Elämäntapaoppaat neuvovat luopumaan turhista ajatuksista, mutta kirjailija Veera Salmi tykkää olla pikkuisen seko.

AIVOISSANI ON jatkuva ruuhka. Päivän aikana siellä risteilee 50000 ajatusta. Käyn päättymätöntä keskustelua itseni kanssa. "Pitäisikö lopettaa uutisten katselu, kas kas, Ullalla on liila tukka, osaisinpa käyttää moottorisahaa, pitäisi varmaan mennä pianotunneille."

Tulvaa on lähes mahdoton hallita, mutta nyt ajatukset pitäisi syyssiivota.

Syön päivässä yli 2000 kilokaloria, jotka ovat proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, vitamiineja ja niin pois päin. Ainesosat syöksyvät kehoni eri paikkoihin tekemään kaikenlaista hyvää ja huonoa. Tätä pitäisi myös tarkoin hallita.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kirjakaupan elämänhallintahyllyistä hyökyy päälleni tietoa siitä, mistä kaikesta minun pitäisi luopua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Turhista tavaroista luopuminen vapauttaa ympäristösi! Turhista kiloista luopuminen vapauttaa kehosi! Turhista kavereista luopuminen vapauttaa energiasi! Turhista ajatuksista luopuminen vapauttaa mielesi!

Höh.

OMAAN TOIMENKUVAANI kirjailijana kaikenlainen hallitsemattomuus sopii oikein mahtavasti. Tykkään olla pikkuisen seko. Käyn keskusteluja mielikuvituskavereiden kanssa, esitelmöin, olen raivokas, olen ymmärtäväinen ja teen ajatuksissani sellaisia asioita, joita en muuten uskaltaisi tehdä.

"Pidän kehoani sopivana tarpeisiini, vaikka olenkin älyttömän lyhyt."

Rakastan aivojani, vaikken olekaan saanut Mensan jäsenyyttä ja vaikka minulla on suuria vaikeuksia hahmottamisessa.

Pidän kehoani sopivana tarpeisiini, vaikka olenkin älyttömän lyhyt ja sokeri jää vatsani kohdalle ikiajoiksi asumaan. Siitä huolimatta osaan kiivetä ovenkarmeja pitkin kattoon ja jaksan kävellä loputtoman pitkiä matkoja.

Meillä on myös ihana koti, vaikka se pursuilee kamaa ja värejä, ja tyylilajeja on ihan liikaa.

PITÄISIKÖ KUITENKIN ottaa harava käteen ja panna kaikki kuntoon?

Kanavoin ensin kaikki 50000 ajatustani mielikuvittelemaan, millaista elämäni olisi uudistuksen jälkeen.

Näen minimalistisen ja tarkoin parturoidun elämän silmissäni. Näen upean minän istumassa hallitun puutarhan keskellä, kartioksi leikattujen pensaiden vierellä, kaunis oksa taipumassa pienehkön pöydän päällä.

Tai siis hetkinen, pienehköillä pöydillä ei tee mitään ja rönsyilevä oksakin on parempi katkoa pois. Siis vain minä turhat kilot karistettuna, turhat kaverit häädettynä, tyhjin mielin. Valmiina mihin?

Valmiina kohdistamaan energiani ja ajatukseni tarkoin valittuihin ihmisiin, kohteisiin ja keholleni hyödyllisiin elintarvikkeisiin.

Mutta arvatkaa mitä?

Upea puutarha vaatii jatkuvaa huomiota. Aseistus on oltava kunnossa, pensassakset terässä ja aistit valppaina, sillä puutarha alkaa hetkessä rehottaa, tulee ruttoa, tuholaisia ja vierasperäisiä lajeja.

Tähän jos mihin kuluu energiaa.

"Hyväksy vähän röntsähtänyt mielesi, kotisi ja olemuksesi" -teos piileskelee varmasti hyllyn uumenissa.

Onneksi elämäntapaoppaiden viidakosta löytyy neuvo jokaiseen tarpeeseen.

"Hyväksy vähän röntsähtänyt mielesi, kotisi ja olemuksesi" -teos piileskelee varmasti hyllyn uumenissa. Jos se tänä vuonna on tarjouskorissa, ensi vuonna se on taas nostettu kymmenen myydyimmän oppaan joukkoon.

Veera Salmi on kirjailija, lastentarhanopettaja ja kahden lapsen äiti.

Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla