KK kysyi lukijoilta, mitä hauskaa lapsi on sanonut. Välillä ei ole vanhempia naurattanut.

Lapsen suusta kuullaan vanhan sanonnan mukaan totuus. Mutta kuullaan sieltä vaikka mitä muutakin! KK:n lukijat kertovat kuulemiaan lausahduksia.

Kun tyttäreni oli neljävuotias, kävimme katsomassa kouluratsastuskilpailuita. Tapahtuman jälkeen hän sanoi haluavansa oman hevosen. Kun kysyin, missä hevosta pidettäisiin, tyttö sanoi että ”autokatoksessa”. Ihmettelin, miten hevonen tarkenisi siellä talvella. Tyttö ehdotti, että ”laitetaan se johdon päähän!” Oli nähnyt, miten autoon kiinnitettiin lämmitysjohto talvisin.
– Erja

Tyttöseni oli mökillä puskapissalla ja ihmetteli: ”Milloin tää loppuu?” Oli ilmeisesti pidätellyt hetken.
– Tiina

Pikku-Eero kimpaantui äidilleen ja tokaisi: ”Senkin TYTTÖ!”
– Aira

Viisivuotias Vilma sanoi kesää odotellessaan: ”Kun tulee kesä, voin mennä ulos pelkillä ihokarvoillani.”
– Jussi

Kolmevuotias Topias ja mummo keskustelivat aamupuurolla: ”Laitetaankos sinun puuron päälle hillosilmä?”

”Ei! Muuten minun silmäni menevät likaisiksi!”

– Rippostiina

Eräs viisivuotias pikkufilosofi tuumasi, että "mahassa on pierujen koti".
– Sari

Olimme kirkossa konfirmaatiotilaisuudessa.  Viisivuotias tyttäreni kuunteli papin puheita. Yhtäkkiä hän kääntyi minuun päin ja kysyi: ”Missäs se Jumala muuten on?”
– Sari

Päiväkodissa tuotiin punaista mehua kärryillä. Neljävuotias Jalmari totesi: ”Taitaa tulla punaviiniä.”
– Tiina

Kaksivuotias poikani istui puistonpenkillä jäätelöä syöden. Pulu lähestyi penkkiä. Poika nosti jalat penkille ja tokaisi: ”Pivun kotka!”
– Annariina

Nelivuotias tyttäreni totesi vaivaiskoivuista kuultuaan, että hänen isänsä on vaivais-isi.
– Tapani

Kolmevuotias tyttäreni oli lähdössä mummolaan yökylään. Lähtiessään hän uteli minulta, että mitä äiti tekee sillä aikaa, kun hän on mummolassa. Vastasin, että siivoan ja teen kotitöitä. Tyttö kurtisti kulmiaan ja sanoi: ”Äiti, älä ole tylsä.”
– Aino

Poikani 1 v 7 kk on oppinut nopeasti uusia sanoja ja lauseitakin.  Ruokakaupan vihannesosastolla hän istui ostoskärryissä ja moikkasi iloisesti keski-ikäistä rouvaa: ”Moii! Hei beibi!” Kyllä rouvaa nauratti ja poikaakin, kun sai huomiota.
– Laura

Nyt jo aikuinen poikani totesi muinoin äidilleni katsellessaan säätiedotusta, että: ”Katso mummi, huomenna on tosi kaunis päivä, viisi aurinkoa!”
– Jaana

Kaksivuotias Oona sanoi pippuria tippuriksi. Tämä paljastui ruokapöydässä soppaa syödessä, kun tyttö kajautti: ”Äitillä on tippuri!” Tätähän tyttö hoki sitten päiväkodissa ja kaupassakin.
– Jenni

Olin pohojalaasen kummityttöni kuusivuotiaan tyttären kanssa Thaimaassa. Hotellin uima-altaan nähdessään hän kysyi: ”Ai tossa lavuaarisko me uiraan?”
– Merja

Aikoinaan linja-autossa vieressämme istui kalju mies. Pojanpoikani kysyi kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä: ”Onko tuo Kekkonen?”
– Ghita

Neljävuotias tyttöni oli ihastunut kuningatarjäätelöön. Hän ei muistanut sen nimeä, ja pyysi kaupassa sitten Jeesus-tuuttia.
– Sanna

Viisivuotias poika osoitti kääpää metsässä ja sanoi: ”Äiti kato, tossa on puun känsä!”
– Kahden pojan äiti

Kummityttöni meni äitinsä kanssa todella arvostettuun naisten vaatekauppaan ja kuulutti heti etuovelta: ”Äiti, täällä haisee ihan kirpputorilta.”
– Sirkka

Isoveli ei ymmärtänyt juuri puhumaan opettelevaa pikkusiskoaan ja kysyi äidiltä huolestuneena: ”Äiti, onko meille tullut vahingossa englantilainen vauva?”
– Tiiataneli

Poikani leikkivät piilosta keskenään. Oli kuopuksen vuoro mennä piiloon. Esikoinen huusi, että joko hän voisi tulla etsimään. Kuopus siihen: ”En ole vielä päässyt tänne sängyn alle.”
– Sissi

Tea

"Taitaa tulla punaviiniä", totesi nelivuotias Jalmari, kun mehua tuotiin

Lähipiiriimme oli syntymässä paljon vauvoja. Tuolloin nelivuotias poikani mietti, milloin hänen mahastaan mahtaakaan vauva tulla. Kerroin, että miehet eivät voi synnyttää vauvoja, eikä heillä ollut kohtua, jossa vauva äidin sisällä kasvaa. Poikani totesi tähän itsevarmasti: - Joo, kyllä mä tiedän tän jutun, mutta voitko kertoa, mikä sen kohdun sukunimi on?
Lue kommentti

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.