”Äiti halusi ystävällisesti ostaa minulle mekon syntymäpäivälahjaksi ja lupautui itse makutuomariksi. Se oli virhe.”
”Äiti halusi ystävällisesti ostaa minulle mekon syntymäpäivälahjaksi ja lupautui itse makutuomariksi. Se oli virhe.”

”Ei kai voi olla oikein, että äitini saa oloni surkeaksi ja tunnen usein hänen seurassaan olevani epäviehättävä ja epäkelpo? En voi ymmärtää, miksi äitini haluaa loukata minua tahallaan”, lukijamme kirjoittaa.

Äidilläni on tapana kommentoida ulkonäköäni ja etenkin painoani varsin suorasukaisesti. Olen yrittänyt selittää hänelle, että tuollainen kommentointi on kaikin tavoin törkeää ja tökeröä. Haluaako hän siis loukata minua tahallaan? Äidin mielestä ongelma on ainoastaan minussa. Olen kuulemma vain aivan liian herkkänahkainen enkä kestä ”tavallista puhetta”.

Hiljattain olin äitini kanssa vaateostoksilla. Äiti halusi ystävällisesti ostaa minulle syntymäpäivälahjaksi mekon ja tarjoutui makutuomariksi. Se oli virhe. Vaatekaupassa äiti ilmoitti heti kuuluvalla äänellä, että ”sinun kokosihan on XL”. Vastasin, että ei äiti, muistatko että laihdutin aikoinaan kymmenen kiloa ja kokoni on viisi viime vuotta ollut M. Silti äiti kiikutti sovituskoppiin vain L-kokoisia vaatteita. Ne roikkuivat päälläni, mutta äidin mielestä nekin olivat ”pikkuisen naftit”.

Äiti uskoo tietävänsä parhaiten, minkätyyliset ja -väriset vaatteet sopivat minulle, ja myös kertoo mielipiteensä suoraan. Vaikka olen nelikymppinen, huomaan, että hänen mielipiteensä vaikuttaa minuun yhä. Minun on vaikea ostaa vaatetta, josta hän ei pidä, ja pahastun kun hän näkee minut pulskempana kuin olenkaan. Ostosreissumme päättyi siihen, että minä tiuskin ja äiti mökötti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ei kai voi olla oikein, että äitini saa oloni surkeaksi ja tunnen usein hänen seurassaan olevani epäviehättävä ja epäkelpo? En voi ymmärtää, miksi äiti käyttäytyy näin. Mielestäni kyse ei ole minun herkkänahkaisuudestani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Makutuomarina äiti

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Tuttua huttua

Oma äitini tekee tuota samaa minulle. Olen alkanut suhtautua niin, että hän on vain ajasta jälkeen jäänyt vanhus. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät olla kommentoimatta toisten ulkomuotoa, mutta ”vanhat koirat eivät uusia tapoja opi”. Siksi ratkaisuni on, etten anna hänen puheilleen mitään arvoa ja kieltäydyn kuuntelemasta.

Vierailija

En ole sitten 12 v ollut äitini kanssa vaateostoksilla... Tosin en muutenkaan "hengaile" hänen kanssaan. Riitaa ei ole, mutta ei mitään syytä hengata, koska ei ole mitään yhteistä. Ja napanuora on poikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla