Jalkapalloilija Tinja-Riikka Korpela:
Tinja-Riikka Korpela pelaa nykyään saksalaisessa Bayer München-joukkueessa sekä Suomen maajoukkueessa.
Tinja-Riikka Korpela pelaa nykyään saksalaisessa Bayer München-joukkueessa sekä Suomen maajoukkueessa.

"Joskus vanhempien voi olla vaikea ymmärtää, kun tyttö urheilee tosissaan", sanoo jalkapalloilija Tinja-Riikka Korpela. Häntä vanhemmat ovat aina rohkaisseet.

"Elän nyt unelmaani. Haaveilin jo lapsena ammattipelaajan työstä, mutta koska olin tyttö, se ei ollut kovin realistinen toive. Nykyjunioreilla tilanne on onneksi eri. Muutin 18-vuotiaana Oulusta Turkuun, missä aloin pelata SM-tasolla. Vähitellen etenin maajoukkuemaalivahdiksi ja nyt pelaan Norjassa työkseni. (Huom! Nykyään Tinja-Riikka pelaa saksalaisessa Bayern Münchenissä.)

Minulle rohkeus merkitsee sitä, että voin olla oma itseni ja sanoa mitä ajattelen. Se on myös uskallusta unelmoida ja tehdä kaikkensa unelmien saavuttamiseksi.

Minua on aina rohkaistu, ja vaikka tekisin jalkapallopeleissäni mitä, äidille olen aina paras pelaaja kentällä. Joskus vanhempien voi olla vaikea ymmärtää, kun tyttö urheilee tosissaan. Ei parikymppisille pojille ihmetellä, että ai, pelaat vieläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minulle on joskus päivitelty, tälläkö aion itseni elättää. En ole opiskellut lukion jälkeen. Sen ehtii myöhemminkin. Pelata pitää nyt. Minulla ei vielä ole perhettä, mutta se on oma valintani. Nykyään ei onneksi enää ajatella, että naisurheilija voi tehdä lapsia vasta uran jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki saavat rakastaa ketä haluavat.

Rohkeutta tarvitaan myös ennen isoja pelejä. Viime EM-kisoissa pelasin 23-vuotiaana Helsingin Olympiastadionilla 16 000 katsojan edessä. Maalivahdin pelipaikka tuo paineita, koska virheeni näkyvät tulostaululla.

Toivoin pienestä pitäen pääseväni pelaamaan ulkomaille, koska taso on kovempi kuin Suomen Naisten Liigassa. Muutto ulkomaille oli iso askel. Pohjoismaana Norja ei ole minulle sokki, mutta hieman erilainen kulttuuri siellä on. Norjassa saa sanoa ääneen, että olen hyvä. Siellä se tarkoittaa hyvää itsetuntoa.

Norjalaiset ovat myös suvaitsevampia kuin suomalaiset. Harva suomalaisurheilija nousi tukemaan pari vuotta sitten startannutta Uskalla-kampanjaa, joka puolusti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeutta urheilla omana itsenään. Minulle oli luonnollista olla asian puolella ja sain siitä pelkästään positiivista palautetta. Kaikki saavat rakastaa ketä haluavat.

Niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessani on avarakatseista porukkaa, ja tiedän, ettei kenelläkään ole mitään homourheilijoita vastaan. Tunnen julkilesboja urheilijoita kuten Isabell Herlovsenin, joka pelaa seurajoukkueessani ja kuuluu Norjan maajoukkueeseen.

En ymmärrä, miksi seksuaalivähemmistöjen avioliittoja vastustetaan Suomessa. Norjassa samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä kirkossa naimisiin. Toivon, että Suomessakin on tulevaisuudessa seksuaalivähemmistöjen parempi olla ja elää.”

Miten naisurheilijat voisivat rohkaistua?

”Saisimme olla rohkeasti ylpeitä saavutuksistamme. Esimerkiksi Suomen miesten maajoukkue ei ole ollut EM-lopputurnauksessa, mutta naisten joukkue on.”

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14-15/2013. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla