Miia-Teresa Syrjänen, 41, työskentelee lähihoitajana kehitysvammaisten parissa ja asuu Hämeenlinnassa. Miia rakastaa villahousuja ja herää lauantaisin katsomaan piirrettyjä televisiosta.
Miia-Teresa Syrjänen, 41, työskentelee lähihoitajana kehitysvammaisten parissa ja asuu Hämeenlinnassa. Miia rakastaa villahousuja ja herää lauantaisin katsomaan piirrettyjä televisiosta.

Parisuhde ei aina ole sinkun päämäärä. Yksin voi olla ihan ihanaa.

Sinkku ei tarkoita yksinäistä.

Olen se kaveripiirini tyyppi, jolle ei tarvitse lähettää avec-kutsua. Seurustelin viimeksi seitsemäntoista vuotta sitten. Sen jälkeen minulla on ollut muutamia parin kuukauden tapailusuhteita, joista ei ole kehittynyt sen kummempaa.

 Yksinäinen en ole. Minulla on vilkas sosiaalinen elämä. Kun huvittaa, menen ystävän luokse kahveille tai soitan siskolle, joka asuu parinsadan metrin päässä. Saatan myös sen kummemmin suunnittelematta lähteä sadan kilometrin päähän tapaamaan veljeäni. Lisäksi ramppaan rokkikeikoilla ulkomailla saakka. Ystäviä on vähän joka puolella. 

Esikuvani on kahdeksankymppinen Aino-tätini, joka on ollut sinkku koko elämänsä. Hänen kanssaan olemme puhuneet, että yksin tästä maailmasta lähdetään kuitenkin.

Itsenäisyys on upeaa.

Teen kuormittavaa vuorotyötä ja olen aina asiakkaiden saatavilla. Kun tulen kotiin, tahdon olla hiljaa. Kuuntelen lempimusiikkiani juuri niin kovaa kuin haluan, enkä ole kenellekään vastuussa siitä, jos jääkaappi on tyhjä. Joskus jumitun sohvalle pelaamaan kännykkäpeliä pariksi tunniksi ihan hyvällä omallatunnolla.

En halua ketään rutiinejani häiritsemään. Olen iloinen omista rahoistanikin: kukaan ei rupea määkimään, jos hankin heräteostoksena parinsadan euron farkut.

Joskus tutut huolehtivat, miten pärjään, kun olen kipeä. Se on minusta ihan naurettavaa. En kestäisi, jos joku höösäisi ympärilläni, kun sairastan. Vaihdan itse renkaat ja lamput. Monelle miehelle itsenäisyyteni on varmaan pelottavaa, mutta sen takia en suostu esittämään avutonta.

Sinkullakin voi olla seksielämä.

Totta kai kaipaan toisinaan jonkun kainaloon ja toisen ihmisen kosketusta. Vaikka minulla ei ole seurustelusuhteita, olen nauttinut seksisuhteista. Aina ne eivät kuitenkaan ole tarpeeksi simppeleitä: tunteet sotkeentuvat usein peliin, vaikka muuta suunniteltaisiin.

Iän myötä motivaatio seksisuhteisiin laskee ja niiden ylläpito alkaa tuntua työläältä. Nuorempana olin paljon aktiivisempi.

Tyhjä koti on ihana.

Tiesin jo nuorena, etten halua lapsia. Naisten äitiyshaaveista puhutaan aina, miesten harvemmin. Moni mies tietää kuitenkin haluavansa isäksi. Useampi suhdeviritelmistäni on tyssännyt siihen. En ole voinut luvata kenellekään, että haluan tulevaisuudessa lapsia. Olisi väärin roikottaa toiveikasta kumppania turhaan mukana ja riistää tältä perheen mahdollisuus.

Pidän kyllä lapsista. Peuhaan siskon lasten kanssa. Laitamme heidät pulkkaan ja lähdemme yhteiselle iltalenkille. Olen onnekas, koska minulla on myös neljä kummilasta, joista kahden synnytyksessä olen ollut mukana.

Jos minulla olisi omia lapsia, luulen etten jaksaisi olla samalla tavalla läsnä. Lasten kanssa on aina kivaa, mutta yhtä kiva heidät on palauttaa omiin koteihinsakin.

Voi olla, että en ole aina sinkku. Saattaahan joku kolahtaa vaikka kuusikymppisenä. Jos seurustelisin, tahtoisin olla hyvä kumppani. Siksi en helposti lähde suhteeseen. On vapauttavaa, että kotona ei ole toista ihmistä odottamassa.  

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

17 vuotta sinkkuna ollut Miia-Teresa: ”Yksin oleminen on mahtavaa, ja tyhjä koti on ihana”

Olen ollut naimisissa. Olen seurustellut usean miehen kanssa (asunut yhdessä yhden kanssa). Sinkkuna jo 30 vuotta. Allekirjoitan lähes kaikki kertomasi :0). Olisi kyllä mukava, jos olisi kuten ruotsalaiset sanovat Särbo. eli olisi ihan vakava suhde, mutta asuisimme erillään. Seksielämäni hoituu masturbaatiolla (n. 1-2 krt/vk). Hmm... On eräs, jota olen rakastanut vuodesta 1997. Tarinamme on pitkä. Se on edelleen voimissaan netissä. Jos HÄN tulisi luokseni, olisin valmis asumaan yhdessä,...
Lue kommentti
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.

Parisuhteessa mustasukkaisuuteen pitää hakea apua, jos aiheesta ei voida keskustella, sanoo psykologi Jan-Henry Stenberg.

Mustasukkaisuus voi pilata suhteen.

”Mustasukkaisuus voi olla hyödyllinen tunne, haitallinen tunne ja kaikkea siltä väliltä. Se voi auttaa jäsentämään omia tunteita ja keskustelemaan parisuhteen tilasta. Se voi antaa tietoa siitä, onko kaikki hyvin.

Eri asia on, mitä tiedolla tekee. Kiirehtiikö tutkimaan toisen puhelinta ja taskuja? Aiheeton mustasukkaisuus voi pilata koko suhteen.

Eri kulttuureissa mustasukkaisuus on erilaisessa asemassa. Pohjoismaissa mustasukkaisuutta ei yleisesti pidetä erityisen suotavana, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa sitä ei juuri kyseenalaisteta. Joissakin maissa sitä pidetään jopa hieman romanttisena.

Evoluutiossa mustasukkaisuudella on järkevä paikka. Se on auttanut ihmistä säilymään ja suojellut reviiriä.”

Tunteet eivät ole vaarallisia.

”Kaikki tunteet ovat ok, niin kauan kuin niistä voidaan keskustella, niitä voidaan käsitellä eivätkä ne johda haitalliseen toimintaan. Suomessa on kuitenkin kohtuullisen paljon parisuhdeväkivaltaa, ja iso osa siitä johtuu mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuus on toisiksi yleisin henkirikoksen syy.

Äärimmäinen, patologinen mustasukkaisuus on harhaluuloisuutta. Se hallitsee ihmisen ajatuksia, vaikka siihen ei ole syytä. Ihminen voi olla niin mustasukkaisuuden riivaama, että tutkii koko ajan kumppaninsa tavaroita. Kun hän ei löydä mitään, hän tekee päätelmän, että kylläpä puoliso on taitava pettämään, ei taida olla eka kerta.”

Mieti, mitä taustalla on.

”Ihmiset käyttäytyvät mustasukkaisina eri tavoilla. Jos lapsuuden kiintymyssuhde on ollut välttelevä, kumppanistaan epävarma ja mustasukkainen ihminen vetäytyy. Jos taas kiintymyssuhde on takertuva, mustasukkainen käyttäytyminenkin on takertumista.

Luottamuksen ensimmäinen askel on ymmärtää, että mustasukkaisuudessa on kyse muustakin kuin parisuhteesta. Sen taustalla voi olla itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ja kykenemättömyyttä sietää epävarmuutta.

Mitä terveempää mustasukkaisuus on, sitä useammin sen taustalla on tunnistettua pelkoa parisuhteen menettämisestä. Se pystytään pukemaan sanoiksi ja siitä voidaan keskustella.”

Siitä voi oppia eroon.

”Mustasukkaisuus on nimenomaan tunne. Tunnetta ei voi muuttaa helposti, mutta sen taustalla olevia ajatuksia voi.

Jos mustasukkaisella ihmisellä on huono itsetunto, hän ajattelee helposti, että kumppani on kiinnostunut jostakin toisesta, koska tämä on vaikka lihaksikkaampi. Vainoharhaisen ajatuskulku taas on usein se, että kumppani on kiinnostunut toisesta, mutta on niin ovela, ettei aio myöntää sitä.

Apua kannattaa hakea silloin, kun mustasukkaisuus myrkyttää parisuhdetta, siitä ei voida keskustella ja se on toisen osapuolen mielestä aiheetonta.

Netistä löytyvä HUSin ja Väestöliiton mustasukkaisuuden omahoito-ohjelma auttaa tunnistamaan mustasukkaisuutta ja sen takana olevia mekanismeja ja työskentelemään niiden kanssa.

Kaikki mustasukkaisuus ei tarvitse psykoterapiaa tai pariterapiaa. Lievimmillään keskustelu parisuhteessa auttaa.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2018.

Myös hieman toista näkökulmaa...

Psykologi: ”Mustasukkaisuus voi olla sekä hyödyllinen että haitallinen tunne”

Kysymys voi olla myös siitä että parisuhteet eivät saa riittävän hyviä olosuhteita voidakseen hyvin. Aika monesta harmaan alueen jutusta on tullut muka "normaalia", joista ei ole lupa olla eri mieltä leimautumatta hysteeriseksi. On muka pakko hyväksyä tosi paljon. Ihminen joutuu pitämään omana vikanaan jos pahoittaa mielensä kumppani nukkumisesta toisen vieressä, kumppanin uskoutumisesta jatkuvasti toiselle, "vain ystävän" kanssa saunomisesta ja matkailusta, lapsista toisen kanssa, firman...
Lue kommentti
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.