä kävelyllä tai uimassa. Ystävät kävivät kylässä ja ihastelemassa saarta.

Minna pääsi myös näkemään myrskyjä ja nautti niistä, vaikka sähkökatkot välillä kylmensivät kodin.

Kun määräaikaiseen työsopimukseen tarjottiin jatkoa, oli kovan pohdinnan paikka. 

Samaan aikaan unelmat ja todellisuus olivat ajautuneet törmäyskurssille.

Kun määräaikaiseen työsopimukseen tarjottiin jatkoa, oli kovan pohdinnan paikka. Puolison opintovapaa oli päättymässä ja työt odottivat Helsingissä.

Voisimmeko silti jäädä? Miten se onnistuisi? Miten koulun käy, jos me lähdemme? Monena aamuna Minna käveli yksinään hiljaisessa maisemassa ja mietti.

Mihin ratkaisuun Minna päätyi ja miksi? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 16/2022 tai tilaajana digilehdestä

Sisältö jatkuu mainoksen alla