Raitistunut Päivi: ”Olen kiitollinen, että lapseni päiväkodissa puututtiin alkoholismiini”

”Sinusta on tehty lastensuojeluilmoitus. Kuulen päiväkodinjohtajan sanat, ja tuolla hetkellä olisin mieluummin missä tahansa muualla.

Minut on kutsuttu päiväkodille tapaamiseen, jossa on paikalla useita lastensuojelun ja kasvatuksen ammattilaisia. Tunnen järkyttävää häpeää.

Olen usein hakenut 3-vuotiaan lapseni hoidosta humalassa. Se on huomattu varsinkin hajusta. Päiväkodin työntekijä on tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen, jo toistamiseen.

Nyt nämä ihmiset haluavat, että teen ongelmalle jotain. Häpeäni keskellä myönnän julkisesti, että minulla on alkoholiongelma. Vakuutan hoitavani asian kuntoon.

Keskustelun jälkeen menen suoraan Alkoon ja ostan pullon viinaa.

”Monet läheiseni kantoivat huolta juomisestani.”

Vaatesuunnittelijan ammatti oli Päivin suurin haave pikkutytöstä asti. "Vuosien ajan tein ympäripyöreitä työpäiviä menestyäkseni alallani. Olin riippuvainen myös työstä."

Viinipullo mukana töissä

Olin nelikymppinen ja juonut liikaa jo yli kymmenen vuotta.

Alkoholista oli tullut minulle keino rentoutua työstressistä, ja ongelmani oli pahentunut pikku hiljaa.

Työskentelin yrittäjänä muotialalla. Alkoholismin akuutissakin vaiheessa lähdin vielä työhuoneelleni suunnittelemaan oman merkkini vaatteita. Otin reppuuni mukaan viinipullon ja join sen päivän mittaan.

Tavallaan kyllä tiesin, että minulla oli ollut jo pitkään taipumusta riippuvuuksiin ja liialliseen alkoholinkäyttöön.

Olin käynyt alkoholistien vertaisryhmissä, mutta niihinkin olin mennyt humalassa.

Sisimmässäni en mitenkään pystynyt myöntämään, että olen alkoholisti. En, vaikka monet läheiseni kantoivat huolta juomisestani.

”Ensimmäisen kerran näin itseni ulkopuolisen silmin.”

Haluan apua

Erään kerran, kun äitini oli meillä yökylässä, vein silloin 4-vuotiaan lapseni tanssitunnille.

Kun palasimme harrastuksesta kotiin, puolisoni ja äitini istuvat keittiössä. Pöytä oli täynnä tyhjiä viini- ja viinapulloja sekä siideritölkkejä. He olivat löytäneet kaikki piilopaikkani.

Seison eteisessä käsi lapseni kädessä. Puolisoni ja äitini seisovat keittiössä ja katsovat minua.

Ensimmäisen kerran näin itseni ulkopuolisen silmin. Tuntui kuin katse olisi tullut jostakin ylempää.

Eteisessä olivat äiti ja lapsi, keittiössä mummo ja alkoholistin puoliso. Näin tilanteen ja ajattelin: Miten voin olla tuo sieluton ihminen? Kuinka elämäni voi olla tällaista, vaikka tämä sotii kaikkia elämänarvojani ja moraaliani vastaan?

Tunsin läheisteni tuskan ja oman toivottomuuteni niin musertavana, että nöyrryin pyytämään apua.

Menin ulos riippukeinuun tupakalle ja soitin päihdeäitien neuvolaan Päiväperhoon. Olin käynyt siellä raskauteni alusta saakka. Sieltä olimme saaneet korvaamatonta apua arkeen ja toimeentuloon.

Puhelimessa sanoin, että haluan apua päihdeongelmaani. Päiväperhon ja puolisoni tukemana pakotin itseni katkaisuhoitoon.

”Olin saanut ihmisarvoni takaisin.”

Ihminen on yhtä sairas kuin salaisuutensa, Päivi ajattelee. Hänelle on tärkeää, ettei työpaikalla työskennellä uupumiseen asti ja että mielenterveys- ja päihdetaustasta voi kertoa avoimesti. Päivi toimii nykyään osa-aikaisena pajaohjaajana mielenterveysyhdistys Mielen ry:ssä.

Hetki kerrallaan

Kotikaupungissani Tampereella toimi tuolloin vielä Myllyhoito, johon pääsin kokopäiväiseen kolmen kuukauden päihdekuntoutukseen.

Hoito oli päihteetöntä. Siellä käytiin kuutena päivänä viikossa, ja lisäksi kolmena iltana piti osallistua ryhmäkeskusteluihin.

Minulla oli paljon tavoitteita. Halusin vuoden aikana saada raha-asiani kuntoon sekä päästä eroon ylipainosta. Lisäksi tein gradua ja opiskelin ranskaa.

Minulle sanottiin: Kuule, mitä jos vain olisit vuoden ilman viinaa? Olisiko siinä tarpeeksi haastetta?

Hetki ja päivä kerrallaan pääni alkoi selvitä.

Kun tuli kevät ja päättäjäisaika, ostin kirpputorilta lapsen päiväkotiryhmän jokaiselle aikuiselle puisen korin, maalasin ne ja istutin kuhunkin koriin lahjan saajalle sopivan kasvin. Yhdessä lapsen kanssa somistimme korit ja paketoimme ne kauniisti.

Halusin kiittää päiväkodin henkilökuntaa siitä, että he olivat hyväksyneet minut toipuvana alkoholistina ja äitinä osaksi toimintaa ja yhteisöä. Olin saanut ihmisarvoni takaisin.

Tunsin myös kiitollisuutta siitä, että ammattilaiset olivat uskaltaneet ottaa alkoholismini puheeksi.”

Miten Päivin arvot ja ajatukset muuttuivat työelämän suhteen? Mistä Päivi on kiitollinen puolisolleen? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 15/2023. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.