”Minua harmittaa, että aiemmat sukupolvet ovat omien pelkojensa ja häpeänsä vuoksi vieneet meiltä jälkipolvilta mahdollisuuden ymmärtää juuriamme”, lukijamme pohtii.
Tulen suvusta, jossa on paljon salaisuuksia ja ”kadoksissa olevia” sukulaisia.
En tunne isäni puolen sukua juurikaan, koska osa sukulaisista on alkoholismin, syrjähyppyjen tai muiden häpeällisiksi koettujen syiden vuoksi asetettu kiellettyjen puheenaiheiden listalle.
”Kun ikää on tullut, kaipuu oman taustani ymmärtämiseen on kasvanut.”
Kun ikää on tullut, kaipuu oman taustani ymmärtämiseen on kasvanut. Olen jo vuosia ajatellut, että haluaisin tutustua sukulaisiini. Samalla se pelottaa.
Kertaalleen jo tilasin DNA-paketin, jonka avulla olisin voinut löytää sukuni elossa olevia jäseniä. Jänistin viime hetkellä, enkä uskaltanut lähettää näytettäni ja tietojani eteenpäin.
Moni asia mietitytti. Mitä jos nykyiset sukulaiseni suuttuvat tutkimuksistani? Läheisten reaktiot pelottavat, koska tiedän, että suvun mustien lampaiden tuominen päivänvaloon saattaa nostaa pintaan vanhoja ja kipeitä asioita.
Toisaalta sekin pelottaa, että uudet sukulaiseni eivät halua olla kanssani missään tekemisissä.
Pahimmillaan saattaa käydä niin, että sekä vanhat että uudet sukulaiset hermostuvat. Sitä en halua, mutta minua harmittaa, että aiemmat sukupolvet ovat omien pelkojensa ja häpeänsä vuoksi vieneet meiltä jälkipolvilta mahdollisuuden ymmärtää juuriamme.
Onko täällä kohtalotovereita? Kuulisin mielelläni kokemuksianne.
Tuntematon sukulainen
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi.
