Kätilö ja seksuaaliterapeutti Jonna Pietikäinen, 32, asuu Helsingissä. Hän ammentaa voimia työhönsä urheilusta, läheisistä ja vapaaehtoistyöstä. Jonna on mukana Exit-yhdistyksessä, jonka tavoitteena on vähentää seksuaalista kaltoinkohtelua.
Kätilö ja seksuaaliterapeutti Jonna Pietikäinen, 32, asuu Helsingissä. Hän ammentaa voimia työhönsä urheilusta, läheisistä ja vapaaehtoistyöstä. Jonna on mukana Exit-yhdistyksessä, jonka tavoitteena on vähentää seksuaalista kaltoinkohtelua.

Hoitotyö voi olla kuluttavaa, mutta omia voimavaroja kannattaa opetella käyttämään, sanoo kätilö Jonna Pietikäinen.

Omaan työhyvinvointiin voi vaikuttaa.

Työskentelen kätilönä synnytyssalissa. Hoitotyö on yhtä aikaa rakasta ja raskasta. Hoitoalalla näkee valtavasti uupumista, jota aiheuttavat esimerkiksi työn pakkotahtisuus ja huono johtaminen.

Työnantajalla on suuri vastuu hyvinvoinnista, mutta työssä jaksamisen hyväksi voi tehdä paljon myös itse. Auttaa, kun elämä on kunnossa työn ulkopuolella.

Opettele tunnistamaan jaksamisesi rajat ja kunnioittamaan niitä.

Kehosta kannattaa pitää huolta nautintoja unohtamatta. Itselleni on tärkeää kehittää osaamistani opiskelemalla. Olen tietoisesti opetellut sen, etten mieti työasioita kotona. Riittää, kun töistä lähtiessäni tiedän, että olen tehnyt parhaani.

On normaalia, että työkunto vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Opettele tunnistamaan jaksamisesi rajat ja kunnioittamaan niitä. Jos voimat ovat vähissä, uskalla hakea apua työterveyshuollosta tai esimieheltä.

Pidä huolta työkaverista.

Hyvää fiilistä työkavereiden kesken kannattaa vaalia. Sairaalamaailmassa johto ei aina ymmärrä työn vaatimuksia, mutta työkaverit ymmärtävät. He ovat apuna konkreettisina käsipareina ja erityisesti silloin, kun työssä kohtaa henkisesti kuormittavia tilanteita.

Työkavereiden hyväksi voi ja kannattaa tehdä vähän ekstraa. Yhdessä yövuorossa päätimme perustaa yhdistyksen edistämään pääkaupunkiseudun kätilöiden hyvinvointia. Ajattelimme, että ansaitsemme hyvää mieltä työyhteisöön, joka on elänyt läpi hurjan muutoksen. Olemme saaneet sponsoreita tukemaan esimerkiksi hemmotteluiltoja ja juhlia.

Hoitoalalla sijaisia kohdellaan usein huonosti, ja siksi hyvistä sijaisista on pulaa. On epäreilua, että työsopimukset saattavat olla vain muutaman viikon mittaisia. Sijaisten on hankala pitää puoliaan työpaikan menettämisen pelossa. Sen vuoksi vakihenkilökunnan pitää ajaa myös sijaisten asiaa.

Tohdi sanoa joskus ei.

Oma työyhteisömme synnytysten hoidossa pääkaupunkiseudulla on elänyt jatkuvassa muutoksessa jo vuosia. Muutosjohtamisessa on ollut puutteita. Helposti ajatellaan, että ihmiset ovat muutosvastarintaisia. Rivihoitajan näkökulmasta näyttää kuitenkin usein siltä, että päätökset sanellaan ylhäältä.

Tärkeintä on, että asiakkaat saavat hyvää ja turvallista hoitoa. Isojen muutosten keskellä työrauha uhkaa kadota. Perustyötä täytyy arvostaa, ei pelkästään jatkuvaa uuden kehittämistä.

Täytyy uskaltaa myös kieltäytyä ylimääräisestä työstä, työryhmään osallistumisesta tai uudistushankkeesta.

Joskus myös työntekijän täytyy uskaltaa kieltäytyä ylimääräisestä työstä, työryhmään osallistumisesta tai uudistushankkeesta. Itse olen opiskellut omalla rahallani ja ajallani seksuaaliterapeutiksi. Sitä ammattitaitoani en lahjoita työnantajalle ilmaiseksi.

Uskalla puuttua johtamisongelmiin.

Johto on vastuussa siitä, että homma pyörii, tilat ovat toimivat ja turvalliset ja henkilökuntaa on riittävästi. Näissä perusasioissa sairaaloissa on usein ongelmia. Esimerkiksi sisäilmaongelmissa olemme saaneet pahasti vasten kasvoja.

Rivityöntekijältä vaatii rohkeutta penätä parempia työoloja, mutta suu täytyy saada auki. Kynnyksen kääntyä lähiesimiehen tai luottamusmiehen puoleen pitäisi olla matalampi.

Loppuunajettu ja kyyninen hoitaja ei ole kaunis näky.

Henkilöstön vointi vaikuttaa suoraan työn tulokseen. Loppuunajettu ja kyyninen hoitaja ei ole kaunis näky. Ihmisten hoitamista ei voi survoa tehdasmuottiin, vaikka sitä kovasti yritetään.

Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.
Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.

Kaikki eivät tiedä, että vamma ei estä kaverina olemista, unelmien toteuttamista ja omassa kämpässä asumista, sanoo Maija Mattila.

Muista oma unelmasi.

Näin malleja kymmenenvuotiaana, kun katsoin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Se näytti niin hienolta, että aloin harjoitella mallikävelyä. Kävelin olohuoneessa ja poseerasin peilin edessä omassa huoneessa ja eteisessä monta vuotta.

Äiti luuli, että se oli leikkimistä. Sitten koulussa piti valita, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Sanoin, että haluan mennä mallin hommiin.

”Kaikilla ihmisillä pitäisi olla unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei.”

Vähän tuli muilta semmoista, että olisiko keittiötyö hyvä tai lastenhoito. Mutta mallin homma on minun juttuni.

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla omia unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei. Pitää vain harjoitella ja muistaa unelma eikä saa luovuttaa. Olen päässyt malliksi, ja haluaisin kävelemään catwalkille Amerikkaan.

Kannattaa nähdä, että on kaunis.

Se, että olen ruskeaihoinen, tekee minusta kauniin. Ja silmät ja kasvot ja kaikki.

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Se kannattaisi itse nähdä. Iloinen ihminen on kauniimpi kuin vihainen. Minua suututtaa, jos joku sanoo käskevällä äänellä. Sanon silloin, että älä viitti!

Muiden ei tarvitse laihduttaa, he ovat silti kauniita. Vain jos haluaa olla malli, pitää laihduttaa niin, että löytyy hyviä vaatteita. En enää syö herkkuja, tai vain silloin tällöin. Tykkään pukea kauniita vaatteita ja näyttää, että olen kaunis. Kameran edessä on kivaa.

Kaverit tekevät onnelliseksi.

Olen toivonut lisää kavereita. Kaverit tekevät onnelliseksi.

”Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan.”

Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta ei ole pyydetty vaikka Facebook-kaveriksi. Kaikki eivät tiedä, että kaverin vamma ei haittaa.

Kaveripiirissä on joskus sanottu ikävästi, että minä en saa kavereita ja joku toinen saa. Tulee paha mieli, jos joku sanoo niin.

Aada ja Pauliina ovat kivoja. Me pystymme juttelemaan asioista, ja meidän jutut ovat hyviä. Me haluamme perustaa yhdessä bändin, sille tulee englanninkielinen nimi. Minä ja Aada laulamme, ja Pauliina säestää.

Rakasta, älä riitele.

Minulla on poikaystävä Ville. Ville on riparikaveri, mutta ei silloin vielä ollut poikaystävä. Ville on hyvä ja ihana, rakastan paljon.

Me käydään leffassa ja Emma-gaalassa, konserteissa. Olen laittanut Villelle illalla viestejä, että hyvää yötä kulta. Tämmöisiä juttuja.

Meille ei tule Villen kanssa riitoja. Jos tulee, me osataan selvittää ne asiat ja tulla toimeen. Ei kannata riidellä, koska on parempi rakastaa.

Yksin ei ole hyvä olla.

Aion joskus perustaa perheen poikaystävän kanssa ja asua yhdessä. Omassa kämpässä teen ruokaa, rentoudun ja katson leffaa. Sisustan afrikkalaisella tyylillä. Isä asuu Afrikassa.

”Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Asuin vähän aikaa pois äidin luota. Oli tyhmää asua yksin. Haluan asua muiden kanssa. Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Maija Mattila

20-vuotias opiskelija ja malli asuu äidin ja Bella-koiran kanssa Helsingissä. Hän on ollut mallina esimerkiksi Me Naiset -lehden ja Kalevala Korun kampanjoissa ja saanut kansainvälistä huomiota BBC:n haastattelussa. Maija kuuntelee joululauluja läpi vuoden ja laulaa mukana.

Tarja Santalahti
Tarja Santalahti on 54-vuotias Väestöliiton seksologi. Hän on sitä mieltä, että jokaisen pitäisi saada rakastella vähintään itsensä kanssa.

Tunnemme turhaa häpeää, joka latistaa itsetuntoa ja estää nauttimasta seksistä. On aika vapautua siitä – ja alkaa ihailla itseä, sanoo seksologi Tarja Santalahti.

Itsetunto nousee ihailulla.

”Moni nainen pelkää katsoa itseään. Harva aikuinen nainen on katsonut alapäätään ja tietää, miltä se näyttää. Saati, että hän ihailisi tuota kehonsa osaa, jonka tarkoitus on tuottaa nautintoa.

Minusta on huolestuttavaa, että kumppani tai gynekologi tuntee suomalaisen naisen vaginan paremmin kuin nainen itse.

Väitän, että vaginaan tutustuminen parantaa itsetuntoa. Tietoisuus omasta kehosta on itsetuntemusta, ihan perusasia.

”Moni nainen pelkää katsoa itseään.”

Alapäähän liittyy yhä paljon häpeää ja edellisten sukupolvien taakkaa. On ilo seurata nuoria äitejä ja sitä, kuinka luontevasti he puhuvat naperoilleen seksistä. Meidän vanhempamme lähinnä huusivat: kädet pois sieltä! Herranjestas sitä kasvatusta.”

Jos et tunne kehoasi, et tunne itseäsi.

”Harva nelikymppinen, saati vanhempi, on tunnustellut sukupuolielimiään.

Miten havaitset esimerkiksi huolestuttavia ihomuutoksia, näppylöitä tai epätavallisuuksia, jos et tiedä, miltä alapääsi näyttää ja tuntuu? Puhumattakaan siitä, miten paljon voit lisätä nautintoa seksissä tutustumalla omaan kehoosi kunnolla.

Voit myös neuvoa kumppaniasi, kun tiedät, mistä nautintosi syntyy ja miten. Kumppania saa neuvoa! Väitän, että hän ei siitä suivaannu. Päinvastoin.”

Vaginasi ei ole pinkki ja siloinen.

”Monia naisia jännittää katsoa, miltä oma elin näyttää. He pelkäävät, ettei se vastaakaan mielikuvia, mikä vaikuttaa itsetuntoon.

Meillä on jokin ihmeellinen mielikuva siitä, miltä alapäämme pitäisi näyttää. Nyt uutinen, naiset: se ei ole siisti, siloinen ja kauniin pinkki. Se on kaikilla erilainen. Synnyttäneen naisen vagina on erilainen kuin nuoren lapsettoman naisen vagina.

”Meillä on jokin ihmeellinen mielikuva siitä, miltä alapäämme pitäisi näyttää.”

Häpyhuulet voivat roikkua, vagina on tumma ja sieltä tulee eritteitä. Niin kuuluu ollakin! Se on ihana, mahtava ja uskomaton elin, joka tuottaa nautintoa ja elämää!”

Pimpistä pitää puhua koulussa.

”Alapäähän tutustuminen, jopa sen ihastelu, pitäisi kirjata terveysoppiin. Alapäätä pitää voida levitellä itsekseen peilin edessä ja tutkiskella ilman mitään syyllisyyttä, inhoa ja häpeää.

Pimppiopin pitäisi olla kansalaistaito! Nyt kouluterveydenhuollossamme on varsin vähän asiaa pimpistä ja siitä, miten se toimii.

Teini-iässä vaginasta täytyy voida keskustella koulun terveydenhoitajan kanssa luontevasti, eikä pelkästään terveysmielessä. Myös nautinnosta pitää puhua siinä vaiheessa, kun seksielämä tulee ajankohtaiseksi.”

Valossa nautit enemmän.

”Nyt naiset, pois sieltä peiton alta ja pimeästä! Seksin harrastaminen avoimesti päivänvalossa ja itsensä näyttäminen ihan kokonaan on valtava luottamuksen ja arvostuksen osoitus sekä itselle että kumppanille.

Avoimuus vaikuttaa varmasti parisuhteen luontevuuteen ja lisää seksuaalista nautintoa. Ole vain rohkeasti rohkeampi.”