Viulisti ja viulumusiikin professori Réka Szilvay rakasti kaikkea, mitä teki, ja teki siksi liikaa. Vuosi sitten tuli romahdus. Sen jälkeen Réka on opetellut sanomaan uusia lauseita.
Vuosi sitten tästä oli tulossa ihan erilainen juttu.
Istuimme viulisti Réka Szilvayn kanssa hänen keittiössään Helsingin Töölössä silloin helmikuussa 2021. Joimme vihreää teetä, söimme runebergintorttua ja puhuimme Rékan elämästä.
Réka kertoi, millaista oli olla lapsi 1980-luvun taitteessa, kun isä tunnettiin television Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelman viulunsoitonopettajana ja kun Réka itsekin osallistui sarjan jokaiseen 54 jaksoon. Viuluviikarit oli aikansa ilmiö. Se kokosi suomalaislapset tv:n ääreen sunnuntaiaamuisin katsomaan, kuinka toiset lapset opettelivat soittamaan viulua.
”Tänään tuli raja vastaan. Olen pahoillani.”
Réka puhui opetustyöstään ja tulevista konserteistaan innostuneesti. Kalenteri näytti täydeltä.
Haastattelun jälkeen, päivää ennen jutun kuvauksia, sain Rékalta tekstiviestin.
Hei Anna, olen ylikuormittunut ja työuupumisoireinen ja joudun täten peruuttamaan lauantaisen tapaamisemme. Olen todella pahoillani! On ollut vaikea hyväksyä tilanne ja myöntää itselleni, etten enää jaksa, vaikka kuinka sinnittelisin. Tänään tuli raja vastaan. Olen pahoillani. Terveisin, Réka.
Liikaa töitä, joita rakastan
Réka ei uupunut siksi, että olisi tehnyt liikaa töitä, joista ei pidä. Hän uupui siksi, että teki liikaa töitä, joita rakasti.
Kukaan ei pakottanut tai painostanut. Réka vain vastasi liian monta kertaa ”kyllä”, kun häneltä pyydettiin jotakin.
”Kun on tosi innostunut tekemisistään, on tosi vaikea kieltäytyä mistään”, Réka, 49, sanoo.
Réka on ollut kova innostumaan aina. Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmassa Rékalle ei annettu juuri vuorosanoja. Kaikki tiesivät, että hän höpöttäisi muutenkin.
Isä, Géza Szilvay, oli kehittänyt tunnetun Colourstrings-opetusmenetelmän. Siinä lapset oppivat soittamaan viulua sen ”lintukielellä”, ”äitikielellä”, ”isäkielellä” ja ”karhukielellä” ja nuotit on merkitty eri värein.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882323504z.1_20220406121439_000geu527lia.10.iptcstrip.jpg?itok=YTGYeReb)
Vähitellen Réka innostui enemmän soittamisesta, omassa tahdissaan.
Kymmenvuotiaana, vuonna 1982, hän esiintyi ensimmäisen kerran Radion sinfoniaorkesterin solistina.
19-vuotiaana Réka lähti opiskelemaan Wienin musiikkikorkeakouluun.
”Saan tehdä unelmieni työtä. Siksi tuntui pahalta, että uuvuin työssäni.”
27-vuotiana hän sai esiintyi Wienin Musikvereinin salissa, siellä, missä televisioidaan uudenvuoden Strauss-konsertti. Debyytti avasi kansainvälisen uran.
34-vuotiaana Réka valittiin Sibelius-Akatemian viulumusiikin professoriksi. Hän jatkoi konsertoimista ympäri maailmaa.
”Saan tehdä unelmieni työtä. Monelle ei makseta palkkaa siitä, että hän toteuttaa unelmiaan. Siksi tuntui pahalta, että uuvuin työssäni.”
Olen vain liian hidas
Sydän hakkasi koko ajan lujaa ja hengästytti. Portaissa piti pysähtyä lepäämään, vaikka kerroksia olisi ollut vain yksi, koska silmissä sumeni. Öisin Réka valvoi.
Keväällä 2021 uupumisen oireet olivat jatkuneet monta kuukautta. Réka ei kiinnittänyt niihin erityistä huomiota.
”Nyt tajuan, että en enää muistanut, miltä tuntuu, kun ei väsytä. Kiire oli niin tavallinen olotila.”
Ensimmäisellä kerralla lääkäri kirjoitti kolme viikkoa sairauslomaa.
”Pidin vain kaksi, koska Sibelius-Akatemiassa oli kolmannella viikolla tärkeä työtehtävä. Pyytelin, saisinko mennä sinne, kun olen jo ihan ookoo.”
Réka lähetti työsähköposteja vielä kahdelta yöllä.
”Romahtaminen on tosi kuvaava sana. Niin kuin olisi lyöty ilmat pois, pfff, ei enää pysy pystyssä.”
”Ajattelin, että olen muihin verrattuna liian hidas, minun on pakko venyttää päivää saadakseni kaiken tehtyä. Aivot olivat täynnä sumua.”
Lopullinen romahdus tuli, kun Réka ei ollut saanut nukuttua kymmeneen yöhön juuri lainkaan.
”Ymmärrän, miksi puhutaan romahtamisesta. Se on tosi kuvaava sana. Niin kuin olisi lyöty ilmat pois, pfff, ei enää pysy pystyssä.”
Uusia lauseita opettelemassa
Réka palasi syksyllä kolmen kuukauden sairauslomalta töihin. Hän edelleen opettaa, valmistelee omia konserttejaan ja hoitaa viulunsoiton professorin työhön liittyvää loputonta byrokratiaa sähköposteineen ja suunnitelmineen.
Réka oli kuitenkin opetellut sanomaan muutaman asian. Niitä oli usein vaikea sanoa, eikä se ihan aina onnistu vieläkään.
Jos tätä asiaa halutaan edistää, jonkun muun pitää tehdä se.
Opetellut lauseet ovat tämän tapaisia:
Tulen mielelläni mukaan, mutta ehdin osallistua vain kahteen kokoukseen.
Hyvä ehdotus, mutta nyt minulla on liikaa töitä.
Jos tätä asiaa halutaan edistää, jonkun muun pitää tehdä se.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882323504z.1_20220406121439_000geu527ljv.10.iptcstrip.jpg?itok=DpYjqSVh)
Rékaa hävetti sekin, että hän uupui omista töistään samaan aikaan, kun monet taidealalla surivat sitä, että työt ovat loppuneet koronan takia.
Kalenterin aukot
Istumme Rékan kanssa hänen keittiössään Helsingin Töölössä helmikuussa 2022. Juomme vihreää teetä, syömme runebergintorttua ja puhumme Rékan elämästä.
Vuosi sitten tämä juttu olisi kertonut taitavasta ja kiireisestä Rékasta, joka ehtii vaikka mitä, kun vain yrittää tarpeeksi. Sekin juttu olisi ollut mahdollisimman totta ja mahdollisimman rehellinen, sillä silloin Réka luuli niin.
”On ollut vaikeaa vähentää töitä. Voisin vieläkin innostua loputtomiin. Harjoittelen yhä sanomaan ei, vaikka tekisi mieli sanoa joo.”
Réka puhuu opetustyöstä ja tulevista konserteista lämpimästi. Kalenteri näyttää täydeltä.
Työtä on edelleen paljon, mutta päiviin on jäänyt kohtia, joita Réka ei täytä. Hän opettelee asettamaan itselleen rajoja.
Millaisia olivat Rékan elämän vaikeimmat puhelut? Millaisessa perheessä ja minkä kielien keskellä hän kasvoi, entä millainen on oma perhe nyt? Mitä psykoterapeutti on Rékalle opettanut? Voit lukea koko henkilöjutun Kodin Kuvalehdestä 8/2022 tai tilaajana digilehdestä.
Réka Szilvay
49-vuotias viulisti ja Sibelius-Akatemian viulumusiikin professori asuu Helsingissä miehensä Kurtin ja poikansa Atillan, 11, kanssa. Réka ilahtuu, kun Atilla neuvoo häntä tietokonejutuissa tai Rubikin kuution ratkaisemisessa. Hän ajattelee, että on ihmeellistä, kuinka paljon enemmän lapset opettavat vanhemmilleen kuin vanhemmat lapsilleen.
