Syrjitäänkö vanhempia työnhakijoita todella? Miten viisikymppinen voi parantaa työllistymismahdollisuuksiaan? Rekrytoinnin ammattilainen vastaa.

Viisikymppiset työnhakijat kysyivät rekrytoijalta, syrjitäänkö vanhempia työnhakijoita ja miten yli viisikymppinen voi saada töitä. Kysymyksiin vastaa Pia Maria Halttunen, Tulos Helsinki Oy:n operatiivinen johtaja. Hän on työllistänyt asiantuntijatehtäviin mm. 61-vuotiaan. 

"Ikäasenteita ei sanota suoraan, mutta ne kuultavat läpi."

Onko ikäsyrjintä totta?

"Valitettavasti on. Tiedän sen lähipiiristänikin. Viisikymppisten on äärimmäisen vaikea päästä edes haastatteluun, kun he hakevat töitä.

Ikäasenteita ei sanota suoraan, mutta ne kuultavat läpi. Kun työnhakuilmoituksissa painotetaan, että ”olemme nuorekas porukka”, se antaa selvän vinkin: vanhemmat älkööt vaivautuko."

Mikä on suurin ennakkoluulo?

"Rekrytoijat ovat usein nuorempia, joten heillä voi olla vääristynyt käsitys viisikymppisistä. He kuvittelevat, ettei sen ikäinen jaksa työelämän hektisyyttä eikä opi uutta.

Kun ihmiset kaksi tai kolme vuosikymmentä sitten juhlivat 50-vuotispäiviään, he olivat tavallaan saavuttaneet sen, mitä työelämässä oli saavutettavissa. Nyt elämme pidempään, terveempinä ja aktiivisempina kuin silloin."

"Viisikymppinen voi tulla jopa halvemmaksi kuin nuorempi työntekijä."

Tuleeko vanhempi työntekijä kalliiksi?

"Työntekijästä tekee kalliin esimerkiksi se, että hänellä on paljon poissaoloja. Poissaolot johtuvat tavallisesti sairauksista, ja niitä on yhtä lailla nuorilla ja vanhoilla. Kun viisikymppinen työllistyy, hän voi tulla jopa halvemmaksi kuin nuorempi, sillä hänellä on usein äärimmäisen kova motivaatio tehdä työnsä hyvin."

Pyytävätkö konkarit liian suurta palkkaa?

"Se on mahdollista. Käsitys sopivasta palkkatoiveesta voi hämärtyä, kun on ollut kauan työelämässä, menestynyt ja sitten yllättäen joutunut työttömäksi. Itse en kuitenkaan ole tällaiseen törmännyt. Rekrytoimani ihmiset ovat olleet perillä siitä, että kilpailu on kovaa ja työllistyminen viisikymppisenä vaikeampaa kuin nuorempana. He eivät ole lähteneet vaatimaan palkkaa, joka heillä oli viimeksi pitkässä työsuhteessa."

"Pelkkiä hakemuksia lähettämällä ei pitkälle pääse."

Miten voin parantaa mahdollisuuksiani työllistyä?

"Asenne ratkaisee paljon. Jos on passiivinen ja perusnegatiivinen, työllistyminen käy vaikeaksi joka iässä. Ohi kiilaavat ne, jotka viestivät innostusta, kunnianhimoa, osaamista ja halua oppia uutta. Realismi on silti syytä pitää matkassa. Jotkut lähettävät hakupaperit, vaikka eivät täytä edes työn perusedellytyksiä. Saan sellaisia hakemuksia kaiken ikäisiltä.

Pelkkiä hakemuksia lähettämällä ei pitkälle pääse. Kun hakija soittaa, laittaa meiliä ja pyytää tapaamista, hänestä jää ihan toisenlainen muistijälki. Kannattaa myös ehdottomasti hankkia suosittelijoita ja mainita heidät hakemuksessa. Erityisen arvokas on entinen esimies."

"Osaamista on kehitettävä jatkuvasti, olipa töissä tai työttömänä."

Miten pidän yllä osaamistani työttömyysaikana?

"Tämä on tärkeää! Osaamista on paitsi pidettävä yllä myös kehitettävä jatkuvasti, olipa töissä tai työttömänä.

Aktiivisuus vaatii vain internet-yhteyden. Sen avulla voi verkostoitua, seurata yhteisöjä ja ryhmiä, lukea blogeja, kuulla tuoreeltaan alan kehityksestä, hakea tutkimustietoa, osallistua ja oppia. Sieltä saa myös tietoa ilmaisista seminaareista, joissa tapaa alan ihmisiä ja työnantajia."

"Viisikymppisellä on vahva ammattitaito ja iän tuomaa elämänkokemusta."

Missä viisikymppinen on hyvä työnantajan mielestä?

"Hänellä on monipuolinen työhistoria, vahva ammattitaito ja iän tuomaa elämänkokemusta ja suhteellisuudentajua.

Työnantajan näkökulmasta hänen elämänvaiheensa on ihanteellinen: lapset ovat kasvaneet ja työhön riittää aikaa ja kiinnostusta.

Vanhempi työntekijä on myös sitoutunut ja lojaali. Kun hän saa työpaikan, hänellä ei ole kiirettä vaihtaa tehtäviä tai hypätä kilpailijalle, niin kuin työuraa käynnistävä nuori saattaa tehdä."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2015.

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.