Joskus osuu pienen ihmeen äärelle sattumalta. Siksi kannattaa kulkea silmät auki.
Olin kerran matkalla, jolla yövyimme maalaistalon piharakennuksessa. Saapuessamme talon emäntä kertoi, että pääskyset ovat juuri lähtemässä pesästä. Niiden pesä oli vastapäätä oveamme, räystään alla.
Ja toden totta: siellä niitä oli. Kokonainen rivi pieniä päitä tuijotti meitä rävähtämättä silmästä silmään, seitsemän isoksi kasvanutta sisarusta. Tunku oli kovaa, kun kaikki alkoivat harjoitella siipien oikomista.
Kun seuraavana aamuna avasimme oven, jotain oli tapahtunut. Ilma oli sakeanaan lentäviä pikku pääskysiä, joiden vauhti oli huima mutta suuntavaihto onneton.
Astuin rohkeasti ulos huoneesta, ja samalla yksi niistä laskeutui suoraan päähäni. En unohda sitä koskaan. Hetki ei kestänyt kauaa, mutta mikä mieletön kunnianosoitus!
Iltapäivään mennessä poikaset yksi toisensa perään lähtivät, ja lopulta pesä oli tyhjä. Vaikka seurasimme niitä vain pari päivää, tunsin kummallista haikeutta.
Tajusin, että joskus pienikin maisemanvaihto kannattaa. Kotona en olisi kokenut tätä koskaan.
Eikä tarvitse matkustaa kauas: voi riittää, että vaihtaa kadun toiselle puolelle. Siellä saattaa tapahtua ihan muita asioita.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
