60-vuotiaana työttömäksi jäänyt pelkää, että työhakemuksiin ei vastata mutta laskut pitää yhä maksaa jotenkin.
60-vuotiaana työttömäksi jäänyt pelkää, että työhakemuksiin ei vastata mutta laskut pitää yhä maksaa jotenkin.

”Tämä tunne on käsittämätön. Miten tässä nyt ollaan, mitä voi tehdä ja miten pärjätään henkisesti ja taloudellisesti? Pelkään tulevia vuosia”, lukijamme kirjoittaa.

En uskonut, että näin voi käydä, kun matto vedetään alta ja jää työttömäksi.

Yrityksien fuusion myötä työympäristö muuttui ja sairastuin ahdistukseen/masennukseen, jonka takia olin poissa muutamia kuukausia. Olin avoimesti kertonut, miltä tuntuu, ja saatuani tukea lääkäriltä ja psykiatrilta tunsin, että nyt on voimia palata takaisin työn äärelle.

Toisin kävi: työnantaja tarjosi mahdollisuutta lopettaa työt, koska en ehkä tulisi jaksamaan tulevissa muutoksissa. Ja näin 60-vuotias, jolla on pitkä työura toimistoalalla, jäi työttömäksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En olisi enää voinut jäädä töihin tämän episodin jälkeen. Kaiken lisäksi myös 59-vuotias puolisoni jäi työttömäksi. Emme todellakaan suunnitelleet tulevaisuutemme menevän näin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä tunne on käsittämätön. Miten tässä nyt ollaan, mitä voi tehdä ja miten pärjätään henkisesti ja taloudellisesti?

Pystynkö enää elämään, onko minulla rahaa ruokaan, lääkkeisiin, lämmitykseen ynnä muuhun?

Kuka palkkaa 60-vuotiasta Suomessa vallitsevassa työttömyydessä? TE-toimisto järjestää kursseja, joilla käydään läpi työ- tai opiskelupaikan hakua. Ymmärtäisin sen, jos olisin 30-vuotias, jolla olisi vielä mahdollisuuksia töihin tai tutkintoon johtavaan opiskeluun.

En myöskään ymmärrä, miksi rangaistaan korkeammalla veroprosentilla työttömyyskorvauksesta. En voi mitään sille, etten saa töitä vaikka hakemuksia lähetän, en pääse edes haastatteluihin.

Olen tehnyt töitä lähes 40 vuotta Suomessa, maksanut veroja sekä saanut kolme lasta, jotka nyt puolestaan tekevät töitä Suomessa ja maksavat veroja. Pelkään tulevia vuosia. Pystynkö enää elämään, onko minulla rahaa ruokaan, lääkkeisiin, lämmitykseen ynnä muuhun?

Pelkään tulevaa, sitä, miten täällä pärjätään, kun hallitus miettii lisää kiristyskeinoja, vaikka pitäisi miettiä, miten saada Suomi pyörimään.

Ahdistunut mummi

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Mamma

Suht samassa veneessä olen - koronan johdosta irtisanottu 62-vuotiaana hyvästä työpaikasta, jossa olin äskettäin aloittanut ja jossa olin suunnitellut tienaavani eläkettä seuraavat kuusi vuotta. Nyt ei ole töitä, ei tulevaisuutta, eipä juuri eläkettäkään. Se on jäänyt pieneksi, koska silloisen miehen työn johdosta asuimme vuosia ulkomailla ja Suomessa asuessa olin lapsilauman "yksinhuoltaja". Vaikka olen n. 20 vuotta maksanut itselleni lisäeläkettä en usko, että sillä tulen pärjäämään. Asun yksin, ei ole toista talousellisena tukena. Uudesta vakituisesta työpaikastahan on aivan turha haaveilla, kun TE-toimisto on täynnä nuoria tai keski-ikäisiä lomautettuja tai työttömiä tällä alalla, joka on yksi eniten koronasta kärsinyt! Saan ilokseni sentään tehdä noin kaksi 4,5h keikkatyövuoroa viikossa! Ja nyt valtiovalta suunnittelee eläkeputkenkin kuoppaamista - mistä ihmeestä siellä kuvitellaan ikäiseni nyt 63 vuotiaan saavan vakituista työtä! Elämältä ja elämänilolta on pudonnut pohja, kertakaikkiaan!

  • ylös 10
  • alas 5
Annamari

Samoin minä jäin työttömäksi 60-vuotiaana.  Ensin olin jotenkin typertynyt,mykistynyt ja kuljin kuin unessa. Onneksi selvisi pian että pääsisin  eläkeputkeen, ja viiden sadan päivän jälkeen pääsin vanhuuseläkkeelle. Ansiodisonnaista sain, mutta  piti muuttaa pienempään asuntoon, luopua suurin piirtein kaikest, lehtitilauksista, kampaajallakäynneistä, teatterireissusta, ja kun loppupuolella ansiosidonnainen pieneni, menin leipäjonoonki. Kaikesta oli tingittävä.  Minun tarinani päättyi hyvin,kun pääsin eläkkeelle: olin ehtinyt tienata eläkettä 35  vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla