Vanhuuteen kannattaa alkaa varautua jo tänään, jotta voisit kävellä omin jaloin kauppaan loppuun asti, sanoo muusikko Jore Marjaranta, joka ohjaa nykyään joogaa senioreille.
Hyvä kunto heijastuu koko elämään.
Minulla oli 1990-luvun lopussa paha iskias. Kaverini suositteli joogaa, jotta vaiva helpottaisi. Aluksi harjoitukset olivat rankkoja ja vähän pelotti mennä salille. Silti menin.
Minua motivoi harjoituksiin se, mitä sain, kun tulin ulos sieltä. Rankankin tunnin jälkeen oli ihana olo.
Kun on hyvässä kunnossa, on paremmalla tuulella, jaksaa töissä ja saa briljantteja ideoita.
Joogan ansiosta olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan. Jaksan laulaa parin tunnin keikkoja – kymmenen vuotta sitten se oli paljon rankempaa.
Hyvä kunto heijastuu koko elämään. Kun on hyvässä kunnossa, on paremmalla tuulella, jaksaa töissä ja saa briljantteja ideoita. Kun voi hyvin, se näkyy muillekin.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Viisi vuotta sitten aloin ohjata joogaa senioreille. Miesten ryhmän vanhin täytti tänä kesänä 91 vuotta. Käytän häntä esimerkkinä, kun joku sanoo, että en minä tässä iässä enää voi.
Olisi kiva pystyä kävelemään itse kauppaan loppuun asti.
On tärkeää ymmärtää, että koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa kuntoaan – mutta ei liian aikaistakaan. On hölmöä ajatella, että sitten kun jään eläkkeelle, alan sauvakävellä. Miksi ei rakentaisi peruskuntoa jo nyt? Olisi kiva pystyä kävelemään itse kauppaan loppuun asti.
Sairauksille ei voi mitään, mutta uskon, että liikkuminen antaa vähän vahvemman alustan taistella niitä vastaan. Esimerkiksi leikkauksesta toipuminen on usein nopeampaa, jos on hyvässä fyysisessä kunnossa.
Vanhukseltakin saa vaatia.
Usein ihmiset sanovat, että eivät voi harrastaa joogaa, koska ovat niin jäykkiä. Juuri siksi heidän pitäisi kokeilla. Jäykkyys pehmenee, ja on ihanaa todeta, että vitsit, yllänkin sormillani varpaisiin.
Jos haluamme nuorempina, että meitä haastetaan ja innostetaan, miksi ajattelisimme eri tavalla kahdeksankymppisinä?
Kun ohjataan mitä tahansa lajia senioreille, otetaan usein vähän iisisti. He ovat kuitenkin mieleltään kuin ketkä tahansa muut. Jos haluamme nuorempina, että meitä haastetaan ja innostetaan, miksi ajattelisimme eri tavalla kahdeksankymppisinä?
Siksi en ohjaa senioreille kovin helppoa joogaa. Haluan viedä heidät oman jaksamisensa rajoille, ja he itse päättävät, ylittävätkö ne. Jos ihminen ei enää vanhempana käy jaksamisensa rajoilla, kehon käyttövara väkisinkin kapenee. Silloin voi luulla olevansa niin vanha, ettei enää jaksa.
Unohda jo se häpeä.
Liian usein ajattelemme, että en minä kehtaa tai mitähän naapurikin ajattelee, jos lähden joogamaton kanssa menemään. Ei muista tarvitse välittää.
Kun ihmiset tulevat tunnilleni ensimmäistä kertaa, sanon aina, että joogamatto on oma alueesi. Muut ovat täällä vain tsemppaamassa, eivät seuraamassa, kuinka paljon kukakin venyy. Häpeä omasta liikkumisesta tai taidoista pitäisi unohtaa kokonaan.
Ryhmäläisiäni motivoi varmaankin sama asia kuin minua: hyvä fiilis tekemisen jälkeen. Talviolympialaisissa Suomen jääkiekkopeli tuli miesten joogatunnin kanssa samaan aikaan. Ajattelin, että tunnilla ei ole ketään. Kaikki olivatkin paikalla.”
Jore Marjaranta
56-vuotias muusikko ja joogaohjaaja asuu Helsingissä. Jore opiskeli joogaohjaajaksi vuonna 2011 Coloradossa Yhdysvalloissa. Hänestä joogatuntien ohjaamisessa ja laulamisessa on jotain samaa: on mentävä ihmisten eteen ja tehtävä parhaansa.
Varmaan suurin osa haluaisikin liikkua, mutta mm. pahat nivelien kulumat rajoittavat jopa kävelyä. Joogaan on turha mennä, jos ei pysty kunnolla edes rappuja nousemaan esim. lonkkien kulumien vuoksi. Arvostakaa ihmiset niveliänne ja kroppaanne silloin kun se toimii normaalisti. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta unohtuu silloin kun kroppa toimiin moitteettomasti.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
