Tässä juttusarjassa esitellään Kodin Kuvalehden lukijablogeja.

Lukijabloggaaja Allina kalliolla kertoo bloginsa esittelyssä kirjoittavansa, "että kohina korvien välissä välillä vaimenisi". Tekstien aihepiirit vaihtelevat "täydestä fiktiosta totiseen – tai vähemmän – elämään työttömänä".

Kuka on Allina kalliolla?

Anna-Liisa Repo, 50+, pääkaupunkiseudulta. ALliksi ryhdyin lyhentämällä nimeni sähköposteihin. Sitten työnantajakin totesi minun sopivan vesilinnun rooliin ja heitti – aina kalliolle asti. Siitä asti olen katsellut maailmaa entistä viistommalta pinnalta. Vähän kumma huumorintaju minulla oli jo aiemminkin.

Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?

Ihmiset ympärilläni: Puolisko ja kolme aikuista lasta, joista nuorin asuu vielä kanssamme. Mummilla ja vaarilla on kaksi kullannuppua, joiden elämään kuulumme aika tiiviisti. Sisaruksia. On, maalla ja kaupungeissa. Ladyt, ihanat ystävät kouluajoista asti. Ja vielä Joutavat – joka toinen viikko tavataan kahvikupin äärellä, ollaan samassa rytinässä tarpeettomiksi todettuja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Harrastan kirjoittamista, vanhoja taloja ja tavaroita. On oma museokin! Se jäi isältä ”vähän” vaiheeseen, ja viime kesä menikin ihmetellessä vanhempien elämänpolkuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirppareilla olen käynyt jo vuosikymmeniä sekä ostajana että myyjänä. Yritän kehittyä ekologisena kuluttajana – yhä useammin kaupassa päätän olla ostamatta mitään.

Koirat Mimmi ja Maisa eivät ole harrastus – olemme niiden lauma.

Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?

Olin työpaikkani blogistina reilun vuoden. Ajan tappamiseksi piti jotain keksiä sitten kotisohvallakin. Kirjoittaminen on mukavaa ja uskaltaisinko väittää sitä jopa helpoksi. Ainakin enimmäkseen. Kun idea syntyy, tekstiä alkaa tulla kuin itsestään.

Pari vuotta sitten kohina korvien välissä alkoi voimistua, ja ystäväni saivat sähköpostitse tekstejä luettavakseen. Kirjoittelen mieltä virkistääkseni. Toivon, että ne virkistävät myös lukijoitani. Blogissa lukijakunta laajenee, jos on laajentuakseen.

Työttömyys on arkeani, ja siksi siitä tulee jupistua paljon. Irtisanotuksi joutuminen on nöyryyttävä kokemus, se lyö, ja lujaa lyökin. Silti ihmisiä irtisanotaan jatkuvana virtana. Meihin lyödään leimoja; pitkäaikaistyötön, vaikeasti työllistettävä, tukityöllistettävä. Lisäksi meidät yleistetään ryhmäksi epäonnistujia. Kuin tilanteemme olisi ainoastaan omaa syytämme. Absurdia, kun meitä on satojatuhansia! Saman kokeneet ymmärtävät turhautumisen asteen.

Yritän silti välillä löytää tilanteesta myös jotain humoristista. Kun itku ei auta, kannattaa nauraa. Vaikka sitten läpi kyynelten.

Luetko muita blogeja?

Enpä ole aiemmin seurannut blogeja ollenkaan. Nyt käyn lukemassa säännöllisesti useaakin KK:n blogiyhteisön blogistia. Ihailen heidän oivaltavia kirjoituksiaan. Puhtaasti muoti-, ruoka- ja sisustusblogit jätän vähemmälle huomiolle.

Entä luetko kirjoja tai lehtiä?

Olen dekkarien ystävä. Ne tulevat luetuksi nopeastikin, ja sitten raatojen väliin kevyttä romanttista hömppää. Lehtiä luen nautiskellen; ensin selaillen, sitten artikkeli tai pari kerrallaan. Ja lopulta vielä ne pikkupalstatkin.

Osaatko jotain erityisen hyvin? Kehu vähän itseäsi!

Olen loistava organisaattori! Sydämeni sykkii järjestykselle ja rutiineille. Olen todella hyvä järjestelemään myös tavaroita – muiden kodeissa! Tämän muistanee yhä yksi lapsuudenystäväni, ja tytärkin joutuu välillä kysymään tavaroidensa perään. Ehkä minusta olisi ammattijärjestäjäksi.

Omassa kodissa se ei tosin näy. Täällä tavaroihin liittyy tunteita, muiden tavaroihin pystyy suhtautumaan järjellä.

Millaiset hetket ovat sinulle erityisen rakkaita?

Ystävien tapaamiset ja perheen kokoontuminen yhteiseen ruokapöytään tuovat iloa elämään. En ole kokki enkä leipuri, ne hommat hoitaa tytär tai puolisko.

Tykkään valmistella juhlia ja istujaisia. Oikeastaan se valmistautuminen on se isoin asia. H-hetken tullen sitten huokaan ja seurailenkin vähän sivulta muita.

Mitä odotat kesältä?

Aurinkoa. Lämpöä. Oleilua mökkisaunan terassilla hiljaisuutta kuunnellen. Ja sitten onkin taas raksan vuoro; kesäisin on helpointa rempata, ja vanhat talot vaativat vuodesta toiseen huoltoa ja hoivaa.

Lue lukijablogia Allina kalliolla tästä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla