Kun nykyiset noin 60-vuotiaat olivat teinejä, he luistivat säännöistä ja tulivat joskus kotiin humalassa. Sen paljastaa Kodin Kuvalehden juttu vuodelta 1971.
"Yön hiljaisuus talossa; nukkuvien hengitys kuuluu vaimeana ympäri huoneita tassuttelevan valvojan korviin. Puolenyön hetki on ohitse. Ikkunasta toiseen hän vaeltaa, savukkeen pää hehkuu pimeässä; missä se poika viipyy?"
Noin pakahduttavasti kuvaa huolentäyteisiä öitään teinipojan äiti Kodin Kuvalehdessä marraskuussa 1971. Siis siihen aikaan, kun nykyiset noin kuusikymppiset elivät murrosikäisiä vuosiaan eivätkä kaikesta päätellen olleet sen kuuliaisempia kuin myöhempienkään aikojen teinit.
Äiti pohtii, johtuisiko hänen pelkonsa itseluottamuksen puutteesta. Jos hän vaikka kuuluu niihin vanhempiin, jotka erehtyvät varjelemaan lasta liikaa. Lapsihan lakkaisi kunnioittamasta vanhempaansa, jos tämä komentaisi, että "sinä tulet kotiin kello yhdeksän, koska minä sanon niin, ja sillä siisti".
Tosin tämän päivän silmin katsottuna äidillä oli vähän syytäkin pelätä. Hän jatkaa:
"Se pelko heräsi silloin kun poika, lapsi ihan vielä, tuli ensimmäisen kerran alkoholiin tutustuttuaan uudenvuoden hipoista melkein kulmakarvoillaan kotiin ja lunta oli paksuina paakkuina alushousunkin vyötärönkauluksen alla. Pakkasta oli toistakymmentä astetta…"
Eikä silloin ollut kännyköitä, joilla olisi voinut koettaa lasta tavoitella. Ei edes lankapuhelimia joka taloudessa.
Hyh hyh, te 50-luvulla syntyneet teininroikaleet!
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
