Isät kotiin, rajat huumorille, vaatii pääsihteeri Milla Pyykkönen.
Miehenkin paikka on kotona.
Yhdeksän kymmenestä äidistä jää kotiin vanhempainvapaan jälkeen.
Myös isät saisivat hoitaa pieniä lapsia kotona. Vanhempainvapaa tulisi muuttaa sellaiseksi, että osa siitä olisi tarkoitettu toiselle vanhemmalle ja osa toiselle. Samalla miehet saisivat nykyistä paremman mahdollisuuden osallistua jälkeläistensä hoivaan.
Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen edistäisi naisten asemaa työelämässä.
Naisten kotiin jäämistä puolustetaan vetoamalla siihen, että kyseessä on perheiden vapaa valinta. Ulkoministeri Timo Soini esimerkiksi muistutti hiljattain, että viisas perhepolitiikka ei sanele vaan antaa päätösvallan perheille.
Todellisuudessa valinta ei ole vapaa. Erilaiset reunaehdot, kuten raha, ohjaavat liki kaikkia valintojamme.
Tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet, että perhevapaiden tasapuolisempi jakautuminen edistäisi naisten asemaa työelämässä. Äitien eläkkeetkin kasvaisivat, jos kotijaksot lyhenisivät.
Häirinnän on loputtava.
Seksuaalinen häirintä on naisten hallitsemisen muoto, josta pitäisi jo päästä eroon.
Kaikki eivät tunnu tajuavan, että seksuaalinen huumori on helposti alistavaa.
Suomessa ei juuri puhuta esimerkiksi aasialaisten naisten kokemasta ahdistelusta. Jotkut suomalaiset miehet uskovat, että kaikki aasialaisen näköiset naiset myyvät seksiä, joten hintatietojen kyselemistä heiltä pidetään sallittuna.
Monen on vaikea ymmärtää myös sitä, millainen huumori on sopivaa. Ylioppilaslehden toimittajamiehet lahjoittivat hiljattain hieromasauvan parisuhdekolumnisti Maaret Kalliolle. Kun siitä syntyi kohu, lahjan antajat puolustautuivat sillä, että lahja oli huumoria ja kuuluu lehden perinteisiin.
Lehden ”pila” vertautuu 1990-luvun tapaukseen, jossa joukko työmarkkinajohtajamiehiä lähetti tasa-arvoasiain neuvottelukunnan naispuoliselle tutkijalle kikkelikortin.
Vieläkään kaikki eivät tunnu tajuavan, että seksuaalinen huumori on helposti alistavaa.
On hassua, että me punasinivihreissä vetimissä kasvaneet vanhemmat haluamme erotella lapsemme sukupuolen mukaan niin jyrkästi.
Älä pakota tyttöä pinkkiin.
Pienten lasten lelut ja vaatteet on nykyisin selvästi jaoteltu sukupuolen mukaan. Tyttöjä tehdään pinkillä.
On hassua, että me 1980-luvulla syntyneet, aika tasapuolisen punasinivihreissä vetimissä kasvaneet vanhemmat haluamme erotella lapsemme sukupuolen mukaan niin jyrkästi.
Jos tarjoamme lapsillemme kaavamaiset sukupuoliroolit valmiina, kavennamme turhaan heidän maailmaansa. Silloin ympäristö määrittää lapsen puolesta, mitä hänen on sopivaa tehdä ja mistä väristä hänen kuuluu pitää. Sukupuolijaon tiukka korostaminen on suorastaan haitallista niille lapsille, jotka eivät samastu biologiseen sukupuoleensa.
Ihmiset toki kuluttavat enemmän, kun perheen tytöille ja pojille ei voi pukea samoja vaatteita, ja sehän on markkinoijien mieleen. Me kuluttajat voisimme olla kriittisempiä. Aina ei tarvitsisi nielaista kysymättä kaikkia meille tuputettuja normeja.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2016.
