Shoppaillessa sattuu ja tapahtuu. Sen todistavat KK:n lukijat, jotka jakoivat tarinansa kamalista, noloista ja hauskoista kauppareissukommelluksistaan. 

KK:n kauppareissukyselyyn vastanneista joka neljäs rakastaa kaikenlaista shoppailua. Vastanneista 35 prosenttia kertoo kuitenkin käyvänsä ostoksilla vain silloin, kun on ihan pakko. 

Kyselyyn vastanneet käyvät mieluiten ruokakaupoissa ja ostoskeskuksissa. Seuraavaksi suosituimpia olivat sisustusliikkeet ja vähiten vastaajia innostivat urheilukaupat. 

Mieluiten kaupassa käydään puolison kanssa tai yksin. Lasten kanssa kaupassa viihtyy vain kahdeksan prosenttia vastaajista. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Puolison kanssa shoppailu sujuu useimmilta hyvin ja ostoksista ollaan samaa mieltä. Kinaa aiheuttavat heräteostokset ja erilainen rahankäyttö. Aina kumppani ei ole kuitenkaan parhainta kauppaseuraa: vastaajista seitsemäsosa kertoo käyvänsä puolison kanssa kaupassa vain äärimmäisen pakon edessä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin lukijat kertovat hirveimmistä, noloimmista ja hauskimmista kauppareissukommelluksistaan: 

Mäkättävä äiti ja hoputtava puoliso

Shoppailusta hirveää tekee useimmiten väärä seura, sanovat lukijat. Jos toisella on kiire ja toinen haluaisi katsella rauhassa, kinaa syntyy varmasti.

"Äitini ja tätini kanssa Tallinnan kirpputorilla oli aivan kamalaa, kun molempien piti katsoa joka ikinen koju läpi, vaikka ostoaikeita ei ollut. Pähkäilyä, hypistelyä ja hidasta etenemistä. Hermot menivät."

"Miehen kanssa on kamalaa käydä ruokakaupassa. Hän seisoo käytävällä kärryn kanssa, hoputtaa ja hokee, että mihin me tuotakin tarvitaan.” 

"Äidin kanssa ruokakaupassa käyminen on tuskaa. Hän huomauttelee ostoksistani, ehdottaa terveellisempiä vaihtoehtoja ja arvostelee rahankäyttöäni. Itse haluan panostaa suomalaisiin tuotteisiin ja laatuun."

"Olimme matkalla poikaystäväni kummipojan synttäreille, kun huomasin juhla-asuuni kuuluneen alustopin jääneen kotiin. Poikkesimme kauppakeskukseen ja kiersimme varmaan kymmenen liikettä tuloksetta. Ahdistuin ja lopulta itkin sovituskopissa. Onneksi toppi lopulta löytyi. Saavuimme synttäreille tunnin myöhässä."

Anteeksi, näytät mummoltani

Onneksi kaupassa voi olla myös hauskaa. Yllättävät kommellukset muistaa vielä vuosienkin päästä, kertovat kyselyyn vastanneet. 

"Olin torikaffeilla kaverini kanssa. Maksoin pankkikortilla, ja laite ilmoitti summaksi 16 000 euroa. Aika kalliit kahvit!" 

"Viime keväänä sain ostamalleni tankoparsalle kassalla kahden vuoden takuukuitin. Kassajärjestelmä oli sekaisin, kertoi naurava myyjä. Ehkä olisi pitänyt säilöä parsaa pari vuotta ja hakea sitten uusi?"

"Olin yksin kaupassa. Vieras mies tuli vierelleni ja sanoi, että näytän ihan hänen mummoltaan. Olin äimän käkenä. Selvisi, että mies oli saanut tehtäväkseen ostaa mummolleen sukkahousut. Valitsimme ne sitten yhdessä minun mittojeni mukaan. Olisi hauska tietää, olivatko ne lopulta oikeanlaiset."

"Vauvaperheen arkea eläessäni olin harvoin liikkeellä ilman vaunuja. Kerran sain harvinaista omaa aikaa ja lähdin kauppaan. Seisoin hyllyjen välissä tutkailemassa tavaroita, kun huomasin heijaavani ostoskärryjä ajatuksissani."

"Kun olin alle kouluikäinen, äitini pyysi minua hakemaan suolakurkkuja kaupasta. Menin kauppiaan luokse ja sanoin, että äiti pyysi minua hakemaan muutaman krokotiilinnahan. Kauppias onneksi ymmärsi."

Hajamielinen toilailee

On tuskin olemassa ihmistä, joka ei olisi joskus unohtanut ostaa kaupasta jotain tärkeää. Joskus lompakko jää kotiin, joskus ostokset kauppaan. Joskus mitään ei unohdu, mutta kotona odottaa yllätys, kun kassista paljastuu vääriä tavaroita. 

"Suklaasuukkoja myytiin halvalla kaupassa 20 kilometrin päässä. Lähdin ostamaan niitä neljävuotiaan lapsenlapseni kanssa. Kassalla huomasin pankkikortin unohtuneen kotiin. Teimme kaksi 40 kilometrin matkaa, ja nyt yhdeksänvuotias lapsenlapsi muistelee suukkomatkaa naureskellen."

"Kun markat vaihtuivat euroiksi ja sain kassalla ensimmäiset eurot käteeni vaihtorahana, ihmettelin niitä niin paljon, että unohdin kaikki ostokseni liukuhihnalle. Kotona aioin sitten purkaa kassia, jota ei ollutkaan."

"Olin kaupassa isäni kanssa. Kassalla lastasin hänen ostoksiaan ja ihmettelin, miten kummallisia asioita hän oli ostanut. Kotona selvisi, että hän oli ottanut jonkun muun ostoskärryt jossain vaiheessa reissua."

Väärät pakarat ja kulahtaneet housut

Kauppareissukommellukset voivat myös nolottaa. Nämä lukijoiden tarinat nostavat punan poskille silkasta myötätunnosta:

"Olin silloisen poikaystäväni kanssa vaatekaupassa. Kun olin käynyt naisten rekin läpi, kävelin poikaystäväni luo ja laitoin käteni hänen takapuolelleen. Vieras miesääni kysyi, että ”anteeksi mitä?” Olin tarrannut vieraisiin pakaroihin. Vieläkin punastuttaa."

"Tulin ruokakaupasta painavien kassin kanssa kädet maata viistäen. Annoin tulla kuskina istuvalle miehelle oikein olan takaa palautetta, kun hän ei tullut auttamaan. Suu vaahdossa kaivelin esiin kaikki muutkin ärsyttävät asiat. Kun en saanut vastausta, käännyin katsomaan. Vieressä tuijotti vieras vanha herra suu auki. Vaihdoin kiireesti autoa."

"Eräällä kauppareissulla kumarruin alahyllylle ja puolisoni alkoi nauraa. Lopulta hän sai sanottua, että housuni ovat jo niin kulahtaneet, että niistä näkyvät alusvaatteet läpi. Kyseessä eivät onneksi olleet mitkään narupöksyt, mutta silti nolotti. Kiirehdin ostamaan jotain suojaa persuksen päälle."

Kullanmurut ostoksilla

Suurin osa lukijoiden tarinoista liittyi lapsiin. Itkevän vauvan tai karkailevan taaperon kanssa shoppailu saa hikikarpalot kohoamaan otsalle. Lapsen kanssa shoppailu voi onneksi olla hauskaakin.

"Kun esikoisemme oli muutaman kuukauden ikäinen, lähdimme Tuurin kyläkauppaan. Ostosreissu oli yhtä hikistä painajaista. Tutti hävisi, ja vauva huusi kurkku suorana. Yritin imettää häntä sovituskopissa hiki selkää pitkin noruen. Hyvää oli se, että mies osasi kätevästi huudon perusteella suunnistaa luoksemme."

"Näppäilin tunnuslukua maksupäätteellä, kun neljävuotias poikani karkasi kaupassa ja piiloutui panttia vastaan lainattavaan hyllylokeroon. Huomasin pojan kadonneen ja jouduin paniikkiin. Juoksin ympäriinsä huhuillen. Kun vihdoin palasin parkkipaikalta kaupan sisälle, huomasin poikani jalan pilkottavan kaapista. Häntä nauratti hirveästi."

"Vajaan vuoden ikäinen esikoisemme oli juuri keksinyt, että hän saa meidät nauramaan karjaisemalla kovalla äänellä "häh!". Olimme ruokakaupassa ja vieras mies tutki viereisellä hyllystöllä jotakin. Oli hiljaista, kun lapsemme karjaisi äkkiä "häh!". Mies hyppäsi säikähtäneenä ilmaan ja huusi "hui". Pidättelimme mieheni kanssa naurua ja siirryimme äkkiä kassoille."

"Olin ruokakaupassa, jossa oli myös nuori äiti neljävuotiaan tyttönsä kanssa. Tyttö sai pikkukärryt ja alkoi äidin huomaamatta keräillä kovaa vauhtia kaikkea mahdollista. Luulin äidin toruvan, kun hän lopulta huomasi tytön puuhat, mutta niin ei käynyt. Tyttö löysi pätevän selityksen jokaiselle valitsemalleen tuotteelle. Lopulta äiti maksoi kaiken ja nappasi kassalta vielä suklaapatukan pikkusiskoa varten. Liikuttavaa!"

Totuus tulee lasten suusta

Vanhemmat eivät aina tajua, että lapsi seuraa aikuisten touhuja ja puheita yllättävän tarkkaan – ja osaa kertoa niistä tarpeen tullen muillekin, yleensä tietysti mahdollisimman monen ihmisen kuullen. Niin kävi näissä tarinoissa:

”Olimme ruokakaupan kassalla. Parivuotias poikapuoleni istui kärryissä, kun mieheni jäi maksamaan kassalle. Poika jutteli kassatädin kanssa ja sanoi yhtäkkiä: "Mun isillä on iso pippeli!" Olin ihan tulipunainen ja pakkasin ostokset äkkiä kasseihin. Mies vain naureskeli."

"Nuorin tyttäreni oli nelivuotias, kun hän oli isänsä kanssa kirkonkylämme ainoassa kaupassa. Lauantaiaamuna kaupassa oli tuttuja maatilojen emäntiä. Tytär oli kassajonossa tehnyt havainnon puuttuvista ostoksista ja sanoi kirkkaalla äänellään: "Isi, isi, sää unohdit äidin kaljat!" Saunakaljat olivat kyllä miehelleni ja minulle. Silloin nolotti, nyt naurattaa."

"Ostin ykkösluokan oluen saunaa varten, kun viisivuotias poikani alkoi kassajonossa kiukutella, koska ei saanut karkkipussia. "Miksi isä sä aina ostat tota kaljaa?" sanoi poika. Kyllä hävetti. Pakkasin ostokset nopeasti."

Vierailija

Noh noh, eiköhän itse kukin meistä ole itsekin naperona kommentoinut lähipiirin genitaaleja. Eli ei vielä syytä häpeään, kunhan ei mene jankuttamiseksi. :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla