”Saan antaa anteeksi, jos haluan” – 10 ajatusta sinulle, jota kiusattiin koulussa

Nämä lauseet jokaisen kiusatun pitäisi kuulla jo lapsena, mutta niitä ei ole myöhäistä sanoa itselleen aikuisenakaan.

1. Kiusaaminen ei johtunut siitä, että olisin ollut vääränlainen tai toiminut väärin. Väärässä olivat kiusaajat.
2. Aikuisten olisi pitänyt puuttua kiusaamiseeni. En saa syyttää itseäni, vaikken olisikaan uskaltanut kertoa tilanteesta. Aikuisten vastuulla oli huomata.
3. Minun ei tarvitse muuttaa niitä ominaisuuksia, joiden vuoksi minua kiusattiin. Oikeastaan suuri osa niistä on arvokkaita, kun niitä katsoo aikuisen perspektiivistä. En ole liian hiljainen, vaan hyvä kuuntelemaan. En ole outo, vaan oma persoonani.
4. Myös yksin jättäminen, selän takana kuiskuttelu ja tietyt katseet olivat kiusaamista. En ole vainoharhainen tai liioittelija, koska se tuntui minusta pahalta.
5. Saan olla surullinen. Minulta vietiin lapsuus, jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa päivää ja viikkoa.
6. Voin antaa anteeksi, jos minusta tuntuu siltä. Voin olla antamatta, jos en pysty. Kumpikaan ei välttämättä riipu siitä, pyytääkö joku minulta anteeksi vai ei.
7. Minun ei tarvitse unohtaa, kuinka surullinen olin kiusattuna. Voin kuitenkin päästää irti ja ajatella, että se on nyt mennyt osa elämääni.
8. Olen erilainen kuin olisi ollut ilman kiusaamista. Kiusaaminen muutti minut herkemmäksi, vahvemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua oppimaan tällä tavalla.
9. Voin muuttaa maailmaa osaltani. Minun vuokseni kukaan ei joudu pelkäämään. Se on asia, josta kannattaa olla ylpeä.
10. Olen arvokas ja ainutlaatuinen. Juuri minä, juuri nyt, juuri tällaisena.