Jos metsästät onnea ja mielihyvää, olet vaarassa masentua. Näin väittää psykologi Arto Pietikäinen.

Onnellisuus ei ole luonnollinen olotila.

Kärsimys kuuluu elämään. Tilastotkin sen todistavat: joka vuosi lähes kolmasosa aikuisista kärsii tunnistettavasta psykiatrisesta häiriöstä, ja masennus on neljänneksi yleisin sairaus maailmassa. Vuoteen 2020 mennessä se on jo toiseksi yleisin.

Jokainen meistä ehtii elämänsä aikana pettyä, epäonnistua ja menettää jonkin tärkeän ihmissuhteen. Kipu on luonnollista, eikä siltä välty kukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Et ole muita onnettomampi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun olit lapsi, vanhempasi todennäköisesti toistelivat: ”älä itke” tai ”eihän tuossa ole pelättävää”. Aikuiset muistuttivat, että sinun pitäisi oppia hallitsemaan tunteitasi. He itsehän jo osasivat – niin kuvittelit.

Mutta mitä tapahtuikaan silmiesi ulottumattomissa? Luultavasti monikaan aikuisista ei kyennyt hallitsemaan omia tuskallisia tunteitaan. He saattoivat käyttää rauhoittavia lääkkeitä, itkeä itsensä uneen, olla uskottomia tai kehittää itselleen vatsahaavan. Miten tahansa aikuiset tempoilivatkin, he eivät kertoneet siitä sinulle.

Monet elävät lapsesta asti siinä harhauskossa, että kaikki muut ovat onnellisempia kuin he itse. Muuthan näyttävät niin onnellisilta! Nimenomaan näyttävät.

Ihmiset eivät yleensä näytä ulospäin sitä, miten he itsensä kanssa kamppailevat. Moni sanookin terapiassa: ”Jos tuttavani näkisivät minut nyt, he eivät uskoisi. Kaikki pitävät minua niin onnellisena.”

Pelko ja stressi kuuluvat onneen.

Meille opetetaan, että kielteisistä tunteista on päästävä eroon. Kuulostaa järkevältä.

Mutta tässä piilee ansa: ne asiat, joista eniten välitämme, tuottavat väistämättä meille sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä tunteita. Esimerkiksi ihmissuhteemme tai työmme innostavat meitä, mutta innostumiset synnyttävät meissä myös stressiä ja ahdistusta.

Jos emme ole halukkaita kohtaamaan kielteisiä tunteita, meidän on mahdotonta tavoitella itsellemme tärkeitä asioita.

Onnellisuudella viitataan usein tunnetilaan, iloon ja mielihyvään. Mutta yksikään tunne ei ole pysyvä. Mitä enemmän tavoittelet miellyttäviä tunteita, sitä suurempi todennäköisyys sinulla on masentua.

Itse ajattelen, että onnellisuus on omien arvojen toteuttamista. Kun selkiyttää itselleen, mikä elämässä on tärkeää ja toimii sen mukaan, voi kokea elävänsä itse valittua, aktiivista elämää. Vaikka se tuottaa iloa, se herättää takuuvarmasti myös kielteisiä tunteita, kuten pelkoa ja vihaa.

Jos haluaa elää täydesti, on otettava vastaan koko tunnekirjo.

Mielesi mölyää kuin radio.

Ihmismieli rakastaa tarinoiden kertomista. Kaiket päivät mielesi kertoo sinulle tarinoita siitä, kuka olet, mitä muut sinusta ajattelevat ja mikä elämässäsi mättää.

Mielesi on kuin radio, joka lähettää taukoamatta ohjelmaa. Useimpien päässä pyörii tasainen nurina: ”en ole tarpeeksi hyvä”, ”olen tyhmä”, ”olen lihonut” ja ”kukaan ei välitä minusta”.

Tässä ei ole mitään epänormaalia. Jopa 80 prosenttia ajatuksistamme sisältää jonkinlaisen kielteisen viestin.

Jos ajatuksiinsa alkaa suhtautua tosiasioina, ne saavat aikaan valtavasti ahdistusta.

Et hallitse tunteitasi, mutta ei se mitään.

Monissa elämäntaito-oppaissa väitetään, että kielteiset ajatukset on korvattava myönteisillä. Psykologiset kikat voivat piristää hetkellisesti, mutta eivät auta pääsemään eroon ahdistavista tunteista.

Pian tunteet tulevat takaisin. Sitten ne taas katoavat. Ja palaavat taas.

Tunteet eivät kaipaa hallitsemista vaan hyväksyntää. Ajatuksiamme voimme kontrolloida vähemmän kuin kuvittelemme, mutta tekojamme voimme aina hallita.

 

 

Artikkeli valaisee hyvin yksilön tunnemaailman karikkoja, mutta ottaisi tähän asiaan myös toisen näkökulman. Nykyään ollaan niin yksilökeskeisiä, että helposti unohtuu se, että emme asu yksin emmekä kaksin autiolla saarella. Yleensä olemme osa jotain yhteisöä, esim. sukua tai työryhmää. Pelkästään henkilökohtaisen onnen jahtaaminen on todella paha ansa. Se johtaa herkästi vaikeisiin ihmissuhdeongelmiin ja ristiriitoihin lähiyhteisön sisällä, jos kaikki vain tavoittelevat omaa onneaan. Tosiasiassa ihminen ei ole onnellinen, jos hänen ihmissuhteensa ovat kovin etäisiä tai ristiriitaisia. Ja kääntäen, vaikka ihmisellä olisi kuinka pahoja henkilökohtaisia ongelmia, hän voi kokea elämänsä mielekkääksi ja jopa onnelliseksi, jos hänellä on läheisiä ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa jakaa niin iloja kuin murheita. Luin jostain lehtiartikkelista, että miehellä pitäisi olla vähintään neljä tällaista luottoystävää, jotta masennus ei pääsisi niin helposti iskemään. Omat kokemukseni vahvistavat tämän väitteen.

Ja vielä kolmas näkökulma onnen tavoitteluun, mikä ei sinänsä ole huono asia lainkaan. Se on hyvä asia, kun siihen liitetään ajatus yhteisen onnen kasvattamisesta. Eli kun tavoittelee onnea yhdessä muiden kanssa ja rakentaa omalla työllään vaikka suurempaakin yhteisöä, voi kokea todellisia onnen ja onnistumisen hetkiä, jotka kantavat yli vaikeiden aikojen. Yhdessä vaikeudet on helpompi kestää kuin yksin.

Tie

Mindfulnessin avulla sen radion pystyy välillä pistämään hetkeksi kiinni. Samalla voi oppia hyväksymään sellaisenaan sen mitä tapahtuu ja se tekeekin yllättäen aika onnelliseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla