Houkutteleeko asuntovaunuelämä? Aurinkoa, grillausta, rentoa fiilistä! Kyllä, mutta myös paljon muuta. Kokenut asuntoauton emäntä Sanna Kajander-Ruuth listasi tärkeimmät.

1. Elätte polvet suussa

Auts, sori! Hei varo vähän! Väistä! Asuntoautoissa ja -vaunuissa eletään pienessä tilassa. Käytännössä muutamassa neliössä.

Campinglomilla näet siis perhettäsi paljon ja lähietäisyydeltä. Tunnelma tiivistyy, jos perheessä on pitkäkoipisia teinejä tai legojaan levitteleviä leikki-ikäisiä.

2. Etenet hitaasti

Valmistaudu siihen, että pian kaikki muut autoilijat vihaavat sinua. Vai muistatko itse innostuneesi asuntovaunusta, joka ilmestyy eteesi Lahden ja Jyväskylän välisellä tiellä?

Pilven hopeareunus ovat toiset karavaanarit, jotka tervehtivät sinua tiellä ilahtuneella kädenheilautuksella.

3. Se ei ole niin edullista kuin luulet

Useimmat ulkopuoliset luulevat, että asuntovaunulaiset reissaavat halvalla, kun hotellihuone on mukana omasta takaa. Todellisuudessa camping on aika tyyristä hupia.

Vaunun tai auton hankintahinta on suolainen, ainakin jos haluat uuden mallin. Lisäksi maksat vakuutuksista, polttoaineesta, katsastuksesta, mahdollisesta talvisäilytyksestä ja varaosista. Äläkä unohda leirintämaksuja! 

Jos viet matkailuajoneuvon pois Suomesta, autolautat ovat kalliita ja tietullit Euroopassa tavallisia.

4. Vessa vaatii luonnetta

Kemiallinen wc vaatii luonnetta, ainakin jos kyydissä on iso perhe. Kuuma kesä pahentaa pienoista hajuhaittaa.

Vessan kasetti vaatii myös tyhjennystä ja huuhtelua hämmästyttävän usein. Tyhjennysvuoroista on hyvä sopia etukäteen.

5. Nukkuminen notkistaa

Asuntoauton tai -vaunun sängyt ovat kapoisia ja kovia. Vanhemmissa malleissa ne ovat usein kahden nukuttavia malleja. Silloin toinen nukkuu käytävän, toinen seinän puolella, mikä tarkoittaa, että sänkyyn asettuminen tai nouseminen vaatii pientä jumppaa. Hyvä puoli siinä on se, että saat nukkuessa kangistuneet jäsenet heti liikkeelle. 

6. Kokkaus on taiteilua

Parasta camping-meininkiä on grillata ruoka asuntoauton tai -vaunun ulkopuolella. Se on mukavaa, luovaa ja hyvää.

Suomen kesä "yllättää" kuitenkin usein sateella, tuulella tai niiden yhdistelmällä. Silloin kokkaat sisätiloissa pienellä kaasuliedellä. Käryt jäävät sisään, ja kuumien kattiloiden kanssa ahtaissa tiloissa hääriessä pitää olla tarkkana.

Myös tiskaaminen vaatii taiteilua. Aina kun voit, suosi leirintäalueiden keittokatoksia.

7. Leppoisaa leirielämää

Leirintäalueilla lapsilla riittää leikkikavereita ja aikuisilla samanmielistä juttuseuraa, eikö niin? Jos on tuuria, niin onkin.

Jos on epäonnea matkassa, joku oksentaa matkailuajoneuvosi viereen tai poliisi ilmestyy yöllä viemään putkaan naapurivaunun känniääliötä. Sitä näkyä lapsesi eivät ihan pian unohda.

Kirjoittaja on reissannut matkailuautolla Suomessa ja ulkomailla yhteensä kuusi vuotta.

 

 

 

 

Vierailija

Aiotko karavaanariksi? Huomioi nämä 7 seikkaa

Olen perheeni kanssa viettänyt melkein kaikki lomat asuntovaunulla. Ensimmäinen vaunu oli käytettynä ostettu 35 vuotta sitten. Pojan synnyttyä hankimme niin sanotun kerrossängyllisen vaunun 25 vuotta sitten. Tyttö syntyi matkaan kaksi vuotta myöhemmin. Asun jo 37 vuotta Saksassa ja lasten muutettua pois kotoa kuljemme kahdestaan auton ja pienen kahden hengen vaunun matkassa. Kovin negatiivisena pidän mainittuja 7:ää seikkaa.
Lue kommentti
Nautiskelua

Aiotko karavaanariksi? Huomioi nämä 7 seikkaa

Eipä todellaan caravan-matkailu noin ankeaa ole. Mikään noista 7 kohdasta ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, hommassa on pelkästään myönteisiä asioita. Omia asenteita voi ehkä tarkentaa, jos elämä on noin ankeaa, mitä tarinassa kerrottiin. Voin komemuksesta näin ottaa kantaa, sillä 35 vuoden aikana saa kyllä kokonaiskuvan todellisuudesta. Viimeiset 10 vuotta on tullut seikkailtua maailmalla asuen matkailuvehkeessä n. 270 vrk vuodessa. Pelkästään hyviä uusia kavereita saatu ympäri maailmaa, ei...
Lue kommentti

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.