Karla Nieminen on 28-vuotias diplomi-insinööri ja ihmissuhdetaitokouluttaja. Hän on pohtinut paljon sitä, miten ihmiset voisivat tutustua toisiinsa paremmin.
Karla Nieminen on 28-vuotias diplomi-insinööri ja ihmissuhdetaitokouluttaja. Hän on pohtinut paljon sitä, miten ihmiset voisivat tutustua toisiinsa paremmin.

Jos toivot uusia ystäviä, älä jää odottamaan täydellistä.

Ole aluksi epäaito.

Teini-iässä minulla oli vain muutama ystävä. Olisin kovasti halunnut enemmän, mutten tiennyt, miten toimia. Koulutunneilla kyllä puhuttiin kaverisuhteista, mutta konkreettisia neuvoja ystävien hankkimiseksi ei tarjottu. Tietty insinööriajattelu oli minussa idullaan jo silloin, joten aloin etsiä toimivia tapoja uusien ystävien löytämiseksi.

Oivalsin, että kun rupeaa harjoittelemaan uutta tapaa olla ihmisten kanssa, olo on aluksi epäaito. Se on vain hyväksyttävä. Uusi tutustumistyyli tuntuu ensin epämukavalta, mutta tunne lievenee ajan mittaan. Introverttikin voi harjoitella ja oppia ihmissuhdetaitoja. Ujous ei ole kohtalo, joka määrää jäämään yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tee paljon aloitteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tärkeintä on tehdä aloitteita, sillä useimmista ei seuraa mitään erityistä. Hankkiudu tilanteisiin, joissa voit päästä puheisiin uusien ihmisten kanssa. Yhdistykset, harrastukset, kurssit, talkoot, vapaaehtoistyö, tapahtumien järjestäminen, juhlat ja sukulaistapaamiset ovat tilanteita, joissa voit törmätä ihmisiin.

Liian valikoiva ei kannata olla. Itse olin aikaisemmin todella nirso ystävieni suhteen. Halusin, että heillä olisi samanlainen luonne ja kiinnostuksen kohteet kuin minulla. Vasta kun hellitin tästä ajatuksesta, aloin saada uusia, samanhenkisiä ystäviä. Jos mielessä on vain joku tietty ihminen, jonka kanssa haluaa ystävystyä, pettymyksen riski on suuri.

Olen huomannut, että noin kymmenesosa aloitteista johtaa ystävystymiseen. Jos siis tavoitteena on kolme uutta ystävää, on tehtävä 30 aloitetta.

Hymyile ja keskity muihin.

Tutustuminen alkaa siitä, miten sijoitut ihmis- joukossa. Valitsetko paikkasi niin, että olet etäällä muista? Silloin kukaan tuskin uskaltaa lähestyä sinua ja sinun on vaikea olla aloitteellinen. Toinen tärkeä asia on hymy. Kun hymyilet, sinua ei erehdytä pitämään ylimielisenä.

Jotta pääset puheisiin, sano jotain pientä heti alkuun. Voit esittäytyä, sanoa jonkin positiivisen kommentin tai kysyä lisätietoja. Kannattaa muistaa, että kaikkien ihmisten lempipuheenaihe on minä itse! Ole siis kiinnostunut keskustelukumppanistasi.

Jos et kovin usein juttele muiden kanssa, on vaara, että alat tilaisuuden tullen lörpötellä itsestäsi. Sitä kannattaa välttää. Mokia on silti turha pelätä. Muut ihmiset eivät ajattele sinun mahdollisia lipsahduksiasi läheskään niin paljon kuin kuvittelet.

Toinen askel on tärkeä.

Moni lupaava ystävyys on katkennut alkumetreillä, koska kumpikaan ei ole ottanut seuraavaa askelta. Yhteystietojen kysyminen tuntuu aluksi kömpelöltä, mutta kymmenen kerran jälkeen siihenkin tottuu. Ihmiset ovat usein kysymyksestä vain mielissään. On aina mukavaa, jos joku on kiinnostunut.

Hyväksy se, että sinun on otettava paitsi ensimmäinen myös toinen, syvempään tutustumiseen johtava askel. Mitään erityistä asiaa ei tarvitse olla, vaan ensitapaamisen jälkeen kannattaa aina lähettää viesti: Hei, oli kiva tavata!

Introvertti voi toki harjoitella ja oppia ihmissuhdetaitoja, mutta todellinen introvertti ei halua tehdä niin. Valtaisana introverttinä ärsyttää, kun joka paikassa toitotetaan jatkuvasti yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta ajatuksella, että jos et ole sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen, sinussa on jotain vikaa ja sinut pitää korjata. Ei se niin mene. Minä olen introvertti. Minä en kaipaa ympärilleni suurta ihmisjoukkoa. Itse asiassa koen suuret ihmisjoukot äärimmäisen rasittaviksi ja kuluttaviksi. Miksette voi vain antaa minun olla?

Introvertti ei aina ole sosiaa...

Lause "Introverttikin voi harjoitella ja oppia ihmissuhdetaitoja" tuntuu kummalliselta: aivan kuin introvertillä ei oletuksena olisi tällaisia taitoja. Itse olen introvertti ihminen, mutta koen omaavani melko hyvät ihmissuhdetaidot. Osaan käyttäytyä ihmisten seurassa tilanteeseen sopivalla tavalla, asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää syitä muiden käytöksen taustalla ja vaalia ystävyyttä. En kuitenkaan ole ulospäinsuuntautunut enkä pidä esimerkiksi suuressa ihmisjoukossa olemisesta. Viihdyn hyvin myös omassa rauhassa ja oikeastaan tarvitsenkin hiljaisuutta ja rauhaa voidakseni hyvin.

Olen samaa mieltä Lumikki75:n kanssa siitä, että introverttiyden näkeminen negatiivisena ominaisuutena on todella turhauttavaa ja väärin. Me ihmiset olemme erilaisia, eikä ulospäinsuuntautunut henkilö ole automaattisesti ihanteellisin työntekijä tai ystävä. Hiljaisempi ja näennäisesti "ujompi" ihminen voi olla esimerkiksi parempi kuuntelija ja saattaa osata ottaa muut paremmin huomioon. Erilaisuutemme on muutenkin yksinomaan positiivista; millainen maailma olisi, jos kaikki olisivat jatkuvasti äänessä ja pyrkisivät huomion keskipisteeseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla