Toimittaja vieraili kissakahvilassa:

Kissakahvila Helsingissä asiakkaat saavat kahvinjuonnin ohella paijata kuutta kahvilan asukasta. Kissojen kehräystä kuunnellessa omat kiireet unohtuvat. 

Ulko-ovia on kaksi. Astun sisään pieneen välieteiseen ja odotan, että kadulle vievä ovi sulkeutuu. Vasta sitten saan luvan avata sisäoven. Täytyy olla tarkkana, sillä muuten kahvilan uteliaat asukkaat saattavat hilpaista ovenraosta vilkkaalle Fredrikinkadulle.

Olen saapunut Kissakahvila Helsinkiin – siis kahvilaan, jossa asiakkaat pääsevät seurustelemaan myös siellä asuvien kissojen kanssa. Se on Suomen toinen kissakahvila. Ensimmäinen avattiin Tampereelle lokakuussa 2014.

Kahvilassa parveilee joukko toimittajia ja kuvaajia kamerat valmiina, malttamattomina. Pian kaikki äkkäävät päivän ehdottomat tähdet: lattialla pyörii kasa syötävän suloisia kissanpentuja. Räps räps, kamerat laulavat.

Penkillä makaa iso kolli, joka tarkkailee arvokkaana tilannetta. Pete on löytökissa, Ylivieskasta haettu. Se on myös kahvilan omistajan Pasi Nikkisen suosikki. Petessä on hänen mielestään ”jotain erityistä”. Peten lisäksi kahvilassa asuu viisi vajaan neljän kuukauden ikäistä kissanpentua. 

Ohikulkijat kiinnostavat uteliaita kissoja. 

Kissat ovat ehtineet asua kahvilan tiloissa jo kolme viikkoa. Kahvila on niiden koti, sillä kuusikko asuu sen tiloissa myös öisin. 

Omistaja Nikkinen käy repimässä kahvilan ikkunaa peittäneen ruskean paperin pois. Pari uteliasta kissanpoikaa hypähtää ikkunalaudalle ja katselee ulos silmät suurina. Ne näkevät vilkkaan kadun ensimmäistä kertaa.

Ohi kulkevat ihmiset pysähtyvät kissat nähdessään. Hymyt nousevat suupieliin ja kännykät kaivetaan esiin kuvien toivossa. Tämä kahvila mainostaa itse itseään.

Kissan rauhoittava vaikutus

Istahdan lattialle kameroineni ja yritän tarkentaa lattialla istuvaan pentuun. Hento tassu tökkää reittäni, ja yhtäkkiä sylissäni vääntelehtii pieni, harmaaraidallinen karvapallo.

”No hei. Kukas sinä olet?”

Alan rapsuttaa pentua korvan takaa. Ville, tunnistaa tarjoilija.

Ville alkaa kehrätä kovaan ääneen. Herkistyn, ja se yllättää – olen aina ajatellut olevani enemmän koiraihmisiä.

”Kissoilla on rauhoittava vaikutus ihmiseen. Tulin kerran itse tänne hirveässä stressissä. Kaikki kissat olivat yhdessä mytyssä penkillä, joten istuin niiden viereen ja aloin paijata. Pian ne kehräsivät kuorossa. Tajusin, että stressi lähti kuin itsestään”, Nikkinen kertoo.

Ville-pentu juttelee mielellään asiakkaiden kanssa. 

Silitän Villen päälakea. Se nuolaisee sormeani karhealla kielellään. Asetun hyvään asentoon ja yritän haastatella Villeä:

"No, miltä tuntuu olla julkkis?"

Vastaus jää saamatta, sillä Ville äkkää jotain kiinnostavaa ja loikkaa karkuun.

Se ei haittaa, sillä olen ehtinyt ymmärtää, mitä Nikkinen tarkoittaa. Oloni on raukea ja kiire on kadonnut.

Villasukkakilpailu ja kissajogaa

Kissakahvilan sisustus poikkeaa tavallisesta kahvilasta. Keittiön edessä on heiluriovi, jotta uteliaat nelijalkaiset eivät pääse häiritsemään ruuanlaittoa. Seiniä pitkin kulkee kiipeilytasoja, joiden korkeuksiin kissat pääsevät halutessaan rauhoittumaan. Lattialla nököttää nuhjuinen pahvilaatikko, johon on leikattu kurkistusaukko.

”Yritin miettiä, mistä saisin tyylikkäitä kissanleluja, jotka sopisivat myös sisustukseen. Mutta eivät sellaiset kissoja kiinnosta. Tyhjä pahvilaatikko tai paperikassi on sen sijaan kova juttu”, Nikkinen selittää.

Kissakahvilan omistaja Pasi Nikkinen kertoo, että kissojen paijaus rauhoittaa ihmistä. 

Kahvilassa on 25 asiakaspaikkaa. Koska kahvila on herättänyt etukäteen niin paljon kiinnostusta, voi sen paikkoja varata etukäteen netistä. Ohikulkijat pääsevät sisään, mikäli tilaa on. Tarjolla on muutakin kuin kahvia: maanantaisin tiloissa pidetään kissajoogaa. Erikoista on myös se, että kuka tahansa voi ostaa kahvilan osakkeita. 

Tyylilyyli, Ville ja Kalle

Maltan vihdoin istua syömään. Nautin suussa sulavasta porkkanakakusta, kun mustavalkoinen pentu kipuaa syliini ja tavoittelee juustosämpylää. Nostan sen varovasti pois, mutta tomera neito kipuaa nopeasti olalleni. Pienet kynnet raapivat hennosti ihoa.

Tyylilyyli on tuollainen. Se on porukan tiukin mimmi, roikkuu vaikka imurissa ihan tosissaan”, Nikkinen kertoo.

Eteisessä kaksi pentua on pistänyt ranttaliksi: ne tunkevat päätään vieraiden kenkiin ja pyörivät väkkäränä. Ikkunalaudalla on kolmas pentu, joka ei välitä hulinasta, vaan nukkuu sikeää unta.

Tarjottavat kiinnostavat kissoja. Vaikka kahvilan säännöt kieltävät kissojen nostamisen, pöydältä ne saa häätää pois. 

Pennuista kolme on samasta pentueesta, Iistä kotoisin. Kaksi sisarusta on haettu Siikajoelta. Koska en voi haastatella päivän tähtiä normaaliin tapaan, pyydän Nikkistä kuvailemaan jokaista.

Kalle on tarkkailija ja muita rauhallisempi. Ville on sosiaalinen juttelija. Helmiina on villi ja leikkisä. Se hoivaa mielellään muita eikä tykkää nukkua yksin. Nestori on kova syömään, mutta osaa olla myös nirso. Se on myös hyvä kantamaan leluja vesikippoon.

Ja porukan ainoa aikuinen, Pete, on ylväs johtaja. Se antaa pentujen purra korvaansa, mutta antaa kyllä kuulua, kun tahtoo olla rauhassa.

Kissojen ehdoilla

Kahvilassa toimitaan kissojen hyvinvointia ajatellen. Pöydillä on kahvilan säännöt, joissa kielletään esimerkiksi kissojen liiallinen syliin nostaminen. Hereillä olevia kissoja saa silittää ja niiden kanssa saa leikkiä, mutta nukkuvat on jätettävä rauhaan.

”Kissakahvilaan tullaan kissoille kylään”, Nikkinen sanoo.

Kahvilassa on tarjolla itse leivottua suolaista ja makeaa, kahvia ja teetä. Leipomukset on nimetty kissojen mukaan: listalta löytyy esimerkiksi Helmiinan mansikkatuulihattuja.

Ovi käy. Iäkäs nainen ojentaa Nikkiselle paperipussin. Sieltä paljastuu kaksi rouvan itse tekemää pehmohiirtä.

”Olen ehtinyt tutustua lähiympäristön ihmisiin. Se tässä työssä onkin parasta”, Nikkinen sanoo ja jatkaa:

”Minua liikuttaa ajatus siitä, että voin koskettaa muita tällä työllä. Toivon, että täällä meillä asiakkaat unohtaisivat kiireensä edes hetkeksi. Että he lähtiessään ajattelisivat, että olipa mukavaa puuhata kissojen kanssa.” 

Kissakahvila Helsinki:

  • Perustanut Pasi Nikkinen
  • Asukkaina viisi pentua ja yksi aikuinen kissa
  • Avajaiset keskiviikkona 15. heinäkuuta 2015
  • Sijaitsee osoitteessa Fredrikinkatu 55
  • Avoinna ti-la klo 11.30 – 20.30 ja su klo 11.30 – 18.30
  • Vuokrattavissa yksityiskäyttöön
  • www.kissakahvilahelsinki.fi

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.