”Tunnen itseni yksinäiseksi totisen ja hiljaisen mieheni kanssa. Kaipaan kumppania, jonka kanssa jakaa iloa”, lukijamme kirjoittaa.
Olen ollut yli 20 vuotta mieheni kanssa. Hän ei ole koskaan ollut varsinainen huumorimies, mutta vasta viime vuosina olen alkanut miettiä, jaksanko elää noin totisen ja hiljaisen miehen kanssa.
Aina kun arjessa tapahtuu jotain hauskaa, esimerkiksi lapsi sutkaisee jotakin osuvaa, tilanne menee mieheltä ohi. Huomaan koomiset tilanteet aina yksin. Kun sama toistuu päivästä toiseen, seurauksena minulla on tosi yksinäinen olo.
Koskaan mies ei myöskään naurahda, jos yritän sanoa jotain vähänkään hauskaa. En kaipaa rinnalleni mitään vitsinvääntäjää, haluaisin vain elämääni vähän lisää iloa. Ja kumppanin, jonka kanssa saan jakaa iloa.
Jonkinlaista seksiä meillä kyllä on säännöllisesti, yhdessä nauramme paljon harvemmin. Ikävöin nauramista. Tiedän, että parisuhteessa ei kuulu olla koko ajan hauskaa, mutta onko liikaa vaadittu, että siinä olisi useimmiten aika hauskaa? Kuinka paljon parisuhteeseen saa toivoa iloa?
Totisen miehen iloton vaimo
Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com
