Arkinen myötätunto, lähelläolo ja pienet konkreettiset asiat auttavat masentunutta, sanoo psykoterapeutti Mirja Sinkkonen.
Pettymys saa näkyä
Suuret pettymykset ja niistä aiheutuva mielialan lasku kuuluvat elämään. Masennus voi olla seurausta vaikkapa työn menetyksestä tai siitä, että puoliso pettää.
Aina ei tarvita edes ulkoista syytä. Mieli joutuu koville jo siksi, että länsimainen yhteiskunta on niin suorituskeskeinen ja jäämme usein yksin. Ihmisen mieli väsyy samaan tapaan kuin keho.
Lähimmäistä ei voi auttaa, kun pettymys tai masennus on syvimmillään. Hänelle on vain annettava lupa olla niin toivoton kuin sillä hetkellä tuntuu.
Vaikka toisen pahaa oloa ei voisi poistaa, on tärkeää jäädä rinnalle ja osoittaa myötätuntoa.
Myötätunto itseä kohtaan on yhtä tärkeää kuin muihin kohdistuva myötätunto.
Myös sisäisen puheen kuuluu olla hellää ja arvostavaa. Tämä on monelle vaikeaa. Vaikka ihminen osaisi suhtautua lähimmäisiinsä lempeästi, voivat itselle kohdistetut sanat olla tuomitsevia.
Elämän tarkoitusta pohtivalle kannattaa tarjota teetä.
Pomoa saa vihata
Pettynyt mieli saa hoivaa asioiden ja tunteiden nimeämisestä. Työpaikalla epäoikeudenmukaisen kohtelun uhriksi joutunut voi julistaa läheisilleen vihaavansa pomoaan ja kaikkia työkavereita.
Myös mielikuvat voivat auttaa. Niissä saa tehdä mitä ikinä haluaa! Meillä voi olla hyvinkin alhaisia mielikuvia, mutta niitä ei sanota ääneen. Hurjaa mielitekoa ei tarvitse toteuttaa, kun sen elää mielessään läpi.
Kun tarpeeksi jaksaa nimetä pettymyksen ja raivon kohteita, kielteiset tunteet alkavat väistyä ja tilalle tulee terve aggressio. Kyllä minä vielä hankin uuden työn!
Synkkiä ajatuksia pohtivan mieli kannattaa kuljettaa tähän hetkeen ja konkretiaan. Jos masentunut kyselee, onko elämällä mitään tarkoitusta, voi kanssakulkija todeta, että siihen en osaa sanoa mitään, mutta joisitko juuri nyt mieluummin kahvia vai teetä.
Haluaisin välittää masentuneelle tunteen siitä, että toivoa on.
Itseään ei voi ottaa niskasta
On loukkaavaa käskeä masentunutta ottamaan itseään niskasta kiinni. Se on sama kuin antaisi korvatillikan. Eihän itseään edes voi nostaa niskasta ylös!
Itse haluaisin välittää masentuneelle tunteen siitä, että toivoa on.
Elämässä on aina enemmän mahdollisuuksia kuin ensin uskomme. Aivomme työstävät ratkaisuja ongelmiimme, vaikka emme sitä tiedostaisikaan.
Masennus on myös kyky. On tervettä reagoida pettymyksiin alavireisyydellä. Sitä voisi verrata vaikkapa siihen, että on luonnollista ahdistua, jos on joutunut liian lähelle jyrkänteen reunaa. Jos ei siinä tilanteessa ahdista, niin hengenlähtö on lähellä.
Masennus on mielen puudutus menetyksiä, pettymyksiä ja luopumista vastaan.
Jos masennus kestää pitkään, hanki apua.
Et ole ainoa masentunut
Ihmiset saavat lohtua erilaisista asioista. Yksi saa mielelleen hoivaa vaikkapa siitä, että katsoo kavereiden kanssa urheilua, toinen kävelemällä luonnossa tai hoitamalla lemmikkieläintä.
Jos masennus kestää vähänkin pidempään, kannattaa hyödyntää tarjolla oleva apu.
Moni ryhmätoimintaan hakeutunut yllättyy siitä, miten muiden kuvailemat pettymyksen, masennuksen ja arvottomuuden tunteet ovat täsmälleen samoja kuin itsellä. Oivallus siitä, ettei ole yksin, vie masennuksesta häpeän.
Hyvin erikoinen näkemys terapiasta - vaikuttaa omakohtaiselta ja epäonniselta, mikä on erittäin valitettavaa. Jos terapeutti palvelee omia tarkoitusperiään asiakkaan kustannuksella on minusta kyse puoskaroinnista ja ehdottomasti kannattaa silloin vaihtaa terapeuttia. Ammattitaitoinen terapeutti turvallisesti (luottamussuhteessa) johdattelee asiakkaan kohtaamaan sellaisia ajatusmalleja, jotka ovat kyseiselle henkilölle haitallisia ja ajavat esimerkiksi toistuvaan masennukseen. Varsinaisen työn kukin joutuu tekemään itse, mutta terapeutti voi auttaa sekä vaikeitten asioiden hahmottamisessa ja löytämisessä, että olla tukena silloin kun niiden asioiden käsittely yksin tuntuu liian raskaalta.
Oikeus onneen on minusta lähtökohtaisesti ihan omituinen asetelma. Minusta onni on ihmisoikeus, perusedellytys, syntymässä annettu tunne, yhtä olennainen osa elämää kuin vaikka pumppaava sydän. Onni on ihmisessä aina, mutta yhteyden siihen voi kadottaa. Onnellisena pysyminen vaati sekä elämän mittaista itsensä haastamista että ajoittaista "reality checkiä", se ei ole mikään stabiili, saavutettu olotila vaan tapa kohdata eteen tulevaa elämää ja sen haasteita.
arkkiatri pelkonen sanoi aikoinaan, etä lamaantuminen ja masentuminen, ovat ihmisen puolustuskeinoja, kun kohtaa vastoinkäymisiä. silloin ei tule tehtyä enemmän eitoivottuja touhuja.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
