Tässä sarjassa esitellään Kodin Kuvalehden lukijablogeja.
Keittiömestaripäivä-bloggaaja kertoo bloginsa esittelyssä, että heillä on ”tavallinen nelihenkinen perhe”, joka järjestää kotona ruokahaasteita ja teemaviikkoja.
Millaista arkinen ruuanlaittosi on?
Kaupassa pää lyö tyhjää: mitkä kolme ruokalajia maailmassa on? On se keitetyt perunat ja jauhelihakastike, makaronilaatikko ja mikä se kolmas oli? Niin broilerkastike riisillä. Mutta kun kaikkia on syöty jo tällä viikolla! Kotona huudan pää punaisena, että nyt kyllä joku saa tulla auttamaan ja siivotkaa nämä jälkenne ja minä en jaksa tätä! Miten tästä tuli tällaista?
Huh huh! Miten syntyivät ”keittiömestaripäivät”?
Joulun aikaan 2013 joku keksi: joka viikko tehdään yhdessä ruokaa. Jokainen vuorollaan päättää, mitä syödään ja kuka tekee mitäkin, miten katetaan ja koristellaan. Televisiot ja kännykät laitetaan pois ja jutellaan. Joskus teema vaatii musiikkia. Kaikki maistavat kaikkea ja arvioivat ruokaa.
Ruisrisotto sai meillä arvioita ”mielenkiintoinen”, ”voimakas” ja ”jännä”. Juu ei ruisrisottoa meillä enää kokeilla.
Keitä teitä on ja missä?
Titta Utu on 9-vuotias sellisti ja Tiuku 13-vuotias kuvataiteilija. Vanhemmat lapset, poika ja tytär, asuvat jo omillaan.
”Meillä” tarkoittaa taloa maalla, kolmisenkymmentä kilometriä Savonlinnasta. Itse en osaa kasvattaa mitään, mutta vanhoja marjapensaita on niin paljon, että niistä saa vieläkin jotain, samoin omenapuista.
Miten lapset suhtautuvat keittiöpuuhiin?
Utun bravuuri on munakas ja salaatit ja Tiuku tekee mitä vain ja keksii puolet lisää. Tiuku toi meille keittiömestaripäiviin teemaviikot: joskus on syöty kasvisruokaa koko viikko, Rosvola-kirjasarjasta poimittiin yhden viikon ruokalista. Vähän aikaa sitten lasten kavereitten kanssa pidettiin ”sokerileipurisunnuntai”. Kuusi lasta ja minä leivoimme kakkuja ja muffinsseja. Se oli niin hauskaa, että tulossa on myös pullaperjantai tai ehkä lasagnelauantai.
Pitääkö miehesikin kokkaamisesta?
Jukka – lasten isä, aviomies, rakas, on joutunut aina tekemään myös ruokaa, sen verran epäsäännöllistä oma työelämäni on. Jukkakin kirjoittaa ja lupasi vierailla välillä kirjoittajana blogissa.
Oletko aina tykännyt ruuanlaitosta?
Olen ollut vuosia ravintola-alalla: saanut maistaa hummeria ja kateenkorvaa, asetella kuivattuja ruusunnuppuja jälkiruokaan, ihaillut mestareita. Olen saanut kattaa ja tarjoilla upeita ruokia upeille ihmisille. Puolitoista vuotta sitten pääsin opiskelemaan unelma-ammattiini: kokiksi. Olen minä aina osannut ruokaa tehdä – minun ikäiseni kai tyypillisesti osaavat. Kotona oli osallistuttava arjen töihin, mutta nyt osaan oikeasti.
Miten innostuit bloggaamisesta?
Kodin Kuvalehden blogikurssi herätti uinuvan keittiöblogini eloon ja siirsin sen julkaisemisen KK:n sivuille. Elämässä pitää tehdä asioita, joista pitää: minä pidän kirjoittamisesta ja ruuasta.
Luetko itse jotain blogeja? Mitä?
Muiden blogeja seuraan löyhästi. Edellisen ”projektini” apuna olivat kulttuurintutkija ja ammattijärjestäjä Ilana Aallon Paikka Kaikelle -blogi sekä saman aiheen Elokuun tila Reija Wihuselta. Tarkan markan blogin ja Saiturin löysin edellisessä elämänjärjestämisprojektissa luettuani kirjan Erilainen ote omaan talouteen.
Mitä muuta harrastat ja mistä iloitset?
Jo muutaman vuoden olen siivonnut elämääni taloremontin ohessa. Puistostani olisin toki voinut myös perustaa blogin, tai vanhan talomme remontista. Rakastan arkea. Tämän ikäisenä osaa jo olla onnellinen arjessa, kaikesta mitä tapahtuu ihan tavallisesti. Tavallisena kesänä lähdemme pienellä puisella veneellämme muutaman päivän reissulle. Viime vuonna ostimme vesistökartan Joensuun suuntaan – tämän kesän reissu tehdään sinne.
