Elämänkumppani voi tulla vastaan opiskelijasolun käytävällä, jääkiekkopelissä tai ystävien yllätyksenä. Kysyimme, miten rakkaus alkoi.
Rakkaus löytyi treffipalstalta
”Jätin seuranhakuviestin treffipalstalle ja kirjoitin niin erikoisesti, etten uskonut kenenkään vastaavan.
Luettelin tarkalleen, millaista miestä etsin, mutten kertonut mitään itsestäni. Sain kolme vastausta, joista yksi oli tarkalleen oikeanlainen. Tapasimme ensimmäisen kerran kirjaston aulassa tietämättä, miltä näytämme. Huomasin miehen, johon osui suoraan valonsäde. Se oli hän. Ihastuimme heti.”
Elsa, 35
Otaniemen soluasunnosta
Ritva: ”Olin muuttanut Espoon Otaniemessä samaiseen soluun, josta Vesa oli juuri lähtenyt. Tapasimme, kun Vesa tuli katsomaan, millaisia tyttöjä asunnossa nyt asui. Se oli menoa saman tien.
Seurustelun katsotaan virallisesti alkaneen 2. lokakuuta 1971, sen jälkeen kun olimme katsoneet elokuvissa Love Storyn.”
Vesa: ”Ritvan isä yritti silloin tällöin tavoitella Ritvaa, mutta ei oikein onnistunut. Ritvan kaverit kertoivat sujuvasti Ritvan olevan luennolla, mutta oikeasti hän taisi olla luennoilla luonani.”
”Rakastuimme kertaheitolla kunnolla, joten eihän siitä halunnut mihinkään lähteä.” - Ritva
Ritva: ”Ystävät sanovat meidän olevan kauhean samanlaisia ja että siksi olisimme olleet niin kauan yhdessä. Mielestämme meissä on paljon erilaista: olen ekstrovertti karjalainen ja Vesa introvertti varsinaissuomalainen. Yksi yhteinen päämäärä meillä on ollut aina: maailmaa pitää muuttaa paremmaksi omilla teoilla.”
Ritva, 65, ja Vesa, 68, Saarinen
Jäähallilta
”Rakastamme jääkiekkoa ja olimme nähneet toisemme jäähallilla. Runkosarjan viimeisten pelien aikana mies pyysi minua ulos. Koska mies asui toisella paikkakunnalla, tapasimme pudotuspelien ottelupäivinä. 'Pelipäivä on juhlapäivä' -sanonta alkoikin saada uusia merkityksiä. Mestaruusiltana mies tuli luokseni ja jäi viikoksi.”
Eriikka, 32
Ystävien juonesta
Jonne: ”Rakkautemme alkoi ystävien yllätyksestä. Parhaat ystävämme ovat naimisissa keskenään, ja vasta jälkikäteen selvisi, että he olivat suunnitelleet kohtaamisemme juhannusjuhlissa vuonna 2011.”
”Jonne varasti suudelman.” - Marta
Marta: ”Uskon, että ystävämme pitivät meitä hyvänä parina huumorintajumme ja aitoutemme vuoksi. Kohtaamisemme oli silti epäromanttinen. Koko juhannus oli melkoista pään aukomista. Ehkä ihastuimme, kun huomasimme toisen lähtevän mukaan sanailuun ja antavan samalla mitalla takaisin. Tosikompi olisi voinut ottaa itseensä ja loukkaantua.
Tein lähtöä juhlista, kun Jonne suuteli minua. Nyt olemme naimisissa ja meillä on ihana poika.”
”Rakkaudella naljailu liimasi meidät yhteen.” - Jonne
Jonne: ”Huumorintaju pitää meidät yhdessä, erityisesti sellainen tilannehuumori, mitä muut eivät tajua. Joskus joku ulkopuolinen kummastelee, miten kestämme jatkuvaa vinoilua, mutta se on rakkaudella naljailua.”
Marta, 34, ja Jonne, 38, Valtovirta
Ravintolasta
”Löysin rakkauden ravintola Siilistä Helsingistä. Olimme viettämässä serkkuni 20-vuotissynttäreitä. Ilta oli ollut tylsä ja pitkä. Suunnittelimme pois lähtöä, kun ravintolaan pölähti iltalomalla olevia sotilaita. Samassa kuulin baaritiskillä takaani tanssipyynnön. Kun käännyin, edessäni seisoi komea nuori mies. Siitä tanssista alkoi yhteinen taival, joka on kestänyt jo 34 vuotta.”
Leila Välimäki, 57
Saman pöydän ääreltä
”Osuimme koulun ruokalassa samaan pöytään ja vaihdoimme muutaman sanan. Myöhemmin harmittelin kaverilleni, kun kivalla kundilla oli ollut sormus. Puolen vuoden päästä mies oli eronnut ja kutsui minut kaveriporukkansa kanssa baariin. Emmin, koska en tuntenut muita. Kun seurueeseen liittyi miespuolinen ystäväni, lupasin lähteä mukaan.
”Viikossa tehty päätös yhteisestä elämästä ja lapsista on pitänyt.” - Outi
Myöhemmin kuulin, että kaverini oli pyydetty joukkoon tarkoituksella, jotta minä tulisin myös. Olemme olleet yhdessä yli kuusi vuotta, ja meillä on 5- ja 1-vuotiaat lapset. Viikossa tehty päätös yhteisestä elämästä ja lapsista on pitänyt, vaikka usein on tehnyt mieli luovuttaa.”
Outi Laitila, 27
Esimiehen suosituksesta
Leena: ”Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta, kun työpaikalta tuttu Hannu kysyi ratikassa, lähdenkö heidän salibandyseuransa joulujuhlaan. En tuntenut Hannua lainkaan. Kysyin esimieheltäni, uskallanko lähteä juhliin. 'Hannu on hyvä tyyppi, uskallat kyllä', esimies sanoi. Sitten mä läksin.”
”Kysyin esimieheltäni, uskallanko lähteä Hannun matkaan.” - Leena
Hannu: ”Olin kiinnittänyt Leenaan huomiota jo aiemmin ja miettinyt, että hänestähän voisi vaikka olla puolisoksi. Juhlista Leena tuli luokseni, vaikka seuraavana päivänä lähdin toisen tytön kanssa Lappiin. Soittelin Lapista Leenalle joitakin kertoja, ja se oli ikään kuin lähtölaukaus suhteellemme.
Virallistimme suhteemme tänä keväänä. Kosin kyllä jo kymmenen vuotta sitten Itävallassa. Silloin oli Leenan synttäri-ilta, ja istuimme tähtitaivaan alla juomassa punaviiniä.”
Leena: ”Hannu kysyi: 'Kelpaisinko?' Vastasin, että katsotaan. Katselin kymmenen vuotta lisää ja sen jälkeen kelpasi. En suostunut heti, koska mielestäni kosinta oli liian arkinen.”
Hannu: ”Nyt kun olemme virallisesti yhdessä, suhteessakin on uutta flow'ta.”
Leena Ikonen ja Hannu Kaskilahti
Isoveljen kavereista
”Tapasin tulevan aviopuolisoni ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Hän oli isoveljeni kaveri ja alkoi käydä kotonamme yhä useammin. Kerran lähdimme porukalla Lappiin, ja reissun jälkeen mies pyysi minua moottoripyöräilemään. Olemme olleet samassa kyydissä nyt 29 vuotta.”
Päivi Palmu, 54
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2017.