Kissan kehrätessä stressi unohtuu

Ulko-ovia on kaksi. Astun sisään pieneen välieteiseen ja odotan, että kadulle vievä ovi sulkeutuu. Vasta sitten saan luvan avata sisäoven. Täytyy olla tarkkana, sillä muuten kahvilan uteliaat asukkaat saattavat hilpaista ovenraosta vilkkaalle Fredrikinkadulle.

Olen saapunut Kissakahvila Helsinkiin – siis kahvilaan, jossa asiakkaat pääsevät seurustelemaan myös siellä asuvien kissojen kanssa. Se on Suomen toinen kissakahvila. Ensimmäinen avattiin Tampereelle lokakuussa 2014.

Kahvilassa parveilee joukko toimittajia ja kuvaajia kamerat valmiina, malttamattomina. Pian kaikki äkkäävät päivän ehdottomat tähdet: lattialla pyörii kasa syötävän suloisia kissanpentuja. Räps räps, kamerat laulavat.

Penkillä makaa iso kolli, joka tarkkailee arvokkaana tilannetta. Pete on löytökissa, Ylivieskasta haettu. Se on myös kahvilan omistajan Pasi Nikkisen suosikki. Petessä on hänen mielestään ”jotain erityistä”. Peten lisäksi kahvilassa asuu viisi vajaan neljän kuukauden ikäistä kissanpentua. 

Ohikulkijat kiinnostavat uteliaita kissoja. 

Kissat ovat ehtineet asua kahvilan tiloissa jo kolme viikkoa. Kahvila on niiden koti, sillä kuusikko asuu sen tiloissa myös öisin. 

Omistaja Nikkinen käy repimässä kahvilan ikkunaa peittäneen ruskean paperin pois. Pari uteliasta kissanpoikaa hypähtää ikkunalaudalle ja katselee ulos silmät suurina. Ne näkevät vilkkaan kadun ensimmäistä kertaa.

Ohi kulkevat ihmiset pysähtyvät kissat nähdessään. Hymyt nousevat suupieliin ja kännykät kaivetaan esiin kuvien toivossa. Tämä kahvila mainostaa itse itseään.

Kissan rauhoittava vaikutus

Istahdan lattialle kameroineni ja yritän tarkentaa lattialla istuvaan pentuun. Hento tassu tökkää reittäni, ja yhtäkkiä sylissäni vääntelehtii pieni, harmaaraidallinen karvapallo.

”No hei. Kukas sinä olet?”

Alan rapsuttaa pentua korvan takaa. Ville, tunnistaa tarjoilija.

Ville alkaa kehrätä kovaan ääneen. Herkistyn, ja se yllättää – olen aina ajatellut olevani enemmän koiraihmisiä.

”Kissoilla on rauhoittava vaikutus ihmiseen. Tulin kerran itse tänne hirveässä stressissä. Kaikki kissat olivat yhdessä mytyssä penkillä, joten istuin niiden viereen ja aloin paijata. Pian ne kehräsivät kuorossa. Tajusin, että stressi lähti kuin itsestään”, Nikkinen kertoo.

Ville-pentu juttelee mielellään asiakkaiden kanssa. 

Silitän Villen päälakea. Se nuolaisee sormeani karhealla kielellään. Asetun hyvään asentoon ja yritän haastatella Villeä:

"No, miltä tuntuu olla julkkis?"

Vastaus jää saamatta, sillä Ville äkkää jotain kiinnostavaa ja loikkaa karkuun.

Se ei haittaa, sillä olen ehtinyt ymmärtää, mitä Nikkinen tarkoittaa. Oloni on raukea ja kiire on kadonnut.

Villasukkakilpailu ja kissajogaa

Kissakahvilan sisustus poikkeaa tavallisesta kahvilasta. Keittiön edessä on heiluriovi, jotta uteliaat nelijalkaiset eivät pääse häiritsemään ruuanlaittoa. Seiniä pitkin kulkee kiipeilytasoja, joiden korkeuksiin kissat pääsevät halutessaan rauhoittumaan. Lattialla nököttää nuhjuinen pahvilaatikko, johon on leikattu kurkistusaukko.

”Yritin miettiä, mistä saisin tyylikkäitä kissanleluja, jotka sopisivat myös sisustukseen. Mutta eivät sellaiset kissoja kiinnosta. Tyhjä pahvilaatikko tai paperikassi on sen sijaan kova juttu”, Nikkinen selittää.

Kissakahvilan omistaja Pasi Nikkinen kertoo, että kissojen paijaus rauhoittaa ihmistä. 

Kahvilassa on 25 asiakaspaikkaa. Koska kahvila on herättänyt etukäteen niin paljon kiinnostusta, voi sen paikkoja varata etukäteen netistä. Ohikulkijat pääsevät sisään, mikäli tilaa on. Tarjolla on muutakin kuin kahvia: maanantaisin tiloissa pidetään kissajoogaa. Erikoista on myös se, että kuka tahansa voi ostaa kahvilan osakkeita. 

Tyylilyyli, Ville ja Kalle

Maltan vihdoin istua syömään. Nautin suussa sulavasta porkkanakakusta, kun mustavalkoinen pentu kipuaa syliini ja tavoittelee juustosämpylää. Nostan sen varovasti pois, mutta tomera neito kipuaa nopeasti olalleni. Pienet kynnet raapivat hennosti ihoa.

”Tyylilyyli on tuollainen. Se on porukan tiukin mimmi, roikkuu vaikka imurissa ihan tosissaan”, Nikkinen kertoo.

Eteisessä kaksi pentua on pistänyt ranttaliksi: ne tunkevat päätään vieraiden kenkiin ja pyörivät väkkäränä. Ikkunalaudalla on kolmas pentu, joka ei välitä hulinasta, vaan nukkuu sikeää unta.

Tarjottavat kiinnostavat kissoja. Vaikka kahvilan säännöt kieltävät kissojen nostamisen, pöydältä ne saa häätää pois. 

Pennuista kolme on samasta pentueesta, Iistä kotoisin. Kaksi sisarusta on haettu Siikajoelta. Koska en voi haastatella päivän tähtiä normaaliin tapaan, pyydän Nikkistä kuvailemaan jokaista.

Kalle on tarkkailija ja muita rauhallisempi. Ville on sosiaalinen juttelija. Helmiina on villi ja leikkisä. Se hoivaa mielellään muita eikä tykkää nukkua yksin. Nestori on kova syömään, mutta osaa olla myös nirso. Se on myös hyvä kantamaan leluja vesikippoon.

Ja porukan ainoa aikuinen, Pete, on ylväs johtaja. Se antaa pentujen purra korvaansa, mutta antaa kyllä kuulua, kun tahtoo olla rauhassa.

Kissojen ehdoilla

Kahvilassa toimitaan kissojen hyvinvointia ajatellen. Pöydillä on kahvilan säännöt, joissa kielletään esimerkiksi kissojen liiallinen syliin nostaminen. Hereillä olevia kissoja saa silittää ja niiden kanssa saa leikkiä, mutta nukkuvat on jätettävä rauhaan.

”Kissakahvilaan tullaan kissoille kylään”, Nikkinen sanoo.

Kahvilassa on tarjolla itse leivottua suolaista ja makeaa, kahvia ja teetä. Leipomukset on nimetty kissojen mukaan: listalta löytyy esimerkiksi Helmiinan mansikkatuulihattuja.

Ovi käy. Iäkäs nainen ojentaa Nikkiselle paperipussin. Sieltä paljastuu kaksi rouvan itse tekemää pehmohiirtä.

”Olen ehtinyt tutustua lähiympäristön ihmisiin. Se tässä työssä onkin parasta”, Nikkinen sanoo ja jatkaa:

”Minua liikuttaa ajatus siitä, että voin koskettaa muita tällä työllä. Toivon, että täällä meillä asiakkaat unohtaisivat kiireensä edes hetkeksi. Että he lähtiessään ajattelisivat, että olipa mukavaa puuhata kissojen kanssa.”