Kuvat
Sanna Liimatainen
Johanna ja Jan-Henry Stenberg haluavat olla toistensa iholla. ”Toisen koskeminen on parisuhteen liimaa, ja suuteleminen on superliimaa”, Johanna sanoo.
Johanna ja Jan-Henry Stenberg haluavat olla toistensa iholla. ”Toisen koskeminen on parisuhteen liimaa, ja suuteleminen on superliimaa”, Johanna sanoo.

Johanna ja Jan-Henry Stenberg haluavat säilyttää yhteyden välillään. Siksi he ovat alusta lähtien halunneet tehdä lähes kaiken mahdollisen yhdessä. ”Emme käy ulkona juhlimassa ilman toisiamme.”

Johanna: Vaikeimpina aikoina olemme valinneet, että puhumme kaikesta. On helpompaa puhua mukavista kuin vaikeista asioista, mutta vaikeista aiheista puhuminen on tärkeämpää.

Jan-Henry: Suhteemme on ollut pääasiassa huoletonta aikaa, mutta meillä on ollut myös monta menetystä.

Johanna: Kuten traaginen keskenmeno. Kun olimme pitkän lapsettomuushoidon jälkeen ehtineet jo iloita varhaisultrassa pienestä sykkivästä sydämestä, seuraavassa ultrassa sitä ei enää näkynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jan-Henry: Minulle elämäni vaikein paikka oli silloin, kun aikuinen poikani sairastui hengenvaarallisesti. Kipeitä hetkiä olivat myös Johannan äidin ja veljeni saattohoidot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Johanna: Tavallinen arki yhdessä tuntuu meistä oikeasti juhlalta. Suosimme yhteistä aikaa yli työn tai omien menojen. Se on ollut meille tietoinen valinta.

Jan-Henry: Kävelemme vaikka venerantaan ja annamme ajan ja ajatusten lipua yhdessä.

Johanna: Minusta on ihaninta köllöttää kahdestaan sohvalla ja katsoa tv-sarjaa tai jutella.

Jan-Henry: Olemme alusta lähtien halunneet tehdä lähes kaiken mahdollisen yhdessä joko perheenä tai kahdestaan. Emme käy ulkona juhlimassa ilman toisiamme.

Johanna: Olemme kumpikin nähneet työssämme, mihin parisuhteet tyypillisesti kaatuvat. Usein suhteen osapuolet ovat alkaneet kehittää omia erillisiä elämysputkia. Kaikki hauska tiivistyy kodin ulkopuolelle.

”Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että yökerhon lattialla tavattu paljettimekkoinen Siru on ihanampi kuin oma puoliso.”

Jan-Henry: Raa’asti yksinkertaistettuna kyse on mielihyvähormoneista. Se tunneli, jossa kuljetaan yhdessä perheen kanssa, on pelkkää siivoamista, koiran ulkoiluttamista, ikkunoiden pesua, vaipanvaihtoa ja raatamista. Sen vastapainoksi molemmat järkkäävät ”omaa aikaa”.

Johanna: Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että se yökerhon lattialla tavattu paljettimekkoinen Siru on paljon ihanampi kuin oma puoliso.

Jan-Henry: Kenen kanssa tahansa voi olla mahtava suhde, kun istuu porekylvyssä cavaa lasissa, mutta onko se aitoa?

Johanna: Ei todellakaan ole. Meistä tuntuu ahdistavalta olla erossa toisistamme. Emme halua viettää öitä erillämme.

Jan-Henry: Toisille on ahdistavaa olla jatkuvasti toisen iholla, mutta me haluamme olla toisiamme äärilähellä.

 

Lue koko kiehtova rakkaustarina Kodin Kuvalehdestä 15/2024! Kun Johanna ja Jan-Henry tutustuivat, Johanna oli 26-vuotias psykologian opiskelija ja Jan 42-vuotias alallaan tunnettu psykologi. Mikä epätavallinen tapahtuma yliopiston käytävällä sai suhteen alkamaan? Mitä tapahtui ensitreffeillä Hietaniemen hautausmaalla? Entä millaisia ovat tämän psykologiparin riidat? Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua

Johanna ja Jan-Henry

Johanna Stenberg, 38, ja Jan-Henry Stenberg, 54, ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. Johanna on neuropsykologian erikoispsykologi ja Jan-Henry on psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja filosofian tohtori. He asuvat Espoossa 4- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa. Perheeseen kuuluvat myös Jan-Henryn kolme aikuista lasta aiemmasta liitosta sekä beauceron-rotuinen Fauda-koira. Pari on kirjoittanut yhdessä psyykkisen selviytymisen oppaita vakavasti sairastuneelle ja kirjan En se minä ollut (Duodecim 2016). Yhteisen ajan Johanna ja Jan-Henry maksimoivat käymällä yhdessä kuntosalilla ja kulttuurielämyksissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla