Kuinka kovasti lapsia kannattaa kannustaa kilpailemaan?
Kuinka kovasti lapsia kannattaa kannustaa kilpailemaan?

”Pelkään, että minut leimataan vaativaksi ja kunnianhimoiseksi vanhemmaksi. Miksi lasten harrastamista pidetään niin huolestuttavana?” lukijamme pohtii.

Olen kahden alakouluikäisen lapsen äiti. Lapsillani on monta harrastusta, jotain melkein joka ilta. He tykkäävät harrastuksistaan ja niihin liittyvistä kilpailuista, vaikka ihan joka päivä treenaaminen ei tietenkään huvita. Silloin pitää patistaa, mutta treeneihin päästyään he ovat yleensä taas iloisia.

Joskus tuntuu, että harrastaminen on muiden mielestä väärin. Ihan kuin lasten pitäisi olla koko ajan vaan kotona. Pitäisi leppoistaa ja hidastaa kaikkea, lasten pitäisi keksiä leikkinsäkin itse, mieluiten ilman leluja. Sellainen elämä tuntuu minusta tosi epäluontevalta ja surulliseltakin.

Meidän perheemme tykkää vauhdista ja tekemisestä, mutta tuntuu, että ei saisi. Minä ja mieheni tykkäämme itsekin kilpailla harrastuksissamme ja työelämässä, siksi pidämme hyvänä sitä, että lapsemmekin tottuvat voittamaan ja häviämään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En melkein kehtaa kertoa muille, että lapsillani on niin monta harrastusta. Pelkään, että minut leimataan vaativaksi ja kunnianhimoiseksi vanhemmaksi. Miksi lasten harrastamista pidetään niin huolestuttavana? Eikö paljon huolestuttavampaa olisi se, ettei lapsiani kiinnosta mikään?

Kunnianhimoinen äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Miksi pitää olla koko ajan kiire

Kaikki tietenkin tyylillään, tosin en ymmärrä vastakkain asettelua jossa joka päivälle harrastus vs. lapsi jota ei kiinnosta mikään. Enkä kyllä sitäkään ettei lapsi muka opi käsittelemään häviötä ilman harrastamista tai kuinka on kohtuutonta vaatia lasta keksimään omia leikkejä. Mites käy mielikuvituksen?
Mikäs siinä jos lapsi jaksaa eikä tunnu ikävältä kun ei saa äidin ja isän ja sisarusten kanssa touhuilla niin paljon. Minusta on ainakin kiva viettää työpäivän jälkeen lapsen kanssa aikaa, on pieni niin vähän aikaa ja ehtii täyttää elämänsä harrastuksilla vielä monta kymmentä vuotta. Lisäksi en halua antaa esimerkkiä että elämässä pitää koko ajan suorittaa ja kehittää jotain taitoja.

Mitkä ovat arvosi?

Mitäpä se kenellekään kuuluu miten paljon teillä harrastetaan. Ei kannata korvaansa lotkauttaa muiden mielipiteille, jos/kun itse tietää mikä on omille lapsille ja omalle perheelle parasta. Ainoa mihin itse kiinnittäisin huomiota, on se, että halu harrastaa on tosiaan lapsen oma ja hän saa siitä iloa eikä väsytä itseään liikaa. Siksi onkin ihan viisasta miettiä sitä, ettei vahingossa tyydytä omaa kunnianhimoaan lasten harrastuksilla. Kyse on tietysti myös siitä, millaisen arvomaailman haluaa lapsilleen antaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla