Riina Laurila tähtäsi pikkutytöstä asti balettitanssijaksi. 44-vuotiaana, tanssiuran jälkeen, hänestä tuli pappi. ”En ajattele, että baletti olisi pintaa ja pappeus syvällistä. Molemmissa on mukana sielu.”
”Tiesin haluavani ballerinaksi jo viisivuotiaana. Työskentelin määrätietoisesti unelmani eteen, ja minusta tulikin Kansallisbaletin tanssija 18-vuotiaana.
Elin unelmaani. Urani alkoi vauhdilla, ja sain tehdä huippurooleja. Me tanssijat odotimme roolilistojen tuloa aina kuumeisesti. Kun ne lyötiin seinälle, tosi moni joutui pettymään. Siksi omaa riemua ei oikein kehdannut näyttää.
Baletti vaatii keholta valtavasti, ja tein vuosia kurinalaisesti töitä. Kun palasin töihin esikoiseni synnyttyä, olin elämäni parhaassa vedossa. Tunsin, että raskaus oli antanut minulle voimaa ja ilmaisukykyä. Sain myös tehdä yhden unelmaroolini, Rubiinit-baletin pitkän naisen pääroolin, josta olin haaveillut salaa vuosia.
Kuopuksen syntymän jälkeen neljä vuotta myöhemmin palautuminen raskaudesta oli jo selvästi hitaampaa.
”Usein aamuisin polvikipu oli niin kovaa, että oli otettava tukea seinistä.”
Minulla alkoi myös olla polvikipuja, jotka johtuivat kulumista nivelissä. Usein aamuisin kipu oli niin kovaa, että oli otettava tukea seinistä, kun lähdin liikkeelle. Harjoituksissa keho kuitenkin lämpeni ja kipu hellitti.
Ymmärsin, että urani kaari alkaa vähitellen laskea ja unelmaroolit vähenevät. Aloin pohtia tulevaisuudennäkymiä.
Olin 34-vuotias, kun päätin hakea opiskelemaan teologiaa yliopistoon. Kristinusko oli ollut minulle tärkeä voimavara lapsuudesta lähtien, ja epävarmassa elämäntilanteessa ammensin siitä tukea ja turvaa.
Opintoni etenivät kuitenkin etananvauhdilla, sillä niiden yhdistäminen perhe- ja työelämään oli vaativaa.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882970790z.1_20250627150817_000gvo7mc67a.10_0.jpg?itok=e4NqhtDu)
Kivuista ja kohtuuttomista vaatimuksista huolimatta rakastin ammattiani. Tanssin intohimosta. Joka ikinen esitys oli elämys.
”Kivuista ja kohtuuttomista vaatimuksista huolimatta rakastin ammattiani.”
44-vuotiaana jäin eläkkeelle. Sain viimeisenä työvuotenani tehdä kivoja rooleja, kuten kuningattaria ja muita luonnerooleja, joissa pääsin vilauttamaan näyttelijänlahjojani. Nautin suunnattomasti. Toisaalta tunsin koko ajan riipivää luopumisen tuskaa.
Tunteeni olivat hyvin ristiriitaisia. Olin fyysisesti ja henkisesti väsynyt kovaan treenaamiseen ja odotin jo kaiken loppuvan. Samaan aikaan minua silti ahdisti ja pelotti se, että kohta kaikki päättyy. Mietin, mitä minulle tapahtuu. Putoanko tyhjään kuoppaan?
Uuteen maailmaan
Olin pukeutunut valkoiseen albaan, kun polvistuin Turun tuomiokirkon alttarille muiden papiksi vihittävien kanssa.
Sydämeni pamppaili jännityksestä. Olin jopa hieman paniikissa. Oli marraskuu 2021 ja mietin, mihin olin ryhtymässä. Tästä lähtien olisin pappi aina ja kaikkialla.
Olin päässyt teologian opinnoissani kunnolla vauhtiin vasta, kun olin jättänyt tanssijan uran taakseni. Nyt olin astumassa aivan uuteen maailmaan. Pelkäsin, että koko identiteettini muuttuu.
Olen sittemmin oivaltanut, että en voi pappina ottaa mitään roolia, vaan olla vain oma itseni. Pyrin kuuntelemaan ihmisiä ja Jumalan ääntä sisälläni.
Mikä ihaninta, tanssi kulkee mukanani edelleen.
”Minulle baletti on aina ollut syvää tunnetta, tulkintaa, taidetta.”
Balettipappi minusta tuli oikeastaan muiden pyynnöstä. Minut oli kutsuttu töihin Eurajoen seurakuntaan, jossa minulle ehdotettiin, että sinähän voisit tanssia. Niinpä ryhdyin tekemään koreografioita virsiin ja esittämään niitä seurakunnan tilaisuuksissa ja muuallakin, kuten vanhusten palvelutaloissa. Tanssin myös joissain jumalanpalveluksissa.
Ballerinan ja papin ammatit eivät ole niin kaukana toisistaan kuin voisi luulla. En ajattele, että baletti olisi pintaa ja pappeus syvällistä. Ei se ole niin yksinkertaista. Molemmissa on mukana sielu. Minulle baletti on aina ollut syvää tunnetta, tulkintaa, taidetta. Myös tanssimalla voin tuoda ihmisille toivoa ja lohdutusta.”
Miten Riina löysi lapsena baletin? Mitä hänen vanhempansa pitivät siitä, kun Riina muutti 15-vuotiaana yksin Helsinkiin? Mitä Riinan Pariisin-valloitukselle kävi? Miten hän päätyi taikurishow'hun ulkomaille? Mitä Riina ajattelee omasta kehostaan nyt balettiuran loputtua? Millaisia yksityiselämän käänteitä Riinan taipaleelle on mahtunut? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 14/2025 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Riina Laurila
51-vuotias entinen Kansallisbaletin tanssija työskentelee nykyään pappina. Riina on Eurajoen seurakunnan vs. seurakuntapastori. Hän asuu kahdessa kodissa: Porissa äitinsä kanssa ja Helsingissä 18-vuotiaan kuopuksensa kanssa. Hänen 22-vuotias esikoisensa asuu jo omillaan. Riinan elämään kuuluu myös miesystävä, jonka kanssa hän jakaa syvän yhteyden ja samanlaisen huumorin. Yhdessä pariskunta muun muassa maalaa ikkunanpieliä ja puuhailee mökillä.
