Ennen esiintymistä viulisti Mikaela Palmu, 50, saattaa toivoa, että olisi valinnut ammattinsa toisin.”Jännitykseen auttaa se, että yritän unohtaa itseni ja ajatella, että olen vain musiikin välikappale.”
Mitä muut kysyvät työstäsi usein? Mitä vastaat?
”Ihmiset haluavat usein kuulla, millaisia kiinnostavat solistit tai kapellimestarit ovat normioloissa tai harjoituksissa – varsinkin jos he ovat suuria staroja.
Ihmisiä kiinnostaa myös se, mitä työni ihan oikeasti sisältää. Yleisölle näkyvä osa on se kahden tunnin konsertti kerran viikossa.
Olen päivätyökseni viulisti ja Sinfonia Lahden vuorotteleva konserttimestari. Sen lisäksi teen jonkin verran muita keikkoja.
Päätyöhöni kuuluu harjoitusten ja soittamisen lisäksi jonkin verran hallinnollista työtä. Istun Sinfonia Lahden johtoryhmässä ja hoidan esimerkiksi sijaisia omaan soitinryhmääni ykkösviuluihin.
”Näen kollegoiden ilmeistä, jos jollakulla on kysymysmerkki päänsä päällä.”
Harjoituksissa olen linkki kapellimestarin ja orkesterin välillä. Koska orkesterissa on yli 70 ihmistä, kaikki eivät voi huudella jotakin.
Saatan kysyä soittajien puolesta esimerkiksi, soitetaanko lyhyitä vai pitkiä ääniä tai hiljaa, kovaa vai siltä väliltä. Kaikilla kapellimestareilla on oma makunsa ja tulkintansa, ja sitä kunnioitetaan silloinkin, kun tykkäisimme itse soittaa toisin.
Konsertissa tehtäväni on oman soittoni lisäksi näyttää mallia, jos joku ei tiedä, missä mennään.
Voin auttaa muita esimerkiksi eleillä tai hengittämällä musiikin tahtiin. Ihmiset ovat oppineet tuntemaan ilmeeni, ja minäkin näen kollegoiden ilmeistä, jos jollakulla on kysymysmerkki päänsä päällä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882465341z.1_20221209131613_000gq65h2g59.20.iptcstrip.jpg?itok=rE0h4HVQ)
Millaisia harhaluuloja työhösi liittyy?
”Ihmisillä on joskus se käsitys, että kun on ammattilainen, on jotenkin valmis. Oikeasti muusikot harjoittelevat koko ajan ihan rutosti.
Jos emme harjoittele, soittokuntomme romahtaa. Kaikilla ammattimuusikoilla on halu oppia lisää ja saada itsestään uutta irti.
Ihmiset luulevat myös joskus, että vain menen harjoituksiin, avaan nuottikansion ja alan soittaa. Oikeasti yhdessä harjoittelu on vain jäävuoren huippu. Sen lisäksi on lukematon määrä omaa harjoittelua.”
Kuuletko jonkin vakivitsin usein?
”Minun työstäni ei kauheasti vitsailla. Muusikoista basistit ovat yleensä kaikkien hampaissa.
Joskus ihmiset saattavat kysyä, että vieläkö soittelen. Se tuntuu hassulta. Kaikkien täytyy tehdä jotain työkseen. Minä soitan.”
Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?
”Palkitsevinta työssäni ovat hienot konsertit, jotka jäävät itsellekin mieleen. On uskomattoman hienoa ja ainutlaatuista päästä samalle lavalle legendojen kanssa.
Myös se palkitsee, kun näkee, että yleisö on aivan innoissaan. Voin olla itsekin fiiliksissä kapellimestarista, kappaleesta tai solistista, mutta yleisöä varten tätä työtä tehdään. Haluan tuottaa elämyksen.
”Joskus kappale on niin hieno tai vaikea, että orkesterikin on jännän äärellä.”
En välttämättä ehdi esiintyessä nähdä, mitä yleisössä tapahtuu, mutta aistin tunnelman silti.
Joskus teos on niin vaikuttava, että yleisössä on ihan hiirenhiljaista. Joskus kappale on niin hieno tai vaikea, että orkesterikin on jännän äärellä ja tunnelma on jo konsertin aluksi sähköinen.
Iloitsen myös kollegoiden puolesta, kun jokin juttu onnistuu konsertissa tai iso soolo menee nappiin.
Saan työssäni nauttia itsekin muiden hienosta soitosta. Silloin ajattelen, että on hienoa, että saan olla osa tällaista työyhteisöä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882465341z.1_20221209131613_000gr65h2g5s.10.iptcstrip.jpg?itok=lulHz67y)
Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?
”Aina, kun hirveä esiintymisjännitys on päällä. Saatan pelätä, etten yhtäkkiä tajuakaan nuoteista mitään.
Jännitykseen auttaa se, että yritän unohtaa itseni ja ajatella, että olen vain musiikin välikappale. Esiintyessä ei ole kysymys minusta vaan musiikista. Yritän keskittyä jokaiseen ääneen ja tehdä kunniaa teokselle.”
”On ihanaa, että tätä työtä on tehty samalla tavalla jo vuosisatoja.”
Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?
”Joitakin käytännön asioita voisi modernisoida, mutta itse työssä en muuttaisi mitään.
On ihanaa, että tätä työtä on tehty samalla tavalla jo vuosisatoja. Soitamme edelleen samoja teoksia kuin kauan sitten ja miessoittajat pukeutuvat edelleen frakkeihin ja naiset iltapukuihin.
On hienoa, että jokin taidemuoto on säilynyt muuttumattomana.
Joku voisi kokea perinteikkyyden raskaana. Minusta on vain hienoa, että työlläni on niin vahvat juuret. Saan olla lenkki ketjussa, ja minun jälkeeni tilalle tulee joku muu.”
Mikä on viulistin tärkein lihas? Entä millainen on orkesterin pukukoodi? Miltä Mikaelasta tuntui soittaa verkkokonsertteja ilman yleisöä koronapandemian aikana? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 24/22. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
