Sami Kieksi on miettinyt, että jonain päivänä hän voisi tehdä dokumentin myös omasta taustastaan.
Sami Kieksi on miettinyt, että jonain päivänä hän voisi tehdä dokumentin myös omasta taustastaan.

Vaikka lapsuudesta jäi traumoja, Sami Kieksi ei vaihtaisi siitä pois mitään. ”Jos minulla ei olisi kaikkia näitä kokemuksia, kuka minä silloin olisin?”

”Minulla on parhaat vanhemmat, mitä voi olla. Arvostan heitä molempia.”

Sami Kieksi, 31, katsoo levollisesti silmiin niin kuin ihminen, joka tarkoittaa, mitä sanoo.

”Äidillä on hyvä tunneäly. Hän on taiteilija, herkkä sielultaan ja boheemi. Äidiltä olen oppinut sen, että vaikeistakin asioista pitää puhua”, Sami perustelee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Isä on jämerä Lapin mies ja miehen malli, joka on opettanut, että rehti ja säntillinen pitää olla. Pitää tehdä työtä. Hän on elämässäni tasapainottava tekijä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaiken tuon Sami kertoo sen jälkeen, kun hän on puhunut kauan äidin haasteista mielenterveyden kanssa ja isän loputtomista työrupeamista, omasta rikkonaisesta lapsuudestaan.

”Syrjäytynyt-sana antaa kuvan kuin kyseessä olisi oma valinta, vaikka ei ole. Puhun syrjään jääneistä.”

Oikeastaan Sami on tottuneempi kuuntelemaan muita kuin puhumaan itse. Hän on tunnettu tv-dokumenteista, joissa tarinansa kertovat ihmiset, joiden kuulumisia harvemmin kukaan kysyy: nuoret, jotka pelaavat yökaudet tietokonepelejä, sotkevat raha-asiansa tai ajavat kylillä pillurallia. Moni kutsuisi heitä syrjäytyneiksi, mutta sitä sanaa Sami ei siedä.

”Syrjäytynyt-sana antaa kuvan kuin kyseessä olisi oma valinta, vaikka ei ole. Puhun syrjään jääneistä.”

Sellainen hän voisi olla itsekin. Halutessaan hän voisi luoda itsestään ja vanhemmistaan toisenlaisenkin tarinan.

”Jos haluaisin olla katkera ja uhriutua, voisin sanoa, että minulla on paska isä ja paska äiti, joiden takia olen menettänyt muun muassa levollisen lapsuuden”, Sami sanoo.

”Mutta kun en halua olla katkera. Jos minulla ei olisi kaikkia näitä kokemuksia, kuka minä silloin olisin?”

Koulupäivät siskoja hoitamassa

Samin on vaikea sanoa, mistä hän tarkalleen on kotoisin. Nyt 31-vuotiaana hän asuu jo kolmannellatoista paikkakunnalla. Koteja tai ainakin jonkinlaisia asuntoja on ollut vähintään 20.

Jatkuva muuttaminen alkoi äidin ja isän eron jälkeen, kun Sami oli 8-vuotias. Tornio, Haaparanta, Tornio, Karunki. Muuttoja paikkakuntien välillä ja niiden sisällä.

”Kun asut vuokrakämpässä ja yksinhuoltajaperheessä, välillä vuokra nousee liian korkeaksi ja muutetaan halvempaan. Tai talo on rauhaton. Okei, tässä ei ole hyvä, muutetaan vähän siistimpään.”

Sami Kieksin elämässä on ollut myös vaiheita, jolloin hän olisi saattanut hyvinkin jäädä kotiin tietokoneen ääreen. Jäädä syrjään.
Sami Kieksin elämässä on ollut myös vaiheita, jolloin hän olisi saattanut hyvinkin jäädä kotiin tietokoneen ääreen. Jäädä syrjään.

Aina uusi koti. Aina uusi koulu.

Tai välillä ei koulua, koska Samille oli syntynyt kaksi pikkusiskoa eikä heitä voinut jättää yksin kotiin.

Sami lusikoi siskojen suuhun Pilttiä, vaihtoi vaippoja ja rasvasi ihoa. Hän oli 9-vuotias eikä aina tiennyt, missä äiti oli ja milloin tämä tulisi takaisin.

Äidin uusi suhde oli osoittautunut vaikeaksi. Äiti oli mustelmilla riitojen jälkeen, mutta ahdistavimpia olivat nämä päivät, jolloin äiti katosi.

”Minulla alkoi kasvaa keskisormi yhteiskuntaa vastaan, että oletteko tosiaan noin tyhmiä.”

Varmaan koulusta otettiin yhteyttä vanhempiin ja kysyttiin, miksi poikaa ei näy tunneilla. Varmaan vanhemmat antoivat jonkin selityksen.

Sami ei niistä tiennyt. Kukaan ei kysynyt Samilta mitään, eikä Sami kertonut.

Kerran äiti sanoi Samille, että ymmärräthän, jos näistä puhut, sinut saatetaan ottaa huostaan. Sami ymmärsi. Hän piti suunsa kiinni, vaikka kaverit haukkuivat lintsariksi ja opettajatkin tuntuivat paheksuvan laskevia numeroita. Sami joutui käymään neljännen luokan uudestaan.

”Minulla alkoi kasvaa keskisormi yhteiskuntaa vastaan, että oletteko tosiaan noin tyhmiä. Miksi te minua syytätte, että en käy koulussa ja saan huonoja numeroita? Ettekö tajua mitään?”

Jokaisella on syynsä

Ryhdistäydy ja mene töihin.

Sami tietää, että moni ajattelee niin, kun alkaa katsoa Samin dokumentteja ja päähenkilöiden elämää.

Hän toivoo, että seuraisi muitakin ajatuksia. Että katsojat oppisivat jotain itsestään ja yhteiskunnasta ja saisivat ehkä itsensä kiinni ennakkoluulosta.

”Että ei hemmetti, en tiennyt, että tyypillä oli tuollainen tausta ja tarina. Voi tulla oivallus, että kaikki täällä ovat ihmisiä ja jokaisella on syy, miksi on sellainen kuin on.”

On niitäkin katsojia, joiden mielestä jokainen on oman onnensa seppä ja itsepä ovat ihmiset asiansa sössineet. Heille Sami haluaisi sanoa, että aina kannattaa kurkistaa oman kuplan ulkopuolelle.

”Luokkaerot ja kuplautuminen ovat isoja ongelmia. Yhdestä kuplasta huudetaan toiseen, että hei paskaperseet, menkää töihin. Toisesta kuplasta näytetään keskisormea, että mitä te porvaririistäjät mistään tiedätte. Kumpikaan ei näe todellisuutta.”

”Olen mieluummin siellä, missä on aitoa tunnetta ja välittämistä, vaikka rahaa ei olisikaan.”

Tähän asti Sami on keskittynyt töissään syrjään jääneisiin, mutta jonain päivänä hän aikoo tehdä dokumentin myös niistä toisista, porvarikuplasta.

”Olen puhunut rikkaiden perheiden lasten kanssa. Monelta on puuttunut rakastamisen kokemus totaalisesti. Ennemmin minä otan tämän minun elämäni. Olen mieluummin siellä, missä on aitoa tunnetta ja välittämistä, vaikka rahaa ei olisikaan.”

Vaikka tottahan lapsuudesta traumoja jäi, ei Sami sitä kiellä. Hän on varma, ettei pääse niistä koskaan eroon.

”Ne pitää vain hyväksyä. Tämä on minun elämäni.”

Ohjaaja Sami Kieksi sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2021 syrjään jääneiden äänen tavoittamisesta dokumenttielokuvan keinoin. Millainen on hänen oma elämäntarinansa, jonka ansiosta hän on ottanut tehtäväkseen antaa äänen ihmisille, joilta yleensä ei kysellä mitään? Mikä Samin mielestä oli ratkaisevaa siinä, ettei hänestä itsestään tullut lopulta syrjään jäänyttä?

 Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 18/2021 tai digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla