Enkelipukujen koot vaihtelevat pikkuruisista täysikokoiseen vauvaan.
Enkelipukujen koot vaihtelevat pikkuruisista täysikokoiseen vauvaan.

”Vanhemmat saavat pukea enkelivauvansa vain yhden kerran. Haluan, että lapsi saa arkkuun päällensä mahdollisimman kauniin asun”, Maria Perätalo sanoo. Enkelipuvut syntyvät lahjoituksena saaduista hääpuvuista, ja Maria tekee ne ilmaiseksi.

Paketista paljastuu jälleen yksi hääpuku. Se yllään joku morsian on viettänyt yhden elämänsä onnellisimmista päivistä. Mekon valintaan ja valmistukseen on käytetty aikaa ja rahaa.

Maria Perätalo, 42, ottaa sakset käteen ja ratkoo puvun osiin.

”Touhu on aika brutaalia. Saumat vain auki ilman sääliä.”

Maria ompelee hääpuvusta enkelipukuja eli arkkuvaatteita vauvoille, jotka eivät koskaan pääse kotiin sairaalasta.

”Vanhemmat saavat pukea enkelivauvansa vain yhden kerran. Haluan, että hän saa päällensä mahdollisimman kauniin asun.”

”Jokainen enkelipuku tarkoittaa menetettyä pienokaista, noin kahtasataa vuosittain. Sanoinkuvaamatonta määrää kyyneliä, ikävää ja surua. Parasta olisi, jos pukuja ei tarvittaisi yhtäkään.”
”Jokainen enkelipuku tarkoittaa menetettyä pienokaista, noin kahtasataa vuosittain. Sanoinkuvaamatonta määrää kyyneliä, ikävää ja surua. Parasta olisi, jos pukuja ei tarvittaisi yhtäkään.”

Äitiysloma ilman vauvaa

Ajatus arkkuvaatteiden ompelemisesta sai alkunsa omasta menetyksestä. Marian esikoinen, Ruusu-tytär, kuoli synnytyksessä, muutama päivä lasketun ajan jälkeen.

Ruusu puettiin arkkuun vaatteisiin, jotka hänen ylleen oli tarkoitus pukea kotiin lähdön hetkellä. Vauvalla oli valkoinen potkupuku sekä Marian kutomat töppöset, tumput ja pipo.

Ennenaikaisesti syntyvät vauvat ovat hyvin hauraita, eikä sopivan kokoisia vaatteita ole tarjolla.

”Mutta kaikki lapsensa menettäneet eivät ehdi hankkia vauvanvaatteita valmiiksi.”

”Ennenaikaisesti syntyvät vauvat ovat myös hyvin pieniä ja hauraita, eikä sopivan kokoisia vaatteita ole tarjolla.”

Maria jäi äitiyslomalle yksin, ilman vauvaa.

Myöhemmin Marian perheeseen syntyi kaksi lasta. Suru muutti muotoaan, mutta ainutlaatuinen Ruusu ei unohtunut.

Voisinko minä tehdä jotakin?

Pari vuotta sitten Maria luki sattumalta netistä artikkelin, jossa  kerrottiin enkelipukujen ompelemisesta Amerikassa.

”Mietin, saisinko saman aikaan täällä Suomessa. Pyysin kaavoja sähköpostilla ja sainkin ne aika pian.”

Hän perusti Facebookiin Enkelipukuja ja muita ompeluksia -ryhmän.

Ensimmäiset enkelipuvut Maria postitti kaksospoikansa menettäneelle äidille.

”Muistan hyvin, miten pelottavaa oli ruopaista ensimmäisen kerran sakset lahjoitetun hääpuvun kylkeen. Pitkään piti miettiä, miten raaskin.”

Ensimmäiset enkelipuvut Maria postitti kaksospoikansa menettäneelle äidille. Ne olivat hyvin pienet ja yksinkertaiset, miehustaan Maria kiinnitti vaaleanvioletit ruusut.

Ommellessa ajatukset olivat ristiriitaisia.

”Toisaalta olin hyvilläni siitä, että ihminen, joka toivoo ompeluksiani vauvoilleen, on tavoittanut minut. Toisaalta tunsin tietysti haikeutta ja myötäelin tuoreessa surussa.”

”Muistan hyvin, miten pelottavaa oli ruopaista ensimmäisen kerran sakset lahjoitetun hääpuvun kylkeen. Pitkään piti miettiä, miten raaskin.”
”Muistan hyvin, miten pelottavaa oli ruopaista ensimmäisen kerran sakset lahjoitetun hääpuvun kylkeen. Pitkään piti miettiä, miten raaskin.”

Hyvästeihin kuuluu kosketus

Aluksi enkelipukuja tuntui olevan vaikea saada toimitettua suoraan sairaaloihin. Niiden antamista kuolleen vauvan vanhemmille ei pidetty sopivana.

”Synnäri, patologian laitos ja jopa sairaalapastori kieltäytyivät ottamasta niitä vastaan. Ajattelin, että onhan tämä nyt ihme touhua, että asian kanssa tekemisissä olevat ammattilaiset voivat sivuuttaa niin tärkeän asian: kuolleen vauvan pukemisen.”

Maria tiesi oman kokemuksen kautta, kuinka tärkeitä kuolleen lapsen käsittely ja siitä jäävät kosketusmuistot ovat vanhemmille.

Maria muistaa yhä, miltä tuntui pukea Ruusu ensimmäisen ja viimeisen kerran.

”Silloin menetys tulee todelliseksi ja suruprosessi käynnistyy.”

Maria muistaa yhä, miltä tuntui pukea Ruusu ensimmäisen ja viimeisen kerran, varovasti ja hellästi.

”Hiljalleen enkelipukujen ompeleminen sai huomiota ja asiasta kiinnostuivat yhtä aikaa monet ompelijat ja sairaalat.”

Nyt vapaaehtoisia ompelijoita on kymmeniä. Oman ompelutyönsä lisäksi Maria koordinoi toimintaa. Yhteydenottoja tulee sairaaloilta, jonne pyydetään pukuja, ja suoraan vauvansa menettäneiltä vanhemmilta.

”Jos minulta tilataan puku jollekin tietylle vauvalle, kysyn vanhempien toiveita ja toteutan ne mahdollisuuksien mukaan.”
”Jos minulta tilataan puku jollekin tietylle vauvalle, kysyn vanhempien toiveita ja toteutan ne mahdollisuuksien mukaan.”

Silkkiä, pellavaa, satiinia, pitsiä

Yhdestä häämekosta tulee helman laajuudesta ja enkelipukujen koosta riippuen 10–20 enkelipukua, joskus enemmänkin.

Puvut muistuttavat kastemekkoja ja jokainen niistä on erilainen. Koot vaihtelevat pikkuruisista täysikokoiseen vauvaan.

Materiaalina on silkkiä, pellavaa, satiinia ja pitsiä, kaikki hääpuvuista leikattuja. Osa puvuista on pelkistettyjä, toiset runsaampia.

”Jos minulta tilataan puku jollekin tietylle vauvalle, kysyn vanhempien toiveita ja toteutan ne mahdollisuuksien mukaan. Usein lähetän kuvia muutamasta valmiista puvusta, joista voi valita.”

Parasta olisi, jos pukuja ei tarvittaisi yhtäkään.

Morsiuspuvuista ei ole pulaa. Tällä hetkellä lahjoituspukuja on useita satoja. Monet morsiamet ovat mieltyneet kauniiseen ajatukseen, jossa itselle merkityksellinen puku saa jatkokäyttöä toisessa, merkityksellisessä muodossa.

Joskus puvun lahjoittajat ovat närkästyneet siitä, ettei oma puku pääse heti käyttöön. Sitä ajatusta Marian on vaikea ymmärtää.

”Jokainen enkelipuku tarkoittaa menetettyä pienokaista, noin kahtasataa vuosittain. Sanoinkuvaamatonta määrää kyyneliä, ikävää ja surua. Parasta olisi, jos pukuja ei tarvittaisi yhtäkään.”

”Mikäli haluaa päästä hääpuvustaan nopeasti eroon, sen voi vaikka myydä ja lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi lapsikuolemaperheiden tukemiseen keskittyvälle KÄPY ry:lle. Myös näin pääsee tukemaan vauvansa menettäneitä vanhempia.”

Maria ajattelee, että enkelipukujen ompeleminen tuo näkyväksi asiaa, joka on niin vaikea, että siitä yleensä vaietaan. Lapsen menetykselle on harvoin sanoja.
Maria ajattelee, että enkelipukujen ompeleminen tuo näkyväksi asiaa, joka on niin vaikea, että siitä yleensä vaietaan. Lapsen menetykselle on harvoin sanoja.

Taakan jakaja, edes hetken

Maria ompelee keittiön pöydän ääressä, kun lapset leikkivät ympärillä. Ruusun kuva on kaapin päällä, tytär on mielessä usein.

Suru ei ole enää raastavaa, katkeraa tai piinallista ikävää.

”Se on enemmän ikään kuin enkelin siiven hipaisu poskellani, rakas muisto esikoisestani. Enkelipukujen ompelemisella on ollut hoitava merkitys omalle surulleni, mutta nykyään suru on suurimmaksi osaksi aika arkista.”

Monelle jo ajatus siitä, kuinka itse selviytyisi vastaavassa tilanteessa, on liikaa.

Maria ajattelee, että enkelipukujen ompeleminen tuo näkyväksi asiaa, joka on niin vaikea, että siitä yleensä vaietaan. Lapsen menetykselle on harvoin sanoja.

Monelle jo ajatus siitä, kuinka itse selviytyisi vastaavassa tilanteessa, on liikaa.

”Toinen voi ottaa surun taakkaa kannettavakseen vain kovin vähän. Olen iloinen, jos voin edes hetken matkaa olla tukena.”

Usein tuki suurimman surun hetkellä on konkreettista.

Kun Ruusu oli kuollut, Marian sisko soitti sairaalaan ja kysyi viisaan kysymyksen: Saako siitä Ruususta kysyä?

Sitten Maria ja sisko puhuivat siitä, kuinka kaunis tyttö oli ollut. Siitä, oliko vauvalla hiuksia.

Yksi mummu

Synnytyksessä lapsensa menettänyt Maria ompelee pukuja kuolleille vauvoille: ”Vanhemmat saavat pukea pienokaiselle arkkuun kauniin asun”......

Voi kuinka kaunis tarina ja ajatus, kuinka itse lapsen menettäneenä olet löytänyt tavan auttaa toisia saman kokeneita. Saat olla mukana monien vanhempien surukokemuksessa ja auttamassa heitä eteenpäin suuresta menetyksestä huolimatta. Kunpa me muutkin osaisimme omalta osaltamme auttaa niin suuren menetyksen kokeneita. Usein näin suuren surun kokeneita on vaikea lähestyä. Sinä uskallat. Se on hienoa ja arvostettavaa.
Lue kommentti